Fustra

Tiistaina pyyhälsin salille ihan liian myöhään... yleensä käyn salilla tiistai aamuisin, heti kun saan itseni ja pojat liikkeelle. Nyt piti passailla sinne vasta puoli yhdeksitoista! Tosin saavuttiin Huumalle jo kymmenen aikaan, kun ei jaksettu enää odotella kotona ja lapsetkin tahtoivat kuumeisesti katsomaan olisiko leikkipaikalla kavereita (tai näkyisikö setämies "Tiinua"). Tämä viivästynyt aikataulu hieman sekoitti koko päivän pakkaa ja esimerkiksi ruokailuja jongin verran, mutta kaikesta selvittiin aika kunnialla.

Mulla siis oli elämäni ensimmäinen fustra-tunti. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että mieheni isoveli on fustra-PT (tämä samainen setämies "Tiinu" siis) ja pääsin siis tutun kaverin opastukseen. Sille uskaltaa sanoa suoraan mikä tuntuu missä ja jos epäilee itseään... noh, saatoin sanoa tunnin aikana jokaisesta liikkeestä, että tuohon en pysty tai tää on mulle vaikeeta, jo ennen kuin itseasiassa tehtiin koko liikettä. Taidan vaan olla maailman rasittavin "asiakas", kun en luota omiin kykyihini yhtään. Ja toisaalta kun ohjaamassa on sellanen koko ikänsä treenannut lihaskimppu, ni kyllä siinä helposti tuntee itsensä pikkusen huonommaksi... ;) Onneksi olin ehkä hieman liikkuvampi joistain paikoista kun pt, joten jotain hyvää mussakin! :DDD

Miten se sitten meni? MIELETÖNTÄ! Niin yksinkertaisia liikkeitä kuin olla ja voi!!! Ja voi hitto, miten paljon ne tuntui. Fustrassahan siis kiinnitetään erityisesti huomiota liikkeiden tekniikkaan ja keskivartalon lihasten hallintaan... etenkin ne syvät lihakset ovat tässä tärkeässä osassa. Jumeja löytyi multa niin selästä, hartioista, lavoista kuin takareisistäkin. Ja näiden pohjalta mietittiin mulle sopivia liikkeitä. Paljon siis vatsoja ja selkään kohdistuvia liikkeitä, sekä takareisiin kohdistuvia juttuja.

Keskiviikkona olin lihaksistosta kipeä! Tosin eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Mie tunsin mun vatsalihakset! En siis sormella tökkien, vaan TUNSIN ne kaiken aikaa liikkuessani ja ollessani. Ja etenkin ne syvät lihakset, jotka ainakin mulla on harvemmin kipeänä. Samoin yläselässä tuntui aika messevältä. Samaan aikaan kipeältä, mutta myös avoimemmalta... ihan niinkun kunnon hieronnan jälkeen. Aika kiva oli tietysti myös se, että tämä samainen pt-henkilö on meidän hieroja ja osasi senkin puolesta "katsoa" ne paikat, mitkä mulla yleensäkin jumiutuu ja mitä hieronnan avullakin availlaan.

Fustraa aamulla ja tanssitunti illalla... siinä välissä ehtii vaikka muikistella itselleen peilin kautta! ;D

Ja sitten ne torstain fiilikset... Toinen tunti fustraa siis takana! Ei varmaan helpottanut yhtään oloa se, että kävin keskiviikkona vetäsemässä kivan pikku-pikku-jalkatreenin! Nyt kun on tää hyvä vire saleilussa saatu päälle, ni mitäs sitä suotta katkasemaan? Pienen pieni jalkatreeni päättyi siihen, että menin pukkariin just ja just omin jaloin ja palautusjuoma sheikkaantui uudelleen ihan itsestään käsien tärinän voimasta! Niin joo ja, ei ole vielä ainakaan flunssa iskenyt kunnolla päälle, välillä vähän nenä vuotaa ja saattaa yskittää, mutta ei sen kummempaa, joten kait sitä treenata uskaltaa, kun hyvin kerran menee...

Mutta fustra on edelleen ihanaa! Rankkaa ja helppoa yhtäaikaa.. tai ei missään tapauksessa oikeastaan helppoa! Liikkeet tosiaan on yksinkertaisia, mutta niin moneen asiaan pitää kiinnittää huomiota, että välillä pakostakin meinaa ajatus karata. Etenkin kun näitä harjoituskertoja on takana vasta kaksi. Kaiken aikaa tulee kiinnittää huomiota vatsan pitoon, lantion oikeaan asentoon, lapojen taakse vetoon... aika monta liikkuvaa osaa tälläsen hattaran päähän! Vasen takareisi oli ottanut kovastikin itseensä ja oli niin juntturassa, että alkuun tuntui ettei fustrasta tulisi mitään. Mutta kummasti se siinä avautui esimerkisi yhden jalan kyykkyjä tehdessä. Olen tässä nyt todennut, että vaikken missään tapauksessa ole sellaisessa kunnossa kuin ennen molempia raskauksia, niin jotain lihaksia multakin alkaa löytyä. Ja tämän fustran avulla olen kyllä löytänyt sellaisia lihaksia, mitkä tosissaan on aivan kateissa, mutta mitkä varmasti tässä pikkuhiljaa löytyvät. Jos vähänkään mietit mistä uusi innostus liikkumiseen tai mistä lisähaastetta jo käynnissä oleviin treeneihisi, niin suosittelen kyllä fustraa ihan täydestä sydämestäni. Itsehän taidan pitää huomenna vapaapäivän salilta, koska odottelen että näiden treenien ja illan 3,5tunnin tanssin jälkeen huomenissa saattaa olla päällä pienet domssit... jatketaan treenejä sitten lauantaina ja viikon päästä taas fustraillaankin!

Tähän loppuun vielä muutama kuva äskeiseltä hetkeltä kun taas kerran päätin leikkiä kameran, jalan ja laukaisun ajastimen kanssa... Nää on aina hyviä hetkiä mun elämässä! Mutta se mikä näistä välittyy, on mun fustran jäljiltä vieläkin hivenen punoittavat posket, hivenen harmaa mieliala ja muikeat mustelmat TAAS olkapäässä sekä se, että nuo jalassa olevat housut ovat joskus olleet hieman kireät... ;) Että kiitos ja moi! Ja kiva jos jaksoit oikeasti lukea tänne asti...