keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Minä ja Hän

Ollaan mun miehen kanssa parhaat ystävät ja ihan kuin paita ja peppu. Ollaankin alusta asti puhuttu, että kaikkine vikoinemme olemme täydelliset toisillemme. Yhteistä taivalta on takana reilu 7vuotta... Syyskuussa tavattiin, tammikuussa mentiin kihloihin, sinä keväänä lähdin Puolaan vaihtoon noin kolmeksi kuukaudeksi ja päätettiin, että jos se aika pysytään yhdessä on se varmaankin sitten siinä. Ja niinhän se oli! Alusta asti oltiin kuin tunnettu aina, vaikkei kuitenkaan. Edelleenkin toisesta löytyy uusia puolia mihin rakastua lähes päivittäin. Kaksi ihanaa lasta on siunaantunut ja neljä vuotta sitten heinäkuussa nyt jo edesmennyt isäni luovutti mut tuolle miehelle alttarin edessä.



Tehdään kaikki yhdessä, vähän liiankin kanssa varmaan! Miten tämä sitten liittyy tähän blogiin? Noh, ollaan tykätty myös liikkua yhdessä. Lenkille on mukava lähteä yhdessä ja kuntonyrkkeilyssä käydään kahdestaan. On meillä toki omatkin harrastuksemme, miestä ei kiinnosta tanssi juurikaan ja mua puolestaan ei kiinnosta defendo. Tänään tehtiin kuitenkin uusi aluevaltaus ja käytiin yhdessä salilla. Siis ihan kuntosalilla treenaamassa. Olihan se aika omituista... jotenkin ihan kun olis ensimmäistä kertaa oltu jossain julkisesti yhdessä, vaikka ei tosiaankaan oltu! Luulenpa, että tähänkin kaikkeen tottuu ajan myötä ja varmasti tullaan kyllä jatkossakin käymään yhdessä salilla.

Salin jälkeen kävin vielä pitämässä tanssitunnin, sellaisen minulle ylimääräisen. Aikuisille naisille hivenen kosketusta nykytanssiin ja tykkäsin kyllä tästäkin vedosta kovasti. Aikuisille kuitenkin on aivan erilaista vetää tunteja kuin lapsille tai teineille. Nyt on kaamea väsymys... mies vielä otti musta todella hehkeän kuvan ennen suihkuun menoa... Että lämpönen on jossain kohtaa ainakin ollut! ;)

Alkaako tuolta kädestä ja hartian seudulta löytymään jo lihaksia vai näenkö mie ihan harhoja???

Loppuun vielä fiilistelyt Jenni Vartiaisen tahtiin, tää biisi saa mun silmäkulmat jostain syystä aina kostumaan. Ai niin ja huomennahan on jo marraskuu... saako nyt jo virallisesti fiilistellä joulua???


Haaveilua!

Haaveilen terveestä ja lihaksikkaasta vartalosta... En tiedä tulenko koskaan saavuttamaan sitä siinä mitoissa, mikä mun omaa silmää hivelee. Toisaalta onhan tämä nykyinen vartalo PALJON parempi kuin se entinen ja suuntana kaiken aikaa entistä parempi. Tää nykyinen vartalo toimii ja on terve. Se antaa mulle mahollisuuksia toimia ja käyttää itseään ihan eri tavalla kuin ennen. Olen luvannut sille, että pidän siitä hyvää huolta sekä sisäisesti kuin ulkoisestikin. Olen myös luvannut haastaa sitä vielä monesti. Kaiken tämän olen valmis tekemään, jotta mun ja sen yhteistyö jatkuisi mahdollisimman pitkään mahdollisimman hyvänä!

1322178732_5_kysd_large
We<3It

Haaveilen siitä, että oma pää vielä jonakin päivänä realistisesti ja tosissaan tajuaa tän muutoksen. Haaveilen siitä, että pystyisin itsekin ajattelemaan itseäni jonakin muuna kuin lihavana ihmisenä. Ja jos ihan totta puhutaan niin haaveilen siitä, etten ikinä olisi laskenut itseäni siihen pisteeseen missä joskus olin. Toisaalta nyt täytyy muistaa, että se on mennyttä ja sitä ei voi pyyhkiä pois, mutta sen voi vielä muuttaa. Mun ei todellakaan tarvitse olla loppuelämääni se tyttö jonka mieli on urheilullinen ja jonka kilojen alla jossakin on piilossa se hoikka tyttö.

Tumblr_mcpx9mujy11rv6023o1_500_large
We<3It


Viime aikoina olen myös haaveillut kovasti siitä, että voisikohan tämä kaikki kuljettu matka merkitä jotain suurempaa? Voisiko musta olla siihen? Voisiko tästä jollain keinolla tulla mulle ammatti? Ja jos voisi niin millä keinolla? Olisihan se mahtavaa jakaa tietoutta ja auttaa muita samoissa ongelmissa pyristeleviä... kokemuksen lisäksi se vaatii työtä, työtä ja työtä... eli jonkun koulutuksen siis! Ravitsemus kiinnostaisi, koska ei musta mitään traineria varmasti tule (paitsi, että ohjaanhan mie nyt jo tanssitunteja)... Ravitsemusta opiskellaan Suomessa tasan yhdessä kaupungissa, Kuopiossa! Hmm... Kotka-Kuopia matka ei ole ihan lyhyt. Koko perheen elämän muuttaminenkaan ei ole ihan helppoa. Ei tämä haave toki mahdotonkaan varmasti ole, mutta vaatii lisää tutkiskelua sekä tunteja ja tunteja suunnittelua ja pähkäilyä. Mutta ainahan on hyvä haaveilla jostain! ;)

318559373611807783_0qfhfzy1_c_large
We<3It


tiistai 30. lokakuuta 2012

Huumaan eksynyt!



Heh... olinpas otsikossa kekseliäs! Jos et ole Kotkasta niin ei ehkä ihan heti aukea otsikko, tai siitä voi tulla jotain ihan muuta mieleen kun mitä tarkoitan! Voi, että miten hauskaksi sitä joskus itsensä tunteekaan...

Olin tänään ensimmäistä kertaa treenaamassa uudella salilla, Huumassa! Ja en nyt ihan kirjaimellisesti eksynyt siellä, mutta vähän joutui pyörimään ympyrää, että löysi kaiken mitä omassa treenissä tarvitsee. Vanhalla salilla kun osasi liikkua jo vaikka silmät kiinni ja tiesi missä on mitäkin, niin täällä joutuu nyt hieman hakemaan ja pälyilemään ympärilleen. Mutta kaikki tarvittava löytyi ja paljon muutakin. Mahdollisuuksia treenaamiseen on vaikka millä mitoin ja uusia laitteita löytyi pilvin pimein. Pikkuihmiset viihtyivät leikkihuoneessa niinkin hyvin etteivät meinanneet lähteä sieltä kotiin. Äiti käytti taas sitä "maailman parasta" kiristys-lahjonta-taktiikkaa ja uhkasi, että toista kertaa ei mennä jos ei osata käyttäytyä... noooh, jokainen voi vaan arvata mennäänkö vaiko eikö? ;)

Mielenkiintoiseksi tän reissun teki myös aamuinen hammaslääkärissä käynti ja puoliksi puutunut suu... Juomapullosta juominen oli melkonen haaste ja kaiken aikaa oli sellanen tunne, että olisin vetänyt treeniä kuola poskella... ;) Annoin siis oikein miellyttävän ensivaikutelman kaikille kanssatreenaajille... 

Mieheni veljen kanssa sovin ensi viikolle Fustra-tunnin... Lisää asiasta voitte lukea tästä. Ja toki tulen kertomaan teille omia fiiliksiä tämän kyseisen tunnin jälkeen. Luvassa on kuitenkin jotain ihan uutta ja mielenkiinnolla odotan mitä tää ohjattu tunti nyt loppupeleissä pitää sisällään. Ja mainostan nyt vähän kaikille, että tässä treenaajana on siis mieheni veli. Ja Hypoxia haluaisin myös kokeilla, joten siitäkin todennäköisesti luvassa jossain välissä lisää. Hirmuista "mainostusta", mutta ensimmäisen käyntikerran jäljiltä olo ja mieli on vaan niin hyvä, että halusin teille lukijoillekin hieman raottaa kyseisen salin mahdollisuuksista. Josko joku Kotkalainen vaikka innostuisi tästä.

Tänään on luvassa vielä auton katsastusta ja tanssitunti... ihanaa kun meidän arki täyttyy nykyään tälläsillä terveellisillä, hyvänmielen tuojilla. Tai en mie tiedä onko se katsastus niin kiva juttu, mutta toi liikunta on! Ulkonakin olis niin ihanaa liikkua, jos ilmat vaan suosisivat, tänään sielä taas on harmaata ja tuulee niin maan paljon. Eilen aamusta tosin oli mieletön keli, kuten jo edellisessä postauksessa mainitsinkin, ja seuraava kuva onkin otettu puhelimella lenkki"polun" varrelta. Nyt koitan syödä kunnollista ruokaa, kun tuntuu puudutus jo katoavan suusta... Palkkarin otin heti salin jälkeen, joten nyt olis jo oikeesti aika syödä ruokaa... NÄLKÄ!




maanantai 29. lokakuuta 2012

3 Weeks!

Kuten otsikkokin sanoo, kolme viikkoa sokeritonta takana! JEI! Olo on hyvä ja kaiken aikaa tuntuu, että vaan paranee. En olis kyllä jokunen hetki sitten uskonut, että näin helposti tipahtaa kaikki makeat pois, mutta täytyy kyllä myöntää ettei mitään ihan hirmusen suuria koetinkiviä ole ollutkaan. Ja toisaalta olen saanut niin mahtavaa kannustusta tämän asian suhteen, että sekin helpottaa onnistumista. 



Viime viikolla missiona oli liikuntainnon löytäminen ja uni! Noh, liikuntainto löytyi, mutta elämä ei mennyt ihan niin kun etukäteen olin sen suunnitellut, joten liian vähäisiksi nuo suoritteet kuitenkin jäi! Tänään tosin on tutustuminen uuteen saliin, joten jos itseäni edes vähän tunnen niin kyllä se into sieltä taas löytyy. Uni, no ei sekään parhaassa mahdollisessa tilassa ole, mutta pikkusen parempaan ollaan menossa. Ja tällä viikolla nää molemmat missiot siis jatkuu, joten kyllä tästä varmasti hyvä tulee.

Luntakin ollaan hivenen saatu... eilen, sunnuntain kunniaksi vietettiin 3tuntia "ulkona"...äänestäen, kävellen, mäkkärissä syöden (!!!) ja kaupassa käyden. Vielä illallakin tuntui poskissa aivan mahtava kuumotus. Ette arvaakkaan kuinka ihanaa oli viettää aikaa ulkona, kun oli viikon ollut lähes neljän seinän sisällä! Ja tänään kävin mineimmäin kanssa lenkillä, koska aivan mieletön auringonpaiste hiveli mieltä. 1h 10minuuttia siinä meni ja voin taata, että hiki valui pitkin selkää. Kunpa tulisi nopeasti niin paljon lunta, että saisi vedettyä pulkkaa perässään... koska se, jos mikä käy treenistä! ;) Postauksen kuvat on muuten sunnuntaiselta kävelyltä!



Moikka, ja kivaa alkanutta viikkoa kaikille! Nauttikaa toisistanne, sillä koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan! <3

perjantai 26. lokakuuta 2012

Ihan kivasti menee, mutta menkööt!

Eilen kävi kuten meinasinkin ja mies jäi ylitöihin... tuli flunssaisena kotiin just sillai, että olisi kiireellä ehtinyt omiin treeneihinsä, mutta ääni käheänä ei halunnut lähteä "hakattavaksi"... joten minulle tarjoutui oivallinen tilaisuus lähteä lenkille ja yhdistin mukavan lenkin ja nopean kauppareissun toisiinsa. Kolme varttia ulkoilmaa ja olo koheni kummasti... Huomenna ajattelin jo uskaltautua lasten kanssa ulos. Vanhempi on jo kunnossa, mutta pienemmän vatsa oireilee vieläkin, liekö syynä sairastelu vai se nielaistu (?) lego... ;)

Tänään äitini tuli kaitsemaan lapsia heti yhdeksän aikaan ja minä puolestani pyyhälsin hotbodyjoogaan, pitkästä aikaa! Oli ihanaa je teki hyvää! Alkuun lämpö tosin sai mut hivenen huonovointiseksi, mutta asanoiden edetessä olo sen kun parani! Kun lähdin kotoa, paistoi aurinko... kun lähdin salilta tuuli ja tuiskusi lunta. Polkupyörällä olin liikenteessä, mutta edes vastatuuli ja kasvoille pöllyävä ensilumi ei mun mielialaa laskenut. Tänään myös irtisanouduin tältä nykyiseltä saliltani... maanantaina lähdetään kohti uusia tuulia... Tai onhan mulla irtisanomisaika tuolla, mutta kuitenkin! Olihan se aika vatsaa vääntävä hetki sanoa tahtovansa irtisanoutua, olen käynyt tuolla samalla salille kesästä 2009 ja olen tykännyt kyllä hirmuisesti. Nyt kuitenkin oli aika siirtyä eteenpäin ja ajatella meidän perhettäkin. Kummasti uusi salikin avittaa tässä, koska mun treenimahdollisuudet tosiaan lisääntyy huimasti uuden salin myötä ja tämä puolestaan edesauttaa sitä, että me ollaan miehen kanssa enemmän iltoja kotona, molemmat siis yhdessä.


Joogaan lähdössä

Laitoin äitini ottamaan musta kuvan ennen joogaan lähtöä, koska halusin esitellä teillekin mun edistystä... en kyllä tiedä saako tuosta mitään kuvaa edistymisestä, koska vertailukohtaa ei nyt ole. Jos joku muistaa niin asetin itselleni 4viikkoa sitten muutamia tavoitteita. Painon tahdoin alas 1,3kiloa ja mittoja halusin pudottaa 1-2senttiä. Tänään aamulla paino näytti sen verran, että 4viikossa on pudonnut 1,9kg ja suurin osa mitoista oli tullut alas sen 1-2cm. Muutama mitta oli pudonnut vain puolisen senttiä, mutta sekään ei lannistanut yhtään! Koska, loppujen lopuksi onnistun tavoitteissani mainiosti!

EDIT: Unohdin aiemmin kertoa, että olen BMI:n mukaan nyt virallisesti vain lievästi lihava... en enää siis merkittävästi lihava! JEI!

Nyt olen siinä pisteessä, että uskalsin asettaa itselleni uuden tavoitteen jouluun... En ole aiemmin uskaltanut sanoa ääneen tai oikeastaan edes ajatella tätä, mutta ennen joulua painon tulisi olla uudella kymmenyksellä! Joo, virallisestihan teille en ole omaa painoani kertonut, enkä kerro nytkään, vaikka varmasti sen arvaattekin.. se on vaan mulle TODELLA arka paikka, joten jätetään jotain arvailujen varaan! Nyt matkaa sinne on kuitenkin 1,5kiloa ja haluan sen katoavan seuraavan 8viikon aikana. En edelleenkään tahdo asettaa itselleni liian kovia tavoitteita, koska en halua menettää yhtäkään tähän kehoon kerättyä lihasta, vaan tahdon painon putoavan just sieltä mistä pitääkin, rasvasta!

Sokerittomuutta on takana nyt 2 päivää vajaat 3viikkoa! Viime sunnuntaina teki mieli makeaa, mutta sekin meni melko nopeasti ohi! Jos ei sokerittomuus ole muuhun auttanut niin ainakin siihin, että ruokailut on muutenkin parantuneet entisestään! Mielitekoja ylipäänsä tulee harvemmin ja kun niitä tulee osaan jo jotenkuten ylittää ne. Ainut asia mitä hirveästi kaipaisin näin "joulun alla" on glögi... eikä siis mikään alkoholillinen vaan sellainen kaupan sokeri-höttö. Se niin kuuluisi tähän joulun fiilistelyyn, mutta täytyy nyt pitäytyä näissä tärkeämmissä asioissa kuitenkin! Yksi joulun alunen ilman glögiä ei kyllä kaada mun joulua, mutta helpostikin kadottaa vyötäröltä senttejä ja parantaa näin tulevia vuosia!

"DO SOMETHING TODAY THAT YOUR FUTURE WILL THANK YOU FOR!"

torstai 25. lokakuuta 2012

Äiti hoikistuu...

Olen useasti törmännyt siihen asiaan, että monilla äideillä on ongelmia painon pudottamisen suhteen. Olen myös jutellut useamman äidin kanssa, jotka sanovat etteivät ehdi tai pysty hoikistumaan lasten kanssa ollessa. Myönnän itsekin, että on tilanteita ja asioita jotka lasten kanssa täytyy ottaa tarkemmin huomioon ja, että äitinä ei aina todellakaan pääse tekemään just sitä mitä haluaisi just silloin kun haluaisi. Mutta loppujen lopuksi suurin painoon vaikuttava tekijä on kuitenkin ruokavalio ja siihen me äidit voimme tosiaankin vaikuttaa!

Meillä syö pääsääntöisesti samaa ruokaa kaikki perheenjäsenet. Olen ottanut tavoitteeksi, että lapset ja aikuiset syö samoja ruokia, jotta kaikki tottuvat syömään kaikkea. Haluan antaa lapsilleni kuvan siitä, että kaikkea on hyvä maistaa, mutta kaikesta ei tarvitse pitää. Haluan myös antaa heille oman esimerkkini syöjänä ja siksi tahdon, että ainakin kerran päivässä koko perhe syö yhdessä. Pääsääntöisesti minä syön kaikki muut ruokailut heidän kanssaan paitsi iltapalan toisinaan. Mies ei tietenkään aina syö kotona, mutta ainakin kerran päivässä istuu meidän kanssa samaan pöytään syömään. Toistaiseksi tämä toimii, koska lapset ovat vielä suhteellisen pieniä, sitten kun kasvavat ja harrastukset vievät, voi tilanne olla toinen. Haluaisin kuitenkin silloinkin, että meidän perhe istuisi alas yhdessä edes sen kerran päivässä.

Noh, sitten on kuitenkin niitä hetkiä (lähes päivittäin) kun minä syön jotain eri ruokaa kuin lapset. Tähän he ovat jo tottuneet, eivätkä enää kysele, miksi syön jotain. Saattavat kyllä kysyä, että mitä, mutta yleensä silloin mun ruuasta löytyy jokin osa-aine mistä he eivät pidä, esim. avokado tai salaatti (mikä on muuten outoa, mutta 5vee ei sitä syö, kun tuntuu pahalta suussa). Eli yleensä tämä on nimenomaan se hetki kun syön ruokaisamman salaatin. Olen kuitenkin päättänyt, että yksi ateria päivässä on sama kuin pojilla, jotta he näkevät minunkin syövän ns.normaalia ruokaa, eikä aina vain salaattia.

Eli mihin tämä johtaa? Mulla on todella säännölliset ruoka-ajat, koska laitan aina itselleni ruuan kun pojillekin. Mihin vielä? Tottakai siihen, että meillä syödään myös makkaraa tai nakkeja. Kyllä, näin se vaan menee! Ei tietenkään joka päivä vaan silloin tällöin. Miten sen sitten tekee? No, kohtuudella tietenkin! Tarkoituksenahan ei ole mättää koko makkaraa tai paketillista nakkeja. Kyllähän sen jokainen tietää, että paketissa makkaraa on suolaa ja kaloreita aivan liikaa. Mutta esimerkiksi kolme nakkia tai kauhallinen makkarakastiketta SILLOIN TÄLLÖIN ei ketään tapa eikä kyllä lihotakkaan. Tässäkin kohtaa tosiaan täytyy etsiä se kultainen keskitie ja mennä kohtuudella. Alla olevassa kuvassa on mun yksi annos... 3nakkia, porkkanapuretta (sis.porkkanaa ja pieni tilkka maitoa) sekä salaattia. Annoksen kalorit tulee pääsääntöisesti nakeista, senhän tietää jokainen, mutta en siltikään usko, että tämä annos koituu mun painoni tuhoksi.


Mutta tämähän on vaan mun kantani asiaan? Mitä mieltä te olette?

Sattuu ja tapahtuu!

Ei ole mennyt ihan putkeen pari viimeistä päivää! Lapset sairastui ja tiistaina pidin ihan tietoisesti lepopäivän liikunnoista, lihakset tuntui maanantain salitreenin jälkeen kaipaavan lepoa. Olin ajatellut, että kävisin silloin pienellä kävelylenkillä, mutta jääkaapin huutava tyhjyys lähetti mut ruokakauppaan ja kävely muuttui Prisman ympäri tallustamiseksi... toki kyllähän siitäkin niitä askeleita tuli! ;) Ja tämä yksin tehty kauppareissu antoi kivasti päälle muutakina ajateltavaa kun vatsavaivat ja kuumeen mittailun!

No eilen sama homma jatkui... olin kuitenkin pyytänyt äitini hoitamaan noita lapsukaisia, mutta aamupäivästä hän soitteli, että oli itsekin sairastunut. Noh, miehen ylitöistä ei tässä kohtaa vielä ollut tietoa, mutta olin päättänyt, että kuntonyrkkeilyyn menen mikäli ehdin tai jos en ehdi niin sitten lenkille. Kumpaankaan en mennyt! Koska tapahtui sellainen tapahtumasarja mikä sisälsi 2vee lapseni, jonkun pienen lelun, nenän ja sairaalan! Ja oli siihen kuulemma osallisena hieman isovelikin. Isäntä lähti sairaalaan pienimmän kanssa ja tavara oli niin syvällä nenässä, että lääkäri väläytteli ja nukutusta ja sairaalaan yöksi jäämistä. Sairaana oleva lapsi oli kuitenkin niin väsynyt, että nukahti ja ilmeisesti jossakin kohtaa tässä nielaisi sen mikä ikinä sielä nenässä oli ja säästyttiin kaikelta "pahalta". Ja loppuilta meillä istuskeltiin sylikkäin ja oltiin vaan kiitollisia siitä, että kaikki olivat kotona yhdessä.

Tänään kuitenkin yritän ehtiä kunnostautumaan! En vielä lupaa mitään, koska jotenkin mulla on sellainen tunne, että just tänään on se päivä kun mies jää ylitöihin! ;) Ja äsken jo soitteli ja varoitteli, että lauantaina ehkä mahdollisesti olisi menossa töihin...

14b288b616e611e283fd123138179feb_7_507c4022ddf2b3239d0008d4_large
We<3It


Mutta on mulla jotain uuttakin kerrottavaa! Sillä eilen mulle soiteltiin toiselta salilta ja maanantaina menen tutustumaan mun tulevaan saliin. Tai siis tiedän jo näin etukäteen, että se on mun uusi ja tuleva sali, koska olen jo hetken muutenkin miettinyt sinne siirtymistä. Hyvää tässä on se, että ryhmäliikuntatuntien valikoima ainakin tuplaantuu ja lastenhoitoaikojenkin määrä tuplaantuu! Tulevalla salilla on lastenhoitoa saatavilla jopa kahtena aamupäivänäkin (siis jokaisen illansuun lisäksi), joten tämähän helpottaa tälläsen kotiäidin arkea ja aikatauluttamista kummasti. Ja melkein lupasin itselleni alkaa käydä siellä bodycombatissakin ihan säännöllisesti, siihen kun nyt tarjoutuisi mahdollisuus. Mieskin lähtee mukaan, joten saa nähdä käydäänkö me kohta yhdessä salilla. :D Ai niin, ja yksi syy vaihtoon on toki se, että isännän isoveli on kyseisellä salilla töissä... ;)

Ruokailut on kuitenkin pysynyt tällä viikolla aisoissa ja siitä olen tyytyväinen. Eilenkin kun hermoilin kotona toisen lapsen kanssa ja odottelin tietoja sairaalasta, niin keitin itselleni teetä. Siinä kohtaa huomasin, että muutamia hetkiä sitten olisin vielä sortunut kaivamaan kaapista vaikka ja mitä... siinä kaiken hermostumisen ja huoneesta toiseen kävelyn ohella siis taputin itseäni jälleen olalle ja tuumasin, että olen minä jotain jostain oppinut. Ainakaan en enää NIIN helposti sorru tunnesyömiseen... Hyvä minä!

Harrastan nykyään VAIN tälläisiä ihania herkkuja.. ;)

Mutta nyt tämän huushollin pariin... alkaa tää sisällä olo hivenen jo tympimään, etenkin kun just nyt on ollut meilläkin TODELLA nättejä syyspäiviä... mutta sehän on joku kirjoittamaton laki, että tälläsillä keleillä täytyy sairastaa, jotta pääsee sitten taas nauttimaan niistä sateista pihalle. ;)


tiistai 23. lokakuuta 2012

Ei päätä eikä häntää!

Tiedän jo etukäteen tämän postauksen olevan ERITTÄIN sekalainen! On paljon pieniä asioita kerrottavana... tai ei ne ole edes niin pieniä, vaan enemminkin sellasia jokapäiväisiä juttuja. :)

Ensinnäkin ollaan miehen kanssa jo pitkään mietitty, miksi jauhelihasta pitää aina tehdä jotain... Siis syödäänhän me kanaakin sellaisenaan niin miksei sitten jauhelihaa? Ja eilen sitten ajattelin, että nyt kokeillaan ja tarjosin kasvisten (ja lapsille perunoita myös) lisäksi paistettua ja maustettua jauhelihaa. Hyvää oli ja kaikki söi hyvällä ruokahalulla... paitsi 5vee, joka inhoaa jauhelihaa, kun se tuntuu pahalta suussa, mutta hän sai sitten tyytyä kaikkeen muuhun mitä lautaselta löytyi. ;)


Eilinen treeni kulki hyvin... mulla oli kaveri mukana osan ajasta ja naureskeltiin mun ilmeille kun pystypunnerrukset teki viimisessä sarjassa aika tiukkaa! Oli oikeastaan tosi kivaa vaihtelua treenailla kaverin kanssa. Etenkin kun me molemmat ollaan sellaisia, että vaikka ollaan siellä ns. yhdessä niin molemmat tehdään kuitenkin omat juttumme. Kivan siitä teki myös se, että oli joku sparraamassa mua... kuulen vieläkin kaverin sanat "jaksaa, jaksaa!" Joku kerta pitäisi varmaan ottaa kamera mukaan ja ottaa hieman kuvia, näkisitte ne mun "tosi kivat" ilmeetkin! ;) 

Näytin varmasti naurettavalta ja idiootilta kun ajelin pyörällä salin jälkeen kotiin sellainen hölmön onnellinen virne naamalla. Siis tiesin kyllä, että mulla on ollut ikävä sitä tunnetta, mutta en ollut tajunnut, että ihan noin kovasti. Olo oli suorastaan huikea! Ai, niin ja kyykkyihin sai taas lisäillä painoja -tokaan sarjaan +5kg ja viimeiseen sarjaan vielä toiset +5kg! Ainut mikä nyt kaihertaa mieltä on se, että mies joutuu todennäköisesti tekemään tällä viikolla ylitöitä, joten en ole aivan varma kuinka käy mun liikuntojen. Huomena mun äiti on luvannut tulla katsomaan poikia, että pääsen kuntonyrkkeilyyn... ja perjantaina aamulla samainen äityli on luvannut katsoa taas lapsia, että minä pääsen PITKÄSTÄ aikaa joogaan! <3 Lauantaina menen ainakin salille! Tällä viikolla on kahdet kynttiläkutsutkin pidettävänä ja sunnuntaiksi on ristiäiskakku-tilaus, joten ei tässä hirveesti ehdi homehtumaan tällä viikolla, vaikka muka piti olla vähän rauhallisempi syyslomaviikko! :D

37ec0d499852f5093454c08818dfceca_large
We<3It

Ja sitten pientä valistusta tai ainakin muistutus kaikille! Syökää hedelmiä! Nyt on aivan ihania päärynöitä, mandariineja, ananasta ja omenoita tarjolla. Ihan hyviä on ollut appelsiinitkin ja rypäleet myös! Käyttäkää oikeasti näitä hyväksi! Meillä syödään hedelmiä aika paljon, ei toki liikaa, mutta riittävästi! Mikään ei ole niin hyvä, helppo ja ihana välipala kuin hedelmä. Eilenkin kuorin putkeen kolme mandariinia ja jaoin molemmille lapsille ja itselleni vuorotellen palasia välipalalla. Lapsetkin odottivat melkein linnunpoikasten tavalla seuraavaa palaa. Ja entäs ne avokadot! Meiltä löytyy nykyään näitä herkkuja kaiken aikaa kaapista. Ihania salaatin seassa, leivän päällä tai sellaisenaan. Niissähän on aika paljon kaloreita, joten mielin määrin ei kannata syödä, mutta toisaalta niistä saa aivan loistavasti ja helposti hyviä rasvoja. 

171066485816749246_uek6uins_c_large
We<3It

Tumblr_lx0pg71gec1qarz8lo1_500_large
We<3It

Unikin tuli illalla aika helposti ja yölläkin heräsin vain muutamaan kertaan. Lapset on hieman flunssaisia, joten nuorempi tallusteli yön hämärinä tunteina meidän sänkyyn, josta isäntä hänet ihanasti kanteli omaan sänkyynsä ja laittoi takaisin nukkumaan. Minä sain siis jäädä sänkyyn ja yrittää saada unenpäästä uudelleen kiinni. Täytyy kyllä antaa iso kiitoa miehelle, kun jaksaa näitä yöjuttuja hoitaa, harvoinhan niitä meillä nykyään tulee... mulla vaan katoaa samantien sekin vähäinen uni mitä nyt saan, jos joudun olemaan pystyssä kauemmin kuin 2minuuttia. Ja uni olisi tällä hetkellä aika tärkeää mulle, sattuneesta syystä. Aamulla olin taas kuin nukkuneen rukous, mutta nyt alkaa jo jotenkin tuntumaan siltä, että unta on tullut hivenen paremmin kuin hetkeen. Joten ehkä tämä uni-juttukin tästä vielä helpottaa. 

En ole koskaan tainnut mainita, että tuo mun mieheni tykkää kovasti valokuvaksesta ja etenkin sellasesta maisemakuvailusta. Eilen illalla hän lähti kuvailemaan orastavasta flunssasta huolimatta ja tässä teille muutamia hänen ottamiaan kuvia tuosta n.100metrin päästä meidän kotia.

Otava, josta tosin puuttuu  kaksi tähteä





Ja sitten loppuun kaksi biisiä, mitkä sytyttää tällä hetkellä TODELLA kovasti! Näiden voimilla eilen juoksin 10minuuttia ihan ettei mitään (jos valtaisaa hikoilua ei lasketa) ja samaisten ansiosta ne kyykytkin sujui niin hyvin! :D



Ja kiitos ja anteeksi näin pitkä ja sekalainen postaus... oli vaan asiaa ja pakko jakaa nää asiat muidenkin kun miehen ja lasten kanssa.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Tällä viikolla!

Tämän viikon aiheena ja missiona on väsymyksen selätys ja treeni-innon uudelleen löytäminen! Päätin siis tarttua härkää sarvista ja oikeasti tehdä asioille jotain. Tämä viikko on näiden kannalta hyvä myös siksi, että on syysloma ja tanssitunnit siis tauolla. Näin ollen viikossa on kaksi "lisäpäivää" salilla käymiseen ja sen innon ja rytmin löytämiseen. Uni ja treenihän nivoutuvat yhteen niin, että olen meinannut treenata tällä viikolla niin pää höyryssä, että yöllä varmasti nukuttaa. Saa nähdä miten mun suunnitelmat toimii, mutta pakko on yrittää.

307958_485600974805635_2032277166_n_large
We<3It


Tänään suuntaan salille, vaikka viime yönä nukuin taas ihan miten sattuu. Aamulla oli kaikki lihaksetkin hellänä, kun kunnollista unta ei ollut kertynyt nimeksikään. Treenin meinaan tehdä tänään itseäni ja kroppaani kuunnellen. Tarkoituksena olisi kuitenkin vetää KUNNOLLINEN treeni läpi ja saada lihakset taas heräämään. Koko tämä viikko olisi tarkoitus herätellä tätä kehoa ja ensi viikolla sitten taas palata "normaaliin" rytmiin. Normaalilla siis tarkoitan sitä, millaisia viikot olivat ennen tätä mun lösähtämistä, eli jotain liikettä jokaiselle päivälle. Ja jos ihan totta puhutaan, niin kyllä mulla on todellinen ikävä salille, lähinnä ikävä sitä tunnetta kun onnistuu. Siis sitä tunnetta mikä tulee treenin jälkeen kun koko kroppa tärisee ja mieli on samalla väsynyt ja energinen. Olen ikävöinyt sitä onnellista ja hyvää tunnetta. :)

B8ae7340146511e2a2fe22000a1d0342_7_large
We<3It


Ja ihan itselle (ja miksei teillekin) muistutukseksi, tämän kun vaan sais taottua itselle päähän niin ettei se sieltä enää koskaan katoaisi:

Tumblr_mbjfrperhp1rto7ljo1_250_large
We<3It



sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Ennen ja nyt

Lueskelin eilen omia suosikki blogejani ja "törmäsin" Ennin blogissa before-after- kuviin. Olen ottanut itsestäni jo useamman vuoden ajan kuvia, joita en kyllä täällä teille esittele, koska hillun niissä alusvaatteisillani. Mutta pääasiana tässä on kuitenkin se, että nämä kuvathan motivoivat itsään melkosen paljon! Kuva kuitenkin kertoo paljon ja paljastaa myös pienet muutokset omassa kropassa paljon realistisemmin kuin esimerkiksi peili. Mulla on tässä viimeisten viikkojen aikana ollut hieman motivaatio-ongelmia liikuntojen suhteen. Näihin selityksenä on ajanpuute (seliseli) ja väsymys, jotka ovat vaivanneet jo jongin aikaa. Lisäksi mieheni on löytänyt tänä syksynä taas liikunnankipinän ja olen halunnut antaa hänelle mahdollisuuden treenata, sillä hän on tehnyt samoin minulle jo useamman vuoden. Parisuuhteessa pitäisi kuitenkin muistaa tasapainotella niin, että molemmat saavat tehdä ja ainakin minulle mieheni kannustus on ollut mitä parhain motivaattori!

No, mutta siis itse asiaan! Kaivoin tietokoneen syövereistä yhden kuvan, joka on jo nähty täällä blogissakin. Kuva on otettu kaksi vuotta sitten heinäkuun lopulla... Tänään otin sitten kuvan (tai mieheni otti) itsestäni samainen hamonen päällä ja asetin kuvat vierekkäin (älkää välittäkö tämän aamuisesta räjähtäneestä lookista muuten)... Noh, onhan sitä edistystä tapahtunut, vai mitä?

Mekkonenhan ei oikein näytä koko totuutta kun on tuollainen "pussi"... Mutta ehkä se jonkun suunnan antaa... Ja viimeistään tämä viimeinen kuva kertoo, miten 21kadonnutta kiloa näkyy, vaikka välillä itse sitä epäileekin! ;)


Tää saattoi taas vähän nostaa mun motivaatiota... kyllä minä tähän taidan sittenkin pystyä!!! :D

lauantai 20. lokakuuta 2012

Lukemistoa

Ostin silloin jokunen aika sitten Jan Sundellin kirjan Hanki lihasta, polta rasvaa... ja siis luinkin sen jo silloin jokunen aika sitten, mutta en ikinä saanut siitä kirjoitettua teille sen enempiä. Nyt kuitenkin ajattelin ryhdistäytyä!

Teoshan on aivan uusi ja kirjoittaja itse on ylilääkäri ja fitnesskilpailija, joten hän kyllä tietää mistä puhuu, ihan niin teoriassa kuin käytännössäkin. Kirja käsittelee helppolukuisesti lihaskuntoharjoittelua ja sitä miten treenatessa tulisi optimaalisesti syödä. Teos esittelee selkeästi erilaisia liikkeitä lihasryhmittäin havainnoillisten kuvien kera sekä antaa jokaiselle valmiit harjoitteluohjelmat. Näitähän voi siis itse soveltaa omaan elämäntilanteeseensa sopien. Ravitsemuksesta kirja kertoo juurikin ne asiat mitä tulee tietää kun treenaa lihaksia. Varsinaisesti kirja ei käsittele laihduttamista, mutta sivuaa tätä aihetta monessakin kohtaa. Jos ei muuten, niin toki terveellisen ravinnon ja liikunnan tulisi maltillisesti pudottaa painoa, jos sitä on kertynyt liikaa. Koko kirja on kaikin puolin selkeä ja mukava peruspaketti ilman mitään turhia jorinoita.



Mulla on näiden kirjojen lisäksi intohimona lehdet, etenkin seuraavat kolme: Fit, Kauneus & Terveys sekä KG. Kaksi ensimmäistä mulle tulee kotiin, Fit:n tilasin -10kilon kohdalla ja K&T:n -15kilon kohdalla, hivenen palkinnoksi omista saavutuksista. KG:n ostan kaupasta aina silloin kun tajuan uuden numeron ilmestyneen. Kaikki lehdet käsittelevät minulle tärkeitä asioita, kukin kuitenkin ihan omalta kantiltaan ja omalla tyylillään.


Fit on enemmän liikuntaan ja yleiseen hyvinvointiin painottunut lehti. Siinä käsitellään liikuntaa ja ravitsemusta, mutta kaikkea kuitenkin sellaisesta näkökulmasta mikä sopii moneen elämäntilanteeseen. Lehden jutut sopivat juuri liikunnan aloittaneelle samalla tavoin kuin jo pidempään harrastaneille. Ravitsemus-jutut ovat puolestaan monipuolisia ja käsittelevät asioita laajemmaltikin kuin vain laihduttajan näkökulmasta. Uusimmassakin lehdessä oli artikkeli raakaravinnosta, itselleni melko tuntemattomasta asiasta siis. Tästä lehdestä varmasti moni saa irti paljon. 

KG puolestaan käsittelee asioita laihduttajien näkökulmasta. Tämän lehden mahtavat ruokaohjeet ihanine kuvineen saavat kerta toisensa jälkeen veden kielelle. KG:n valtti onkin juuri se, että lehti kattaa monipuolisesti jokaisen laihtumiseen liittyvän tekijän. Lisäksi mahtavat onnistumistarinat, oikeiden ihmisten kokemukset ja kertomukset, lisäävät omaakin motivaatiota. Onhan se vähän niin, että kun tälläisiä tarinoita lukee tulee itselle sellainen "jos hänkin on pystynyt, niin kyllähän minäkin!"-olo. Mahtava lehti, jos haluaa lisää tietoa laihduttamisesta tai vaikkapa uusia kevennettyjä ruokaohjeita.

Kauneus ja Terveys puolestaan on MINUN naistenlehti. Siinä on tietoa niin liikunnasta, ravinnosta, hiuksista, hyvinvoinnista kuin meikeistäkin. Kaikki artikkelit kiinnittyvät jollakin tapaa kauneuteen ja terveyteen, kuten lehden nimikin jo antaa olettaa. Lehti käsittelee joskus kipeitä ja arkojakin aiheita, mutta pitäytyy aina kuitenkin jollain tapaa kevyenä luettavana. Lehti on antanut mulle monia oivalluksia itsestäni. Lisäksi rakastan lukea kaikkia meikki-, hius- ja trendijuttuja. Jos saisin tähän listaan lisätä vielä kaksi lehteä lisää niin ne olisivat ehdottomasti Elle ja Trendi... paljon mainoksia ja loppupeleissä vähän asiaa, just sellasta aivot narikkaan-matskua, josta kuitenkin löytää aina jotain inspiraatiota.  Niin ja ehkä jokusen sisustuslehdenkin tähän listaan voisi vielä lisätä... ;)


perjantai 19. lokakuuta 2012

Tätä viikkoa ja ei niin kevyt perjantai!



Juu, perjantai ja punnituspäivä. Vaaka näytti -200g... Ei huono, koska eilen illalla alkoi joka kuukauden lempipäivät! Ja ensi viikon tavoitteeksi siis jää -300g, jotta olisin tämän kuukauden tavoitteessa. Uskon kyllä ihan täydestä sydämestäni tähän pystyväni! Olo on kaiken aikaa vain kevyempi ja kevyempi. Huomaan tämän tanssitunnillakin, koska nykyään jo uskallan kokeilla ja harjoitella sellaisiakin liikkeitä ihan täysillä, mitä vielä vuosi sitten karsastin viimeiseen asti. Kuten esimerkiksi matoja... Kuinka moni tämän kokoinen lähes kolmekymppinen mamma opettelee tekemään matoja??? ;) (Mikähän sen liikkeen oikea, virallinen nimi muuten on???)

Keskiviikkona kävin pitkästä aikaa lenkillä nuorimman lapsosen kanssa... Noh, todettakoon, että lenkki loppui aika lyhyeen kun alkoi sataa aivan kaatamalla ja nuhanenäistä lasta en tahtonut ehdoin tahdoin kastella aivan läpimäräksi asti. Puoli tuntia tuli siltikin käveltyä, että parempi sekin kuin ei mitään! Eiliset tanssitunnit meni ihan suht hyvin, vaikka väsymys meinasikin ottaa jossain kohtaa vallan ihan tosissaan. Ja nyt on taas polvet ihan mustelmilla ja NIIN kipeenä ettei koskea saata. Noh, ne on niitä tanssin haittapuolia, muuta huonoa en siitä sitten keksikkään!

Kastuttiin, Trust Me!

Tänään ollaan käyty hieman kaupoilla, sieltä tosin mitään juurikaan löytämättä. Ostin Hanna Partasen kirjan Suomalaisen kirjakaupan alesta ja kirjalle jäi hintaa alle 4euroa, joten ei paha investointi. Kirjassa oli todella selkeästi selitettynä hyviä ruokavalintoja ja se ainainen ongelma annoskokojen suhteenkin selvinnee tuosta kirjasta. Mua kun aina vähän mietityttää se, että mikä katsotaan missäkin ruokalajissa annokseksi tai mikä määrä ruokaa "pitäisi" riittää. Yritin myös metsästää itselleni burgundin väristä neulottua kaulahuivia, mutta sopivaa ei löytynyt, joten ostin sitten Prismasta langat ja päätin tehdä tämän itse. Olishan noita neulomuksia tossa jonossa vaikka kuinka paljon, jostain kun saisi vielä muutaman lisätunnin vuorokauteen niin kaikki voisi ehtiä tekemäänkin.




Ja sitten se ei niin kevyt osio tässä päivässä... Ruuan suhteen mentiin siitä mistä aita on matalin! Tai nyt vois kyllä jo sanoa, että mitään aitaa ei ollut mailla halmeilla!!! Yksi puhelu ja kebabsalaattia kiitos! (Haettiin ne sentään ihan itse.) Mutta kahdesta asiasta olen aivan varma: 1.oli se parempi vaihtoehto kuin juustolla uitettu pizza tai kebab ranskalaisilla ja 2. jos ruokailut on pääsääntöisesti kunnossa, niin välillä saa herkutella. Ainut mikä noissa pikaruoka-annoksissa on, että niistä saisi olla kyllä valittavana sellanen pienempikin annos, koska itse en ainakaan kykene syömään tuota kokonaan ja sitten tuntuu kun maksaisi "turhasta" ruuasta. Niin ja sokeriton muuten pitää vieläkin, joten ai nyt ihan kokonaan leimata mua huonoksi syöjäksi. Niin ja muutenkin olen syönyt tällä viikolla ihan normaalisti eli aika hyvin! Seli seli, pieni morkkishan siitä siltikin tuli...


No, mut onhan se hyvää aina välillä!

Se mikä on kuitenkin ollut ihana huomata itsessäni on, että harvemmin nykyään syöminen lähtee ihan täysin lapasesta! Ainakaan tässä vajaan parin viikon (12päivän) sokerittomuuden aikana tälläistä ei ole tapahtunut. Joten siitä hyvästä voi itseään taputtaa olalle. Täytyy tosin myöntää, että tänään kirpasi kerran mieltä kun joulusuklaat on tulleet kauppoihin ja totesin siellä olevan Geishaa tummalla suklaalla! Olisko joku voinu kertoa mulle 2 viikkoa sitten tälläsen olemassaolosta!!! Mutta sitten taas nostin itselleni hattua ja taputtelin olalle, koska kuitenkin ihan tyynesti kävelin ohi ja unohdin kokonaan, että mitään suklaata on edes olemassa.


NomNom... uskoisin!


Eipä mulla tässä tähän päivään muuta... köllähdän masun viereen sohvalle hetkeksi puikkojen ja lankojen maailmaan (sikläli mikäli mun annetaan) ja kohta lähden saunaan... pari viikkoa tässä menikin ilman omaa saunavuoroa ja nyt just se tekee varmasti hyvää! Viikonloppuja kaikille tasapuolisesti!

torstai 18. lokakuuta 2012

Minä olen...



 



 

 

 

 

 

 

 

 

 



 



 



 

 

 Näitä juttuja on kiertänyt monessa blogissa... tässä muutamia juttuja minusta, enemmän ja vähemmän syvällisiä! Omat juttusi voi löytää täältä.