Joulun höpinöitä

Pari päivää on mennyt oikein vauhdilla... ei vauhdikkaasti, mutta vauhdilla. Olisihan siitä aatostakin nauttinut vaikka tupla-ajan. Juhlinta on ollut rauhallista ja maltillista, ollaan nautiskeltu ja rentoiltu, saunottu, syöty hyvin ja voitu paksusti. RÖH!

Aatonaattona (eli 23.12) iltasella kävin ystäväni luona turisemassa ja hörppimässä teetä. Yllä oleva kuva on siltä illalta, tosin kotona otettu ennen lähtöä. Jätin siis miehen hoitamaan viimehetken valmistelut ja otin pienen hetken itselleni ja ystäville. Teki hyvää ja kevensi kivasti mieltä ja oloa. Tuon kuvan lätkäsin tuohon, koska välillä itsekin hämmästyn mun nykyisiä vaatevalintoja... Siis että ihan valkoinen paita... musta aina tuntuu, että näytän valkoisissa vaatteissa aivan jättiläiseltä, mutta olisi ehkä korkea aika alkaa ajattelemaan jotenkin muuten!?! ;) Joo ja nuo esiin työntyvät solisluut ovat aina vaan hämmentävät... toisillahan ne näkyy vaikka kiloja olisi kuinka paljon, mulla ei! Ja olenkin ollut pitkään siinä uskossa, että mulla ei ehkä edes ole kyseisiä luita, mutta alkaapi osoittautua vääräksi tämäkin luulo... :D

Äitipää ja joulurauha

Aattona saattoi tulla jokunen lumihiutale

Intopinko lahjojen parissa... lasten lahjojen... ;)

Vihreitä kuulia... ja samantien vatsa pullahti pihalle!!!

Aatto sujui ihanasti... aamulla joulupuuroa, kyläilyä ja kahvittelua, hautuumaakierros, joulupukki ja lahjoja, ruokaa, yhdessä oloa, joululauluja... Ihana päivä siis! Kaikki sujui oikein hyvin, vaikka meinasimmekin unohtaa nuorimmaisen yhden lahjan piiloonsa, mutta isi pelasti tilanteen oikein sujuvasti ja kaikki lahjatkin tuli jaettua... ;) Joulupäivänä menimme minun anoppilaan, eli siis mieheni kotiin ja luvassa oli lisää herkuttelua sekä saunomista ja sukulaisia. Leppoisa päivä tämäkin.  Seuraavana kuva siitä miltä näytinkään anoppilassa... ja taas tämän kuvan selitys! Siis, että HAME!!! Tuo on aika vanha farkkuhame, tykkään siitä ihan älyttämästi! Mutta kuulkaas, kun se ei yhdessä vaiheessa mahtunut päälle, ei sitten niin ollenkaan... ja nyt kun sitä voisi käyttää niin sehän alkaa olemaan iso... Naisen elämässä ei taida mikään koskaan olla hyvin!?! ;) Ja toinen huomion arvoinen asia tässä asussa... noi sukkahousut!!! Niissä on kuvioita! Aina aiemmin mun sukkahousut on olleet tasan ja ainoastaan yhden värisiä (aplodit sille joka arvaa minkä?)... noh, mustia! Ja niissä on ollut maximissaan pystyraitoja, ei mitään muuta. Muunlaiset sukkikset on ihan nou nou! Mutta kapaas vaan, nykyään voikin käyttää jo jotain muutakin. Tähän varmasti on johtanut tämä kohonnut itsetunto, koska eihän noi tukit noissa sukkiksissa vieläkää mitenkään maailman mahtavimmilta näytä... ;) No ja on tossa kuvassa kolmaskin huomioitavan arvoinen juttu... meinaan tuo vartalonmyötäinen paita, sekin alkaa näyttämään aika kivalta. Ei enää ihan kamalan isoja röllyköitä... mutta toisaalta ihan riittävästi kuitenkin siihen, ettäkö olisin tyytyväinen! ;)

"Ota nyt se kuva, et päästää lähtee..."

Mutta jotta tästä postauksesta tulisi pinnallisuuden perikuva niin sitten niihin jouluaaton lahjoihin... :DDD

Koko perheen fiilis lahjoja avatessa oli kutakuinkin seuraava (kuva on laadullisesti huono, mutta kuvastaa fiiliksiä ihan huikeen hyvin):

"JEEEEEEE, IJO LAHJA!!!!!!"

Lapset sai huippuja lahjoja ja sillai aika sopivasti... just sellaisia mitä oltiin toivottukin ja sitten muutaman ylimääräisen ja hyödyllisen jutun... Isikin sai kaikkia ihania juttuja ja oli niin innoissaan uusista treenivaatteista, että päätti kokeilla niitä heti... kaikkia... yhtäaikaa... ;)

Siinä on kuulkaa verkkaria ja shortsia ja paitaa ja kahdenlaista huivia ja pipoa kerrakseen... <3

No mitäs minä sitten... sain muutaman lahjan ja olen erittäin kiitollinen niistä. Viinilaseja, GreenGaten kulhon, öljy/etikkasumuttimen jne jne. sellaisia pikkujuttuja, mutta sitäkin ihanempia. Sitten käsiini osui vihreät kuulat ja sen alapuolella kirjekuori. Minä en oikeeasti tiedä mitä olen tänä vuonna tehnyt, jotta ansaitsin sen kuoren sisällön... Olen varmasti ollut MAAILMAN kiltein tyttö! Kuoresta paljastui tämä:

Lahjakortti Hypoxiin.... HUHHUH!

En oikeasti tiedä miten kiittäisin näitä ihania sukulaisia, jotka tähän ovat osallistuneet... enkä tiedä miten kiittäisin Huuman porukkaa, jotka olivat tämän keksineet ja miehelle ehdottaneet! En oikein vieläkään ymmärrä, kuinka ihania ja mahtavia ihmisiä mun ympärillä onkaan. Olen kiitollinen näistä ihan jokaisesta. Semmoinen koukku tässä kuulemma on, että "joudun" kirjoittamaan Hypoxista ja sen etenemisestä teille täällä blogissa... ihan hirvee juttu! En ehkä tiedä miten selviän tästä "vastuusta", koska kirjottaminen ja teille tälläisistä asioista kertominenhan on mulle ihan tosi kamala vaiva! ;))) Tarkemmin en ajankohdasta tai muusta teille osaa vielä kertoa, koska en ole Pauliinan kanssa vielä jutellut siitä koska ja miten tämä hoitojakso toteutetaan... ja sitten tiedän myös tarkemmin mitä ja miten Pauliina haluaa mun täällä teille kertovan! Se on kuitenkin varmaa, että TÄSTÄ tulette vielä kuulemaan! :D

Nyt odottelen miestä salilta kotiin... tänään on siis alkanut paluu normaaliin! Itsekin olen menossa salille tänään, en vain vielä tiedä, että joko nyt aamusta vai sitten vasta illansuussa... nyt tuntuu siltä, että ehkä vasta illalla, mutta se ei haittaa... pääasia on että PÄÄSEN tänään sinne huhkimaan. Ruokailuissa hölläillään vielä hieman, tänään syödään jouluruokia (vieläkin, I know!) ja käydään kyläilemässäkin, mutta pikkuhiljaa tässä aletaan palaamaan ruotuun kaikin osin! Miehen loma jatkuu tuonne ensi vuoden puolelle, joten aikaa treenailuunkin pitäisi löytyä vaikka muille jakaa! :D

Mukavia viimeisiä pyhän hetkiä teille!