Uni

Monessa laihtumista käsittelevässä teoksessa puhutaan nukkumisesta ja unen tarpeesta aivan omana lukunaan. Itsehän olen nukkunut jo useamman vuoden huonosti ja tiedän myös kokemuksen kautta mistä nyt puhun. Uni on yksi ihmisen perustarpeista ja ehto elämälle. Jos nukut huonosti, kaikki tuntuu menevän puihin. Tottakai meistä jokainen tietää sen tunteen kun heräät aamulla huonosti nukutun yön jäljiltä ja pää on aivan pyörällä. Mutta entä sitten kun valvot jo useampaa viikkoa tai pahimmassa tapauksessa kuukautta?

Unen puute vaikeuttaa montaa asiaa. Unen puute voi aloittaa melko ikävän oravanpyörän. Väsyneenä tekee nopeasti huonoja valintoja ja huonot valinnat seuraavat vain toisiaan. Aamulla silmät ristissä ei välttämättä jaksa tehdä itselleen terveellistä ja ravitsevaa aamiaista, vaan aamu alkaa pahimmassa tapauksssa pelkästään kupillisella kahvia (jos siis silläkään). Tästä seuraa pahimmassa tapaukseessa roskaruokaa, ahmimista, makeannälkää jne. Kaikki nämä tietenkin nostavat energiatasoja hetkellisesti, mutta loppujen lopuksi energiat romahtaa taas takaisin sinne alhaiselle tasolle. Ja tottakai kun olet väsynyt, et myöskään jaksa edes ajatella liikuntaa, koska ainut asia mikä pyörii mielessä on sänky. 

Päivän tai pari näin vielä jaksaa jos on pakkotilanne, mutta pidemmän päälle ihminen ei voi näin elää, jos haluaa pysyä kunnossa ja terveenä. Hyvin nukutun yön jälkeen on energiaa aloittaa päivä kunnolla ja jatkaa siitä energisenä. Hyvin nukkuneena jaksaa liikkua ja tehdä erilaisia arkisia askareita täydellä teholla. Ja koska on jaksanut tehdä nämä kaikki asiat, on jaksanut myös väsyttää itsensä niin, että illalla uni saapuu helpommin. Tästä puolestaan seuraa hyvänlaatuinen oravanpyörä ja elämä alkaa heti näyttää parempia puoliaan.

Itse olen jo paremmassa vaiheessa unen kanssa... pari vuotta sitten valvoin parhaimmillani neljättä kuukautta. Tai nukuinhan minä jotenkuten, muutaman tunnin yössä ja senkin ajan unen läpi tarkkaillen vauvaa. Toki lasten saanti vaikuttaa äidin ja isän unenlaatuun, mutta en minä nukkunut niinäkään öinä kun mieheni käski minun vain nukkua ja hän hoiti vauvan. Jossakin vaiheessa vain otin itseäni niskasta kiinni ja aloin liikkumaan väsymyksestä huolimatta. Samoihin aikoihin muutin myös ruokailujani terveelliseempään suuntaan. Alkuun mentiin pakolla ja liikunnasta kuten kaikesta muustakin oli kaikki ilo kateissa. Jossakin vaiheessa kuitenkin huomasin nukkuneeni yön, kaksi, kolme... ja siitä se pikkuhiljaa lähti. Olen minä edelleenkin huono nukkumaan. Heti kun unirytmini sotkeutuu menee useampi päivä, että saan unen normalisoitua. Kuten esimerkkinä nyt kulunut viikko... viikonlopun juhlinnan jäljiltä nukuin vasta viime yönä kunnolla, koska aiempina iltoina olen valvonut sinne 1-2. Olen yrittänyt nukkua, mutta kun uni ei tule. Ja aamulla on pakko herätä ja aloittaa askareet lasten kanssa.

Tottakai me olemme kaikki erilaisia ja jokainen tarvitsee untakin eri määrän. Toinen pärjää vähemmällä kuin toinen, mutta uskaltaisin väittää, että pidempään jatkunut unen puute vaikuttaa kaikkiin huonolla tavalla. Laihtumiseen uni toki vaikuttaa välillisesti, omista valinnoistahan se kuitenkin loppujen lopuksi on kiinni, mutta hyvin nukkuneena on helpompi tehdä järkeviä valintoja. Joten muistetaan kaikki vaalia unta, se antaa yllättäviä voimavaroja meistä jokaiselle.