tiistai 31. joulukuuta 2013

Uni!

Tää aihe tuli mulle taas ajankohtaiseksi kun olen nukkunut enemmän tai vähemmän huonosti viime aikoina. Eron huomasin samantien tänä aamuna... su-ma välisenä yönä sain nukutuksi häthätää 4 tuntia ja viime yönä paukutin unta kaaliin sellaisen 10 tuntia ja siis KUNNON unta!

Silloin kun nukut hyvin tavallaan unohdat sen tärkeydän, onhan nukkuminen ja hyvä, laadukas uni ihan normaali asia, vähän kuin meidän jokaisen etuoikeus. MUTTA kun uni syystä tai toisesta on liian vähäistä tai laadultaan huonoa huomaa sen heti. Oma olo on ainakin ollut aivan kaoottinen... pää käy hitaalla, koko kroppa tuntuu olevan poissa pelistä ja kaiken aikaa kiukuttaa. Nää on ainakin mulla sellaiset oireet mistä hälytyskellot soi samantien. Toki viimisen viikon aikana jyllännyt lenssu ei ole hirveästi helpottanut asiaa tai olotilaa. Uni vaikuttaa kaikkeen ja itse uskon pyhästi siihen, että jos nukkuminen, ruokailu ja riittävä (positiivinen) liikunta on kunnossa niin päästään jo pitkälle. Tää on se mun "pyhä kolminaisuus". ;)

Monissa tutkimuksissa unettomuutta tai ylipäänsä huonosti nukkunutta olotilaa verrataan humalaan... en sitten tiedä... itse vertaisin sitä ehkä enemmänkin krapulaan, niin jumiin tuo nukkumattomuus mut vetää. Jossain kohtaa on tutkittu, että unen väheneminen vaikuttaisi peräti 700geniin... eli kyllähän se VAIKUTTAA! On myös tutkittu, että vähäinen uni tai sen heikko laatu vaikuttaisivat sydänsairauksiin, diabetekseen, aivojen toimintaan, ylipainoon, immuunijärjestelmään... On siis aivan selkeää kuinka tärkeää uni, sen riittävyys sekä laatu ovat!

Kuvan ottanut mun rakas mies!

Kuinka sie oot nukkunut viime aikoina? Sitä kannattaa pysähtyä miettimään! :)

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Helppoakin helpompaa!

Nyt kun vuosi alkaa olemaan lopuillaan ja moni meistä varmasti palaa normaalin rytmiin ja mahdollisesti tekee jopa uudenvuoden lupauksia niin tässä oikein ihana ja helppo ruokaohje.

Sisältää bataattia, porkkanaa, paprikaa, punasipulia sekä pippuria, ruususuolaa, sitruunan mehua ja oliiviöljyä. Nämä paahdetaan uunissa 200 asteessa n.30minuuttia. Tämän jälkeen päälle ladotaan kanaa ruususuolalla ja pippurilla maustettuna ja laitetaan takaisin uuniin noin 20-30minuutiksi. Mukaan olisi sopinut esim. rosmariinin oksa, mutta eihän meillä sellaista tietenkään tänään ollut kotona... ;)



Tää on NIIN helppoa ja hyvää, että ei muuta kun tekemään! :)

Aamupalasta ja sen kaloreista.

Meidän perhe rakastaa viikonlopun rauhallisia aamuja... sitä, että saadaan tehdä rauhassa kunnon ISO aamiainen. Viikonloput meillä menee useasti niin, että syömme aamiaista hieman myöhemmin kuin arkena, mikä toki tarkoittaa sitä, että useasti toinen lämmin ruoka jää väliin. Tästäkin syystä on aamiaisen hyvä olla tuhti!

Jos nyt keskitytään pelkästään niihin kaloreihin... Tänään aampalalla söin noin 720kalorin edestä kaikkea HYVÄÄ! On hieman eri asia syödä kunnollista ruokaa kuin ei ehkä niin kunnollista... Verrataanpa vaikka!

Tämän aamun kalorimäärä oli siis sen noin 720kcal ja se sisälti kaiken tämän:


Siinä sitä on syömistä! Kananmunan keitetty valkuainen, neljän viljan puuroa 250g, raejuustoa, maapähkinävoita ja kookosöljyä, latte (missä on muuten HUIKEAT 165kcal), puolikas sitruuna puristettuna isoon lasiin vettä sekä smoothie!

Smoothien ohjeita muuten aina silloin tällöin kysellään niin tässä yksi ihan mielettömän herkullinen ja pehmeä: 2 banaania, 4 klementiiniä, n.2dl mantelimaitoa ja n.0,5dl kookoshiutaleita (+vettä jos on tarvis, riippuu klementiinien nesteestä jne.). Tästä tulee n.8dl tavaraa. Aamiaisen lisänä riittää loistavasti neljälle, mutta esim. ihan pelkästään aamiaisena suosittelen tätä määrää vain kahdelle hengelle. Kannullinen sisältää kaloreita vajaan 500, ja sitäkin enemmän vitamiineja ja hivenaineita!

Noh, mitenkäs se vertailu. Jos otetaan yksi Suomen suosituimmista suklaista, Fazerin sininen. Siis se ihan perus-herkkulevy! Painoa tuotteella on 200g ja 100grammaa sisältää 535kcal, eli aika näppäränä tyttönä laskin, että levyssä on 1070kcal.... ja mitä muuhun ravintosisältöön tulee... You got my point! ;)

lauantai 28. joulukuuta 2013

On facebook!

Nyt Trying To Be Me myös facebookissa. Käykääpähän tykkäämässä! :) Tämän facbookiin menemisen myötä pää on täynnä uusia ajatuksia ja ideoita. Kohti haaveita tässä mennään ja yrittään tehdä mahdottomasta mahdollista!

Muistattehan myös tsekkailla ja seurailla mua Instagramissa nimimerkillä TeaVal.

Ei mulla muuta tällä kertaa! :)

perjantai 27. joulukuuta 2013

Tunnustan!

Olen elänyt joulun kuin elo pellossa... olen syönyt suklaata ihan toden teolla... niistä vihreistä kuulista puhumattakaan! Niin ja olen syönyt näitä JO ennen joulua!




Olen oikestaan koko joulukuun syönyt vähän  mitä sattuu ja sinnepäin! Se tuntui hetken hyvältä, kunnes jo itseäänkin alkoi inhottamaan. Se kokonaisvaltanen huono olo, minkä tämä huonosti syöminen on tuonut sai mut taas miettimään. Ihminen tottuu niin nopeasti omaan olotilaansa, niin hyvään kuin huonoonkin. En oikeastaan yhtään ihmettele sitä miksi maailma on pullollaan ylipainoisia tai ihan muuten vain huonosti voivia ihmisiä. Ihmisen mieli sopeutuu kuhunkin olotilaan melko helposti, eikä sitä välttämättä huomoo omaa oloaan tai hyvin(huonosti)vointiaan ellei ihan tosissaan pysähdy kuuntelemaan mitä kroppa kertoo.



Mulle tämä olotila on taas kertonut sen, että paluu ruotuun on tehtävä! Tämä turvotus, väsymys ja kaiken aikaa vallitseva huono olo saa nyt riittää! Ensin tarkistan ruokavalion kuntoon.. tämä kahdesta syystä: 1. uskon ravinnon olevan se kaikista suurin syy mun tämän hetkiseen epämukavaan olotilaan ja 2. mulla on TAAS joku flunssa päällänsä, joten liikunnan suhteen täytyy ottaa hetki rauhallisemmin.

Ravinnon jälkeen (kunhan siis tästä tervehdy) kiinnitän sitten huomiota myös siihen liikuntaan...

torstai 26. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

Nyt kun aletaan kääntyä tämän vuoden lopulle on varmastikin hyvä katsastaa mitä tämä kulunut vuosi onkaan pitänyt sisällään...

Kun tämä blogi kuitenkin keskittyy minun muutokseen ja elämäntaparemonttiin niin täytyy myöntää ettei kulunut vuosi ole juurikaan ulkonäköä muuttanut. En ole tämän vuoden aikana juurikaan muuttunut, en ole hirveästi pienentynyt enkä myöskään liiaksi kiinteytynyt. Olen kuitenkin kehittynyt tämän vuoden aikana muilta osin. 

Muutos vuonna 2012.


Tämän vuoden syyskuu

Olen jo aiemminkin kirjoitellut siitä, kuinka tämä koko elämäntaparemontti on ollut minulle myös matka omaan mieleen. Olen kertonut siitä kuinka mun ajatukset niin itsestäni kuin koko ympäröivästä maailmasta ovat menneet uusiksi. Tämä kulunut vuosi on opettanut mulle hyväksyntää itseäni kohtaan. Olen tajunnut sen, että jos en jollekulle kelpaa tälläisenä kuin olen niin varmasti minun ei sitten tarvitse. Olen oppinut sen, että voidakseni itse hyvin, en pysty millään miellyttämään ihan jokaista vastaantulijaa. Olen uskaltanut jälleen olla se ihminen joka minä olen. Koen, että viimeisen vuoden aikana olen alkanut olemaan lempeämpi itselleni ja hyväksymään itseni entistä paremmin.



Varmasti omaan mieleen vaikuttaa ympärillä olevat asiat ja ihmiset. Vuosi sitten mietin ja itkin sitä tosiasiaa etten tiennyt tulevaisuudesta mitään. Vuodessa on tapahtunut tämän asian tiimoilta NIIN paljon! Siitä yhdestä hetkestä jolloin voin erityisen pahoin on kasvanut jotain erityisen tärkeää. Ilmeisesti tämä taas osoitti sen, että joskus pitää käydä aivan pohjalla, jotta pystyy nousemaan uuteen kukoistukseen. Siitä asiasta syntyi nykyinen työpaikka hyvinvoinnin parissa. Ja mikä vielä tärkeämpää omasta intohimosta tuli ammatti ja viime kuussa se ankara työ palkittiin virallisella paperilla ja valmistumisella. En minä olisi vuosi sitten edes kuvitellut olevani nykyisessä työpaikassa, puhumattakaan siitä, että olisin vasta valmistunut ravintovalmentaja.



Puhumattakaan niistä ihmisistä... Niin vanhoista, jo pidempään matkassa mukana olleista kuin niistä uusistakin. Olen joskus aiemmin ihmetellyt, että miten ihmeessä aikuisiällä voi vielä tutustua uusiin ihmisiin niin, että heistä tulee ns. sen tärkeämpiä. Ja niin kovin olen nämä mietteeni pyörtänyt tämän vuoden aikana. Ehkäpä tähänkin vaikuttanee oma mieli ja se, että uskaltaa laskea niitä uusia ihmisiä lähelleen. Olen saanut tämän vuoden aikana tutustua niin moneen NIIN ihanaan henkilöön etten oikein osaa varmasti edes kiittää tästä tarpeeksi. Ja jotenkin toivon (tai sanotaanko että uskallan toivoa) ettei "tämä ollut vielä tässä". :)



Kulunut vuosi on mennyt hurjalla vauhdilla... se on tuonut mukaan hirveän määrän uusia juttuja ja mahtavia ihmisiä! Se on kasvattanut mua ihmisenä paljon enemmän kuin mitä olisin voinut kuvitella. Se on antanut mulle niin paljon enemmän kuin mitä olisin koskaan uskaltanut edes haaveilla. Ja lisää on tulossa...


Niin vähän minä vuosi sitten tiesin...

perjantai 20. joulukuuta 2013

Rakkaudesta kehonhuoltoon.

Aion jo ties monettako kertaa hehkuttaa teille yhtä rakastamaani lajia, bodybalancea!

Kävin tänään aamulla toistamiseen kokeilemassa tämän uuden ohjelman, numeron 63. Ensinnäkin se tunne mikä aamutreenistä tulee on mahtava ja toisekseen tämä uusin ohjelma on ihan mahtava. Taidan sanoa näin jokaisen ohjelman kohdalla. ;)

Tässä tällä hetkellä pyörivässä ohjelmassa on paljon haastetta ja lihasvoimaa, mutta myös riittävästi kehonhuoltoa ja venytystä. Ja mitä tarkoittaa riittävä haaste ja lihasvoima... noh, ensinnäkin jalan voimaa tehdään lähes neljä minuuttia puolelleen. Tämä on ainakin minulle aivan riittävä aika sotureita niin, että saan tuntumaa jalkoihin. Myös tasapaino-osio on mukavan haastava. Puolestaan pitkät ja rauhalliset venytykset selälle ja jaloille tuntuvat ihanilta. Tällä kertaa myös vatsa- sekä selkäosiot ovat haasteelliset ja juurikin siitä syystä tehokkaat ja toimivat.

Lopussa on ihana rentoutua ja laskea kaikki ajatukset pois mielestä. Mun on pakko myöntää, että viime lauantaina perjantaisen balancen jäljiltä tuntui mukavasti etureisissä, pakaroissa sekä syvissä että vinoissa vatsalihaksissa.... toisaalta olo oli kuitenkin muuten parempi, jo pidempään vihoitellut selkä ei tuntunut niin pahalta. Ja tänään pystyin tekemään muutamia liikkeitä oikeasti haastaen itseäni ja ylittämään omia esteitäni.

Mie tykkään haastaa itseäni ja kokeilla erilaisia juttuja. Balancessa musta tuntuu aina, että pystyn haastamaan itseni kokonaisvaltaisesti, sekä mun lihasvoiman, liikkuvuuden että oman mielen. Vaikeinta mulle on balancessa, niinkuin joogassakin on ollu, se mielen rauhoittaminen. Se onnistuu kyllä, nykyään, mutta oli aika jolloin tämä tättähäärä ei osannut pysähtyä, ei edes balancessa tai joogassa. Mutta se mistä olen erityisen kiitollinen on, että olen opetellut sen taidon. Se tekee useasti aika hyvää. :)

Tänään on hyvä päivä, kiitos ihanan aamun!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Naiseudesta

Halusin kirjoittaa minulle tärkeästä asiasta. Siitä kuinka olen löytänyt sisäisen naiseni. Siitä kuinka peittelin pitkään sitä, että oikeastaan olisin halunnut olla "tyttö".

Olen aina ollut tietyllä tapaa tarkka ulkonäöstäni... Outoa, koska olenhan ollut lihava, voisi joku ajatella, mutta MINUN mielestäni nämä kaksi asiaa eivät sulje pois toisiaan... Jokatapauksessa olen kuitenkin aina tahtonut näyttää tietyllä tavalla huolitellulta - hiukset on pitänyt olla ojennuksessa ja ihon kunnossa jne. Vaatteet ovat olleet tärkeitä ja jossain kohtaa etenkin ne huivit. Kaiken on pitänyt toimia saumattomasti yhteen ja esimerkiksi kenkien ja laukun väri eivät ole missään tapauksessa saanet olla eroavat.

Siltikin jossain vaiheessa elämää musta tuli se "hyvä jätkä" ja "ikuinen lenkkarityttö". Enkä ajatellut asiaa sen enempää. En missään tapauksessa halunut herättää huomiota, joten olin periatteessa jopa ihan tyytyväinen "osaani". Olen aiemminkin kirjoittanut siitä kuinka jossain vaiheessa ajattelin etten voi käyttää korkokenkiä enää ikinä... ihan vain siksi, että tunsin niissä itseni norsuksi lasikaupassa.

Nyt alan kuitenkin pääsemään näistä mielen esteistä eroon ja olen löytänyt sisällä uinuneen naisen. Välillä mietin, että menenkö liian pitkälle, mutta sitten yritän ajatella ettei korot tai meikki tee musta kyllä missään tapauksessa ainakaan huonompaa ihmistä. Etenkään kun se kohottaa mun mieltä ja itsetuntoa. Ja voi kuinka musta onkaan nykyään ihana tehä kaikkia "tyttöjuttuja"... vielä kun oikeesti oppisin meikkaamaan kunnolla... ;) But I´m working on it!

Haluan vain sanoa tällä sen, että olipa ihminen minkä kokoinen tai näköinen tahansa ei teilata ketään minkään ulkoisen seikan takia. Minun 15sentin korot kertovat siitä, että uskallan vihoin olla oikeasti se mikä olen. Tai toisaalta minun geelikynnet kertovat karun totuuden siitä, että olen koko ikäni purrut kynsiä ja nyt haluan siitä tavasta eroon sillä häpeän tapaani ja kamalia kynsiäni ylitse kaiken (ehkä se kertoo myös siitä ettei pahoin vaurioittuneet kynnet enää kasva kunnolla).

Ennen... pitkän kasvatusoperaation tuloksena...



Jälkeen




Annetaan ihmisille tilaa olla ja nauttia elämästä. Valitetaan vähän vähemmän ja ollaan onnellisia ihan jokaisesta päivästä!


FoamRoller

Kun viimeksi kerroin täällä tosta ihanan kamalasta värkistä, niin se herätti muutamia kysymyksiä, ihan niin täällä blogissa kuin muuallakin "oikeassa elämässä". ;)

Tässä teille video, mikä on tehty Huumalle, mutta luulen, että siitä voi olla hyötyä täälläkin jaettuna. :)

torstai 12. joulukuuta 2013

Suru

Vein äsken lapset hoitoon... vanhimman ensin eskariin ja sitten lähdettiin nuorimman kanssa kävelemään kohti tarhaa. Siinä kohtaa mieleen tuli yksi tärkeä laulu ja kyyneleet alkoivat vieriä poskille.

Tänään on vuoden vaikein päivä. Viidessä vuodessa tuska on ehtinyt hellittää, mutta ikävä on kova. Olin ja olen edelleen isin tyttö, viisi vuotta sitten isä vain siirtyi katselemaan meidän kulkua pilvien päälle.



Tällä viikolla ja toki odotetusti tänään tää kaikki tuntuu jotenkin erityisen raskaalta.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Ihanan kamala ja kamalan ihana!

Foam Roller!

Tämä pyöreä pötkylä on yksi maailmankaikkeuden kamalimmista kidutusvälineistä! MUTTA silti se vaan tekee hyvää ja on ihana. Foam Rollerin avulla saat rullailtua kroppaa auki ja käytyä läpi kokonaisvaltaisesti koko kropan. Foam rolleria voit käyttää ihan milloin vain, ennen treeniä tai treenin jälkeen, se toimii myös ihan sellaisenaan ilman mitään muuta treeniä.

Tämän värkin teho perustuu lihaskalvojen jännityksen laukaisemiseen. Tämä lihaskalvohan ihmiseltä löytyy jokaisen lihassukkulan, verisuoniston ja hermojen ympäriltä. Ilman tätä lihaskalvoa liikkuminen olisi mahdotonta. Tästä syystä onkin hyvä pitää huoli myös tästä lihaskalvosta. 

Millaisia liikkeitä FoamRollerilla sitten voi tehdä... Oikeastaanhan sillä voi rullailla vaikka mitä ja vaikka miten, vain oma mielikuvitus on rajana. Mutta tässä nyt ihan esimerkkinä muutamia mun henkilökohtaisia suosikkeja:

Etureidet

Pakara ja reiden sivu

Yläselkä

Alaselkä

Sääri

Hauis

Ojentajat

Myös kyljet tuntuvat rollaillessa melko messeviltä! ;) Tuollaisen rullailun jälkeen olo on kuin hieronnan jäljiltä, hieman hakatun oloinen, mutta kuitenki rento. Minulla ainakin lihakset lämpenevät samalla tavoin kun hieronnassa... eli veri alkaa kiertää! Mulla on toi mun oma rakkausrulla jo kotona ja suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan. Tää vaan toimii! :D


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Uusien asioiden äärellä!

Heipä vaan hei kaikille!

Vähän on ollut kiireiset pari viikkoa... MUTTA nyt voin ylpeänä ilmoittaa teille kaikille:

Täällä kirjoittelee tällä hetkellä viikko sitten valmistunut PTCA Ravintovalmentaja!



Jotenkin hullua... toisaalta olen aivan valmis alkamaan hommiin ja odotan jo tulevaa aivan intona! Toisaalta muserrun sen tosiasian alle, että kuinka PALJON on vielä tehtävää ja kuinka se tekeminen ei lopu koskaan (ehkä ihan hyvä niinkin). Välillä herään sellaiseen epätoivoon, että en oikeastaan tiedä mistään mitään... ja sitten otan kirjan käteen ja jatkan lukemista. Tottakai nämä on varmasti aivan normaaleja tuntemuksia näin uuden jutun äärellä. Mutta voi sitä innostusta ja malttamattomuutta mikä mussa tällä hetkellä asuu! Jokomentäis, jokotehtäis???

On aivan mielettömän hienoa huomata, kuinka se intohimo ja oma motivaatio töitä kohtaan nousee kohisten kun saa tehdä sellaisia juttuja mitä oikeasti haluaa. On ihana löytää itsestään se tunne minkä avulla jaksaa näitä suomen harmaita säitä... Kun on vaan niin HUIKEA FIILIS! Olen monesti miettinyt miltä tuntuu kun löytää oman alan ja siihen tekemiseen intohimon... no, tältä se varmaan tuntuu... vielä kun saisi "jo mennä"!

Viime sunnuntain palkkio: Jungle Juice Barin Coco Nuts-smoothie!

Noh, mitäpäs muuta tänne kuuluu?
Kaiken tämän kiireen keskellä olen pyrkinyt liikkumaan, nukkumaan hyvin, syömään kunnolla ja nauttimaan. Kävin viime keskiviikkona piiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa bodycombatissa ja voin sanoa, että olen vieläkin vähän kipeenä siitä! Mietin sielä tunnilla, et miksi joskus "päätin lopettaa" kyseisen lajin, koska sehän on ihan mielettömän kivaa ja tehokasta... eli todennäkösesti mut nähdään taas jatkossa combatissakin. Vaikkakin, tekniikka oli aivan totaalisen kateissa, mut eiköhän se sieltä taas kerry kuntoon kun vaan jaksaa treenailla. Torstain zumba toning tuntui kyllä melkoselta tuskalta kun yritti niitä marakasseja heilutella... ;)

Nukkuminen nyt on ollut mitä on... edellisellä viikolla jännitti viimistä kouluviikonloppua ja mietti päänsä puhki näyttöä jne. ja sen jälkeen ajatukset on käynyt kierroksilla kaiken uuden miettimisen vuoksi. Ja millonkas muulloin sitä ihminen ehtisi miettimään kuin öisin! ;) Tänään pidin "vapaapäivän kaikesta" ja olen laitellut kotia kuntoon, tuntuu ettei täälläkään ole siivottu kunnolla puoleen vuoteen. Nyt sai koti hieman joulua ylleen ja lasten huone koki muutoksen. Lapsetkin tuntuivat nauttivan yhdessä puuhastelusta ja siitä ettei äitillä tai isillä ollut minnekään kiire!


Nyt alkaa tämä viikko taputtelemaan viimisiään ja uusi viikko kolkuttele jo ovelle... marraskuun viimeinen viikko! Sitä eletään aika jänniä aikoja, kaikin puolin! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille sinne! :)

P.S. Jos nää pitkät kirjoitusvälitä pääsee häiritsemään, niin mun (ja osittain muiden) kirjoittelemia juttuja pääsee lukemaan myös täältä.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Totuus tästä kehosta

Viime keskiviikkona meillä oli Huumalla mahdollisuus päästä InBody mittaukseen ja ihan mielenkiinnosta siinä kävin minäkin. En pidä tuota mittausta täydellisenä totuutena, mutta antaahan se aika hyvin suuntaa siitä missä kroppa on menossa. Oli melkosen pelottavaa astua siihen vaa´alle mikä sitten kertoi sen sen totuuden kehon koostumuksesta! Tulos oli melkoisen karmeaa luettavaa vaikka kyllä mukaan mahtui positiivisiakin yllätyksiä. Yritin kuitenkin muuttaa oman järkytykseni positiiviseksi ajattelemalla, että mitä tuollainen testi olisi näyttänyt silloin kolme vuotta sitten, tuota asiaa en ehkä haluaisi itsekään tietää... vaikka toisaalta olisi hienoa nähdä, mitä kaikkea sielä kehossa on tapahtunutkaan.



Lihas-rasvadiagnoosi sanoi, että painan liikaa... lihasta on 27.7kg ja rasvaa 27.2kg... eli periaatteessa lihasta löytyy normin verran, mutta läskiä sitten reilusti liikaa. Painoindeksi näytti 27.8 ja rasvaprosentti on HUIKEAN kamala 35.1! Luojan kiitos, edes vyötärö-lantio-suhde oli normaalin rajoissa... mikä pelastus!!! ;)



Yllätyksenä ei itselleni tullut se, että mun keskivartalossa on vähemmän lihasta kun rasvaa... sehän kun on se osa-alue mikä häiritsee mua itseänikin tällä hetkellä eniten. Se puolestaan tuli yllätyksenä, että mun jaloissa on "ruutia" jonkin verran... eli siis lihasmassaa suhteessa mun pituuteen on enemmän kun mitä "normaali" olisi. Oon aina ajatellu, et mun jaloissa ei ole muuta kun läskiä, mut nyt sieltä paljastu vähän muutakin. Ja toisaalta kun aattelee millasta taakkaa nää jalat on joutunut kantamaan ni ehkä se ei kuitenkaan ole ihme että sinne on lihaksia kehittynyt.

Huojentavaa oli myös se, että viskeraalinen (eli sisäelinten ympärillä oleva) rasva-arvo oli normaalilla alueella... toki se saisi olla myös alempana, mutta sitten kun miettii miten pilvissä tuo arvo on varmasti joskus ollut niin olen ihan tyytyväinen tähän tämänkin hetkiseen... ja koska matka jatkuu kaiken aikaa. InBody laitteen mielestä mun ihanne paino olisi 65.2kg, eli nyt tuon päivän tuloksessa oli 12.2kg liikaa... Mutta siitähän me ei nyt tässä kohtaa taas olla... ihan vain siksi, että omasta mielestäni voisin vaikka aina painaa tämän verran, jos tuo rasva palaisi pois ja paino kertyisi lihaksista...



Tänään sitten herättelin itseäni tähän todellisuuteen kuvien kera. Ja ei, en todellakaan ole tyytyväinen tähän tämän hetkiseen tilanteeseen! Vaikka tiedän olevani paremmassa kunnossa kuin pitkiin pitkiin aikoihin, niin silti tekemistä vielä riittää. Tämä ei tarkoita, että aloittaisin mitään laihdutuskuuria edelleenkään, vaan tämä tarkoittaa sitä, että nyt otan vain itseäni vähän enemmän niskasta. Olen antanut itselleni luvan herkutella ja löyhäillä syömisten kanssa aika paljonkin. Lisäksi takana on ollut tuo kolmen viikon totaalinen stoppi liikuntaan, kun sairastelin. Eli nyt ei muuta kun liikuntaa lisää ja hivenen tarkennusta ruokavalioon, niin enköhän saa tulosta taas syntymään. Tammikuun lopulla olisi todennäköisesti mahdollisuus päästä jälleen tuohon InBody-mittaukseen ja silloin olisi tietysti ihana nähdä joitakin tuloksia jo syntyneen. 


Vaikka tuo testaus olikin aika herättelevä juttu niin kyllä mun silti täytyy sanoa, että nuo kuvat oli viiminen niitti tähän mun tän hetkiseen olotilaan.... Kyllähän tää nainen vielä paljon "työstöä" vaatii, että se oikeasti hyvältä näyttäis... näin mun omasta mielestäni...

tiistai 5. marraskuuta 2013

Itsetunto kasvussa!

Tämä alkuviikko on ollut yhtä tunteiden myllerrystä. Sunnuntaina vallinnut helpotus opintojen suhten muuttui eilen huikeaksi vuoristoradaksi. Olin kun hermoheikko... stressi purkautui, ei ehkä maailman parhaalla tavalla, kun tunteet heitteli, kaikki itketti ihan kaiken aikaa, takki oli aivan tyhjä ja päänsärky yllätti aika takavasemmalta ja TODELLA lujaa. Mutta siitä selvittiin... Tänään puolestani olen pursunnut energiaa enemmän kun Luoja ties milloin viimeksi!

Mistä pääsemmekin aiheeseen itsensä ylittäminen! Tänään sen tosissaan tein... kävin yli kahden vuoden (kröhöm ehkä se on enemminkin lähempänä kolmea vuotta) tauon jälkeen spinningissä! Vain puolen tunnin mittaisessa, MUTTA se oli elämäni ensimmäinen spinnu missä oli kivaa ja toisiksi viimeisessä biisissä ehkä jo vähän fiilistelinkin... biisivalinta (Aviciin Wake me up-joku remix) toki saattoi vaikuttaa asiaan jokseenkin kiitettävästi! ;) Olen miettinyt, onko mun spinning kammo vain kiloista johtuvaa vai eikä mua oikeasti vain "ole luotu" tuota lajia varten, mutta nyt ainakin meinaan yrittää saada kyseisen lajin palettiini mukaan.

Onhan se ehkä pikkusen helpompi spinnata tän kokosena...

...kuin tän!

Se miksi nämä itsensä ylitykset ja lajikokeilut on mulle niin tärkeitä ja suuria juttuja on tämä mun menneisyys. Muistan kuinka vasta "hetki" sitten soitin kotoa Tonille, että käy kaupassa, kun en itse päässyt ovesta ulos, kun en kehdannut lähteä ihmisten ilmoille. Siitä on aivan pieni aika kun pyysin Tonia jopa tankkaamaan auton, jos mun oli pakko mennä jonnekin ettei mun vahingossakaan tarvinut nousta autosta ylimääräsiä kertoja muiden nähtäväksi. Siitä on NIIN vähän aikaa, kun tarvitsin tuota miestä AIVAN KAIKKEEN, kun olin lähes toimintakyvytön itse. Joskus oikein ihmetyttää miten tuo ihana mies on vielä mun rinnalla, kun on joutunut kokemaan mun kanssa tälläisiä asioita. Mutta toisaalta, ehkä juuri ne asiat on niitä, mitkä on hitsanneet meistä sen parin mitä me ollaan nyt. Ehkä juuri ne epätoivon hetket, kun olen ollut täysin riippuvainen toisesta ovat luoneet meidän suhteelle sen vakaan ja vankkumattoman pohjan ja etenkin sen luottamuksen.

Se häpeä omaa kehoaan kohtaan on syöpynyt niin tarkasti mun mieleen, että pyrkii sieltä vieläkin joskus pinnalle. Siitä syystä mulle tuottaa vaikeuksia kokeilla uusia juttuja ja tehdä tuntemattomia asioita. Siitä syystä näinkin yksinkertainen asia, kuin tämä spinningissä käynti on mulle suuri. Mutta NYT voin rehellisesti sanoa, että alan olemaan valmis näihin asioihin. En ehkä olisi viisi tai kolmekaan vuotta sitten uskonut ikinä sanovani näin... mutta nyt alan olemaan jälleen valmis elämään ja kokemaan asioita! Nyt alan uskaltamaan elää niin kuin kovin moni muu tekee aivan ajattelematta, koska se on normaalia.

Aviomiehen avautuminen:
Näin toisena osapuolena voin sanoa, että olen älyttömän ylpeä ja helpottunut Teassa tapahtuneesta muutoksesta! Jossain vaiheessa olo tuntui jo epätoivoiselta kun yritti saada yksin hoidettua kaikki asiat ja rohkaista toista tulemaan ja tekemään mukana. Jopa mun katkeamaton pinna oli aika lähellä totaalista repeämistä kun sitä koitteli kaksi rasavilliä ja rakkaan vaimon huolestuttava tila kun toista ei meinannut saada edes kotoa ulos. Onneksi kovan työn ja tuskan jälkeen löytyi kuitenkin vielä jostain se vahva nainen keneen rakastuin ja nyt hänet on saatu uuteen kukoistukseen. Heikompi luonteinen olisi voinut tyytyä asemaansa mutta onneksi tuota vaimo-kultaa on siunattu aikamoisella luonteella! Haluaisin myös kiittää kaikkia tuttuja ja tuntemattomiakin jotka ovat tukeneet ja auttaneet Teaa ja sitä kautta koko meidän perhettä kaikilla mahdollisilla tavoilla saamaan vaimoni elämän ja itsetunnon kohdalleen!  

Täs myä!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Tässä minä, jotenkin tyhjänä ja silti niin täynnä elämää!

Viikonloppu meni... istuin ja makasin, tietokone nenän edessä... kirjoitin näyttööni liittyvän raportin puhtaaksi... viimeistelin yhden korvaavan tehtävän... muokkasin ja muotoilin... kirjoitin, poistin ja kirjoitin uudelleen... sanoin jotain ja muokkasin sitä uudelleen... tunsin etten ikinä saa sanottavaani sanotuksi ja sitten tunsin ettei mikään sanomani riitä mitenkään... olin tyytyväinen ja tyytymätön...

Kaiken tämän päätteeksi klikkasin lähetä ja sinne se meni! Minun valmistumiseni ravintovalmentajaksi on jälleen askeleen lähempänä toteutumistaan ja silti olen epävarma siitä valmistunko ikinä! Jotenkin on tyhjä olo. Ajatus - tässäkö se nyt oli?- kalvaa mieltä, vaikka tiedän ettei se siinä ollut! Ja vaikka tiedän tämän olevan ammatti missä ei IKINÄ tule olemaan valmis! 

Aloitin eilisen aamun rauhallisesti ja kävin ihanassa kasvohoidossa, olin omasta mielestäni TODELLAKIN ansainnut sen. En muista milloin olisin ollut niin rentoutunut kuin Day Spa Fresh:n Nellin käsittelyn jälkeen. Tämä hemmottelu tuli minulle todelliseen tarpeeseen ja oli ihana aloittaa kirjoittaminen rentoutuneena ja etenkin niin, että oli saanut häivytettyä kaikki muut huolet mielestään.



Eilen lapset lähtivät anoppilaan yökylään, jotta minä sain kirjoittaa ja viimeistellä työni kaikessa rauhassa. Tulihan se toki tarpeeseen muutenkin, oli ihana istua illalla hetki Tonin kainalossa ja nukkua yö heräämättä mihinkään. Mikä on sinällänsä outoa minulle, kun yleensä herään ainakin kerran yössä ihan muuten vain... siksikin tänä aamuna oli mielettömän pirteä olo. Kait se stressi osaltaan jo eilen purkautui kun sai asiat paperille jonkin asteiseen järjestykseen. 

Tänään viimeistelin työn ja jätin sen vielä hetkeksi hautumaan (luin sen illansuussa vielä kerran ja sitten vasta olin valmis lähtykseen). Lähdettiin käymään hieman kaupoilla, mistä matkaan tarttui pikkujoulumekkonen... minun tämän vuoden pikkumusta, mikä pääseekin jo ensi keskiviikkona tositoimiin Huumalla vietettävän naisten illan tiimoilta.









Mun uudet rakkaudet!

Viikonloppuun on mahtunut paljon tunteita... jotenkin tämä kirjoittaminen on saanut mut tunteiden valtaan! Siis ei itse se kirjoittaminen, vaan se, että olen tajunnut mitä kaikkea tämän kuluneen vuoden aikana onkaan tapahtunut. Olen mennyt töihin Huumalle, aloittanut opinnot... ja nyt olen lähellä niiden loppua. Olen löytänyt itseni ja intohimoni takaisin. Olen kerryttänyt kaikkien kokemustan kautta itsevarmuuttani ja antautunut kaikkeen täysillä. Olen huomannut, että haluan pistää itseni likoon ja olen valmis tekemään paljon töitä, niin virallisesti töitä kuin töitä itsenikin kanssa. Olen valmis laittamaan kaikkeni peliin, jotta voin tehdä ja toimia intohimoisesti! Tahdon oppia lisää ja kehittää itseäni sekä ammatillisesti, että myös henkilökohtaisella tasolla. Haluan nauttia ja elää täysillä!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Minun ruokafilosofiani

Halusin hieman avata teille mitä minulle hyvä ruoka tarkoittaa ja millä tavalla tuo määritelmä on tässä ihan viime aikoinakin muuttunut.

Rakastan ruokaa, ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan. Luulen, että siinä on yksinkertaisesti myös totuus siitä, miten ajauduin siihen painoon missä olin tuolloin reilu kolme vuotta sitten. Silloin käsitteeni hyvä ruoka tosin oli jotakin aivan muuta kuin nykyään. Herkut olivat silloin HERKKUJA, enkä kiellä etteikö ne vieläkin välillä olisi sitä. Herkulla tarkoitan tässä siis hampparista lähtien kaikkea aina suklaaseen asti.



Mitäs mun hyvälle ruualle sitten tapahtui siinä kohtaa kun aloitin elämäntaparemonttini. Nyt mun on pakko myöntää, että tässä kohtaa kuvaan astuivat kaikki mahdolliset kevyttuotteet... maito oli rasvatonta, jugurtti rasvatonta jnejne. kyllähän te tiedätte! Ja toki, kyllä sitä rasvaa paloi ja paino tippui, mutta kaikki se prosessoitu ruoka, UH!

Pikkuhiljaa alkoi kuvaan tulemaan yhä enemmän ja enemmän tuoretta tavaraa, kaupasta muukaan tarttui pähkinät, jugurtti olikin yks kaks maustamatonta luonnonjugurttia ja aloin ylipäänsä kiinnittämään ruokaan paljon paljon enemmän huomiota. Oikeastaan tässä kohtaa aloin haaveilemaan siitä, että lähtisin ravintovalmentajan koulutukseen. Ja siitä se ajatus tosiaan sitten lähti!

Opintojen aikana minun oma ruokafilosofiani on tarkentunut entisestään. Pidän hyvänä ruokana nykyisin lähellä tuotettua, luomua, hyvistä raaka-aineista itse tehtyä ruokaa. Toki poikkeuksiakin on ja joskus minäkin sorrun siihen maksalaatikkopakettiin (mikä on muuten nykyisin ainoa eines mitä meidän talouteen ostetaan)... toisena poikkeuksena toki on ne hetket kun lähdetään ulos syömään, mutta sekin tarkoittaa nykyään HYVÄÄ ja KUNNOLLA valmistettua ruokaa, eikä mäkkärin safkaa. Mutta siis oikeastaan koskaan en enää osta mitään kevyitä ja paljon käsiteltyjä tuotteita ja pyrin mahdollisimman paljon ostamaan tuotteet luomuna tai sitten lähellä tuotettuna.



Yhtenä esimerkkinä voin tarjota teille tähän maidon. Olin todennut jo muutamia vuosia sitten ettei normaalit maitotuotteet sovi minun vatsalleni ja päätynyt siihen ratkaisuun, että ostin kaiken laktoosittomana. Sitten muutama kuukausi sitten otin härkää sarvista ja kokeilin juoda luomumaitoa ja kappas vaan... Nykyisin juon maidon luomuna, syön raejuuston luomuna, ostan jugurtin lähituotteena ja syön sen vaikka siinä onkin laktoosia. Niin ja mitä vatsaan tulee, ei mitään oireita. Uskon vahvasti siihen, että tuo ruuan liiallinen prosessointi vaikuttaa sen tuotteen laatuun ja siihen kuinka hyvin ihminen mitäkin sietää. MUTTA tämä on VAIN minun mielipiteeni ja minun itseni havaitsema asia... en tosin ole asiani ja havaintojeni kanssa yksin. ;)

torstai 24. lokakuuta 2013

Ethän ole liikkunut?

No en ole, EN! Tuon kysymyksen mulle esitti eilen lääkärisetä, kun vihdoin ja viimein suostuin menemään lääkäriin. Hyvä uutinen: keuhkoista ei kuulu rohinaa. Huono uutinen: pitkittynyt yskä. Niin ja mitä näitä muita nyt oli... koko loppuviikko saikkua ja määräys: "Ole hiljaa." Ai miten hienoa ja etenkin just tosi HELPPOA mulle!

Kuva Googlesta

Mutta, kroppa tosiaan alkaa ilmottelemaan liikkuumattomuudesta... olin jo ihan siinä uskossa eilen aamulla, että pääsen takaisin töihin ja tänään torstaina olin suunnitellut boybalanceen menoa... No en mene, EN! Saanpahan siis levätä ihan todenteolla, vaikka täytyy kyllä myöntää, että olisin paljon mielummin terveenä ja täysillä menossa. Mutta mutta, onhan tämäkin kestettävä, omaa kehoa kuunnellen ja vähän lääkärisetää totellen. Kummallinen tämä ihmisen mieli, kun sillä on liikaa tekemistä haluaa se pysähtyä ja sitten kun saa totaalisen pysähtymisen niin sitten pitäis päästä tekemään vaikka ja mitä! Tai ehkä se olen vaan minä, ihminen joka ei oikeasti osaa olla paikallaan...

Tässä sairastamisessa on tosin jotain hyvääkin... olen tosissaan alkanut kaipaamaan liikuntaa. Mulla oli tuossa hetken aikaa motivaatio hieman hukassa liikunnan suhteen, mutta nyt olen taas muistanut miksi sitä rakastan niin kovasti. Koko kroppa kun tuntuu olevan aivan jumissa ja poissa pelistä. Motivaatiokin kasvaa kun huomaa kuinka hyvää se liikkuminen ihan oikeasti tekee. Nyt multa kuitenkin puuttuu suunnitelma ja tarkka tieto siitä, koska pystyn liikkumaan kunnolla. Toivon toki, että jo ensi viikolla pääsen liikkumisen makuun, vaikka kävelyn ja bodybalancen kautta. Niitä rankempia treenejä joudun ehkä odottamaan vielä hetken.

Tätä olotilaa kaipaan!

Tämä jouten olo on laittanut mut myös miettimään uusia haasteita treenaamisen suhteen. Tahtoisin testata ja kokeilla vaikka ja mitä. Kaipaan liikunnan suhteen uusia haasteita ja mahtavia kokemuksia. Mitä nämä tälläiset kokeilut sitten voisivat olla, en vielä tiedä! Luulen, että tulen aloittamaan ihan "vain" helpoimmasta ja kokeilen erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Aika hurjaa!!! ;) Olen saanut itseluottamusta sen verran, että nyt musta tuntuu, että oikeasti voisinkin kokeilla vaikka ja mitä. En enää pelkää kroppani pettävän ihan täysin ja toisaalta vaikka se jossain kohtaa "pettäisi" en häpeäisi sitä. Tiedän, että jos kroppani ei jotain pysty tai jaksa tehdä ei se johdu lihavuudesta vaan lähinnä tottumattomuudesta jotain tiettyä asiaa kohtaan tai sitten ihan silkasti vain huonosta kunnosta, mikä on helpompi sulattaa kuin lihavuus.

Ja nää odottelis mua jo treenailemaan...

Nyt herättelenkin teitä siellä ruudun toisella puolella olevia! Mitä te tahtoisitte kokeilla? Tai mitä te suosittelisitte mulle kokeiltavaksi??? Sana on vapaa.


tiistai 22. lokakuuta 2013

Vielä kun oppisi kuuntelemaan itseään.

Lokakuu... jo paremmalla puolella. Mihin on tämä syksy mennyt? Olen painanut töissä ja opiskelujen parissa täysin pysähtymättä. Koti on jäänyt kaiken kiireen keskellä toisarvoiseksi asiaksi. Välillä tuntuu, että koko perhe on jäänyt kaiken kiireen ja stressin keskellä unholaan. 

Nää mun tärkeimmät!

Sen lisäksi olen laiminlyönyt itseäni, ihan totaalisesti! Oma olo on ollut melkosen väsynyt ja olen vaan kovasti yrittänyt puskea eteenpäin. Olen tehnyt töitä ja opiskellut, lukenut kirjoja, kirjoittanut tehtäviä, yrittänyt liikkua ja painaa sata lasissa. Tänä syksynä olen ollut enemmän sairaana kuin varmasti moneen vuoteen yhteensä. On ollut flunssaa ja päänsärky/migreenikohtausta ja nyt uusimpana tosiaan tämä yskä ja äänen karkureissu. Olen ollut liian kiireinen huoltamaan ja hellimään itseäni, olen toki ollut monien uusien pöpöjen ympäröimänäkin. Niin paljon on meneillään etten pysty rauhoittumaan hetkeksikään... kunnes kroppa sanoo STOP!



Tähän on tultu... kotona sohvalla on kiva olla, viime yönä olen pitkästä aikaa nukkunut (jos yskäkohtauksia ei oteta huomioon)! Tänään ääni on jo parempi kuin eilen, saan jopa oikeasti sanat suustani. Lepoa, lepoa, lepoa! Ja mitä vielä... teen koulutehtäviä, koska tämä aika kotona on nyt parasta käyttää hyödyksi! Voi mua ja mun jääräpäisyyttä! MUTTA olenpahan edes joskus hiljaa! ;) Ei sillä, että heittäisin tätä hukkaan tai katuisin yhtään kaikkeen tähän ryhtymistä. En kadu päivääkään, että aloitin opiskelun, enkä kadu yhtäkään töissä kulutettua hetkeä. Ja kyllä, itse olen itseni tähän asemaan laittanut, mutta joskus toivon, että osaisin rauhoittua ennenkun kroppa pettää...

Every Cloud Has a Silver Lining

Mitä tästä opimme? Tarttukaa haasteisiin ja viekää itseänne eteenpäin! Opetelkaa uusia asioita ja kokeilkaa uusia juttuja! Keksikää itsellenne uusia projekteja ja nauttikaa niideen työstämisestä sekä lopputuloksesta! Mutta olkaa itsellenne armollisia! Hidastakaa kun siltä tuntuu! Nauttikaa jouten olosta! Ja nauttikaa läheisitä ihmisistä!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kalattomat kalamarkkinat

Eilen, kun tosiaan se köhä päätti mun puolesta, että jään suosiolla koulusta kotiin, päätettiin kuitenkin perheen kesken jotain tehdä. Sapokassa oli meneillään kalamarkkinat, jonne suunnattiin. Se on muuten sellanen juttu, että nyt aletaan olemaan siinä lämpötilassa ulkona, että meikätyttö veti jo pitkiksiä jalkaan, että tarkeni ulkosalla. Mutta muuten ilma oli mitä kaunein ja kyllä mie taas vaan totesin sen tosiasian, kuinka ihanaa on asua just Kotkassa.


Noh, kalamarkkinat oli kyseessä, mutta tällä kertaa meille ei tarttunut yhtäkään kalaa mukaan matkaan... Mutta jotain meille tärkeällä ajatuksella kuitenkin.


Tonihan tunnetusti rakastaa kaikkea missä mainitaankin sana chili, joten hän pääsi ostoksille tämän elementin pariin...


Itse puolestani suuntasin määrätietoisesti Lähipuoti Onnin pisteelle, mistä matkaan tällä kertaa tarttui kaikkea ihanaa!



On makkaraa ja nakkia heposesta, saaristolaisleipää sekä sokeroimatonta kirsikkamehua! Makkaroista syntyi ihana ruoka uunin grillivastuksilla ja lisukkeeksi vain porkkanaa, lanttua ja kukkakaalia. Leipä on ihan kun jotain makeaa leivonnaista söisi. Ja jälkimmäinen on muuten osoittautunut tänään ihan huikean ihanaksi jutuksi... Kun nyt siis tässä viettelen aikaani kotona, ääneni ollessa karkumatkalla! ;)