Ruuasta ja liikunnasta

Kerroin teille jokunen aika sitten nostavani hieman syömiäni kaloreita. Noh, olen tässä kolmisen viikkoa syönyt jonkin verran vapaammin ja nostanut kaloreita ihan tietoisesti. Toki olen tänä aikana myös herkutellut jokusen kerran. Painoa on tänä aikana kertynyt n.kilo lisää ja uskoisin suurimman osan olevan nestettä... varmuutta ei toki ole, koska tuo kilo voi tulla painoa lisää tuossa ajassa ihan helposti! Nyt aletaan kuitenkin olemaan siinä vaiheessa taas, että vyötä tulisi kirrailla ja kaloreita laskea taasen alaspäin! Suunnitelmissa siis palata takaisin siihen tarkempaan syömiseen ja kultaiseen keskitien etsimiseen. 

Myös liikuntojen osalta olen ollut hivenen poissa raiteilta, mutta tähänkin pitäisi saada nyt muutos. Toki myönnän, että pari viimeistä viikkoa on menty aikamoisessa mielen sekasorrossa... uudet työkuviot ja muut ovat ottaneet voimille. Toki alku on aina sellaista opettelua ja tämä aika on vaatinut meidän koko perheeltä paljon, mutta nyt aletaan pikkuhiljaa jo varmasti rutinoitumaan arjen suhteen. Liikunnoiksi olen jatkossa ajatellut kolmea salikertaa viikossa sekä kahta aamuaerobista ja toki sitä tanssitunnin pitoa sekä yhtä bodyjamia... eli aika kattavalla paketilla mentäis kohti kevättä.

Eilen salin ja suihkun jälkeen kotiasussa hän...

Tuosta aamuliikunnasta vielä sen verran, että tänään kävin vetäsemässä pitkästä aikaa aamulenkin. Rauhallisella tahdilla, rasvanpolttosykkeillä ja aikaa meni n.35minuuttia... tyhjällä vatsalla ja voitte kuvitella kuinka hyvältä aamukahvi ja puuro tuon lenkin jälkeen maistui. Näitä olisi tosiaan tarkoits alkaa tekemään kahdesti viikossa, tiistaisin sekä lauantaisin. Tänään ainakin fiilis oli ihan huikea ja seitsemän aikaan aamulla ilmakin oli mitä kaunein! Eli toistaiseksi aamulenkki ei tehnyt tiukkaa... katsotaan sitten ensi tiistaina uusiksi kun kello soi 5.45 ja pitäisi lenkille lähteä... ;)

Lenkin, aamiaisen ja suihkun jälkeen lähdettiin pyörähtämään vielä isoäitini luona. Nyt odottelen ruuan valmistumista ja sitten suuntaankin illaksi töihin! Jonkun mielestä voin kuulostaa nyt yltiöpositiiviselta tai ällöonnelliselta, mut nyt just, tällä hetkellä mun elämä tuntuu tosi hyvältä! :)

Mummila näkyy tuossa takana oikella, siniharmaa talo <3

Mukavaa tiistaipäivän jatkoa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!

Rentoa oloa vapaana viikonloppuna

Moikka moi kaikki! Toivottavasti teillä on viikonloppu vierähtänyt yhtä mukavissa meiningeissä kun meillä täällä! 

Perjantaina illan olin ensimmäistä kertaa yksin töissä ja ihan ok meni. Onhan se aina jännää olla yksin kun kaikki on vielä kuitenkin uutta. Onneksi asiakkaat on kaikki tosi kultaisia ja ymmärtäväisiä sen suhteen, että olen vasta aloittanut. :) Huippua edelleenkin olla töissä, tykkään ihan tositositosi kovasti!

Eilen lauantaina sitten vietiin Tonin kanssa lapset hoitoon ja saatiin aikaa kahden... Käytiin vähän ostoksilla, syömässä ja rentoiltiin kotona... Nukkumassa me oltiin jo hivenen jälkeen kymmenen, kun molemmat meinas "sammua pystyyn". Hyvin nukuttu yö, rauhallinen aamiainen ja yhteinen salitreeni! Siitä oli tän pariskunnan laatuaika koostettu. Teki hyvää, vaikka olikin ihan hullua olla kotona ilman lapsia. :) Tässä tulee kaikesta tästä kuvia...

Amarillossa mättöä... kuka nää taas jaksais syödä? Noh, en minä ainakaan kaikkia...

Sunnuntaina aamiainen... huomaa tosi terveellinen paahtoleipä ja Marabou-Philadelphia... ;)))

Uudet kotihousut, Me&I, koko M

Uudet treenipöksyt <3, H&M koko M!!!

Uusi neule ja farkut... sopivan kokoist sellaiset!!! 31tuumaset... Neule M!!!

Joo, shoppailtu on!!! Nyt on taas vähäksi aikaa kaikkea tarpeellista ja sopivan kokoista! Olen edelleenkin ihan hämmentynyt noiden vaatteiden pienuudesta. En oikeesti aina itsekään tajua missä välissä musta on tullut tuon kokoinen! Mutta pikkuhiljaa se pääkin alkaa tän kaiken tajuamaan, ehkä juurikin näiden konkreettisten ostosten myötä! Oma mieli vaan on niin  ihmeellinen, että se toisinaan meitä huijaa! 

Tänään tosiaan käytiin salilla treenailemassa ja täytyy vaan todeta, että HUHHUH!!! Mulla oli vuorossa alakroppaa ja selkää... Mie en oikeesti meinannu pystyä kävelemään ton setin jälkeen kun jalat oli niin makaroonina. Selkäänkin treeni tuntui uppoavan ihan huikean hyvin! Seuraavat kuvat kertoo varmasti enemmän kun tuhat sanaa... ;)

"AI TÄH??? Onko pakko nousta nää raput ylös?"

Palkkari juotu, olo tosi JEES! Ja saunaan...

Ja sitten tajusin TAAS treenatessa, että mun on kyllä pakko saada joku pussukka tolle mun puhelimelle, mistä siis soitan salilla musiikit! Ja lapset haettuamme suuntasimme tiemme giganttiin, mistä mukaan lähti käsipussukka, mikä taitaa päästä heti huomena testiin... :)

No onhan toi nyt vähän kivempi kun, että olen pitäny puhelinta tähän asti rintaliiveissä... Heh! Mie oon varmaan maailman ainoa joka niin on tehny... Toni sanoi etten oo ainut, on kuulemma nähny muitakin... ;)

 Eli täällä on tosissaan nautittu olosta ja elosta! Meidän iskällä alkoi loma... on koko ensi viikon kotona! Aika kivaa! Vaikka minä en koko viikkoa lomailekkaan... Mutta se ei haittaa yhtään! Kunhan isimies on kotona ja saa nauttia olostaan lasten kanssa. Ai niin, mielialaa ei yhtään ole laskeneet uudet olkkarin tyynyt ja viltti, tosta hämmentävästä valoilmiöstä puhumattakaan! ;)

Valoa, ai niin ihanaa valoa!

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja hyvää alkavaa viikkoa! Lomaillaanko teillä vai joko lomat on vietelty? Onko lomaksi suunnitelmia tai sujuiko loma ihanan rennoissa merkeissä?

Keskiviikon kuulumiset torstain kunniaksi!

Eilen oli mukavan kiireinen päivä... aamusta heti 7.30 töihin, eli pojat viettivät aikaa mummilassa... pääsin 11jälkeen töistä ja suuntasin hakemaan poikia kotio. Siis ai, mikä kiireinen päivä??? Koska tän jälkeen möllittiin ja köllittiin sohvalla ja leikittiin jne. Neljän maissa tuli Toni töistä ja illansuussa lähdettiin vetäsemään yhteistreenit. Tonihan ei siis tullut kunnolla kipeeksi, kuten ei yleensäkään, mutta otti eilen vielä aika rauhallisesti salilla ja keskittyi enemmän mun tekemiseen ja varmistelemaan mun tekniikkaa muutamissa uusissa liikkeissä. Päivä tuntui kiireiseltä, koska viimisen 1,5vuoteen mun ei ole tarvinut olla missään noin aikaiseen! ;) Kotiäitiyden hyviä puolia kyllä, mutta olenhan mie kaivannut töihin!

Kuvaa tiistailta äidin luota, olin lähdössä pitämään tanssituntia...

Salitreeni kulki omalta osalta tosi kivasti, uudet liikkeet piristää aina kummasti! Tänään mietin ensin, et hitto kun uudeet liikkeet ei tunnuu missään, mut sit vähän suoristin kättä... ja sit vähän yskäsin... ja sit vähän nostin lasta syliin... Ni joo, kyl ne sit kuitenkin tuntuu! ;) Mut onhan ton miehen kanssa mukava käydä yhdessä treenaamassa, vaikka toisinaan tuntee itsensä hyvinkin voimattomaksi! Kuten eilen vinopenkkipunneruksessa, kun tehtiin sitä vuorotellen, eli kun toinen tekee sarjaa on toisella lepo jne. Mutta siis, että itse laittaa tangon päihin 5kg painot ja sit kun on miehen vuoro ni sinne vaihdetaan 40kg kumpaankin päähän!!! WORD!!! No joo, ehkä tuolla miehellä saakin olla pikkusen enemmän voimaa käsissä, et se jaksaa nostaa mut syliin! ;)

Pullover

Vipareita sivulle

Tässä mun uudessa yläkropan treenissä keskityn aika paljon noihin ojentajiin. Toki teen suht tasaisesti muitakin lihaksia vahvistavia liikkeitä, mut kuitenkin yritän saada nyt voimaa tonne ojentajan puoleen. Ojentajat on mulle sellanen murheenkryyni ja just sieltä sais rasvaa palaa ja tulla lihasta tilalle. Toki tiedän ettei läski pala vain sieltä paikasta mitä treenaan, mutta voimaa tosiaan sais ojentajapuoleen tulla ihan kunnolla lisää. Tähän yläkropan treeniin kuuluu myös vatsat, joita tein ihan mukavan setin. Alakropan päivänä sitten keskityn jalkojen lisäksi enemmänkin selän puolen lihasten vahvistamiseen.

Morkulaa käpäliin nyt heti!

Ojentajadippiä jalat bosulla

Oli se eilinen setti sen verran kova, että kun viimeiseksi yritin tehdä leukoja, niin sillä 50kg, jolla olen alkanut sarjoja nyt tekemään ei noussut yhtään toistoa, vaikka mies huuteli vieressä että "jaksaa, jaksaa". Mut koska leukoja ei saanu menemään ni sit piti tehdä vielä yks ekstra-sarja dippejä et varmasti saa kaikki mehut pois. ;) Ja voitte arvata, että palkkari maistu hyvälle, suihkun jälkeen valmiiksi tehdystä iltapalasta puhumattakaan... On mun muru aika ihana! :))) ÄLLLLLLLLÖÖÖÖÖÖÖÖÖ!

Tämän ja kamomillateen voimin jaksoi nukkua!

Viikko on taas jo loppupuolellaan, mitäs teille sinne kuuluu?

Pikanen...

Aattelin tulla heti kertomaan ja jakamaan teiddän kanssa lisää hyviä uutisia!

"Onneksi olkoon, olet koulutukseen valittujen joukossa." JJJJJJJJJJJEEEEEEEEEEIII!!!!!!!!

Musta tulee PTCA:n ravintovalmentaja!!!!!!!!! 

Ei olis voinu paljon paremmin tää viikko pyörähtää käyntiin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Ei mulla muuta... :)

Eipä tiennyt tyttö...

Nimittäin ihan vähän aikaa sitten, että tulisin olemaan kuntosalilla töissä! Tää on jotenkin vieläkin ihan hämmentävää, mutta eilen se iski. Työpäivän päätteeksi kun jäin itse salille, niin siinä pyörän päällä ollessani musiikit korvilla... "joo, tätä mä tahdon tehdä! Tavalla tai toisella! Ainakin toistaiseksi." Siis onhan se mieletöntä, ei musta olisi uskonut vielä muutama hetki sitten sitä, että olen oikeasti Huumalla töissä... ei sielä mitään lihavia ihmisiä työskentele! Ai kauhee mikä stereotypia!!! Mutta nyt mie siellä kuitenkin olen ja olen tyytyväinen!

Niin, siis sunnuntaina makasin kotona vielä ihan kuolleena... palelin sohvalla ja olin varma että hukun räkään! Kuumetta ei ollut, mutta nuutunut olo muuten! Selkä oli AIVAN TUSKASEN kipeä kaikesta löhöilystä ja liikkumattomuudesta. Maanantaiaamuna heräsin kuin uudelleen syntyneenä, nenän kautta kulki henki ja olokin oli tositosi levännyt! Päätin siis töiden jälkeen mennä hieman salille. Ajattelin etukäteen, että poljen kuntopyörällä "lenkin" ja sitten teen kepin kanssa pieniä avaavia juttuja tuolle selälle... Noh, koko hommahan vähän karkasi lapasesta, koska tuntuma oli ihan mieletön! ;) Siinä pyöräillessäni alkoi tuntua siltä, että homma otta tuulta alleen ja viimeistään kepin kanssa heiluessani totesin, että vähän vois painojakin kropalle näyttää! No, puolen tunnin polkemisen ja 35minuutin salitreenin jälkeen löysin itseni tärisevien käsien ja mukavasti avautuneen selkäjumin kanssa pukkarista... Kaloreitakin paloi mukavat 520. Niin ja ei sitä illan ihanuutta ainakaan vähentänyt parinkymmenen minuutin hiljaisuus infrapunasaunassa! <3

Salieväät... näin hyviä kuvia saa otettua treenin jälkeen tärisevin käsin... ;)

Tai näin hyviä! Mutta tässä hartiat ja leuka :)

Tai näin selviä! Mutta tässä kuvassa selkä :)

Ja tähtäys SEKÄ tarkkuus kohillaan! Mutta tässä kuvassa hartia ja olkapää :)

Edistystä tässä kropassa tosiaan alkaa näkyä! Ja vaikka mun rasva% on vieläkin pikkusen liikaa niin kyllä sielä alkaa tota lihaksistoakin näkymään! Erityisen tyytyväinen olen tuohon hartia-olkalinjaan missä mulla ei aiemmin ollut minkäänsorttista lihasta. Myös selässä on huomattavaa parannusta tapahtunut, sillä tämä on mulla aina ollut se erityisen heikko kohta! Mistä päästäänkin hyvin tähän aiheeseen SELKÄ! Kuten jo tuossa edellä kirjottelin, mulla kipeytyi selkä tosi kovasti tuossa sairastellessa ja maatessa... Mutta jo nyt tänään, yhden salireissun jälkeen selkä on paljon vetreämpi eikä vihoittele yhtään niin pahasti kuin eilen. On se liikunta vaan ihme-asia, parantaa tälläsetkin vaivat! Ja hyvä niin!

Ja jottei tosiasiat unohtuis niin loppuun vielä pari ruokakuvaa... No nam! ;)

Kanaa, tummaa riisiä ja kasviksia

Lihaa, lankkuperunoita ja kaalipohjaista salaattia.

Tällä hetkellä elämä tuntuu hymyilevän mulle! Toivottavasti teille muillekin! Loppupeleissä onnellisuus ei vaadi paljoakaan, lähinnä pieniä arkisia asioita, kuten rakkaan miehen tekemä makaronilaatikko tai kuuma kuppi hyvää teetä. :)

TyyliLyylin paljastukset...

Viikonloppu on menny ihan lepäillessä ja perheestä nauttiessa. Flunssa on vielä sen verran päällä ettei tässä ole uskaltanut lähteä rehkimään lenkille tai repimään salille ettei tauti sitten yhtään enempää pitkittyisi. Ihan tylsäähän tää on ja kroppa alkaa muuten huutamaan jo treeniä, mutta toisaalta lepo on tehnyt hyvää ja on se kroppakin ollut tässä kovilla hoitaessa pöpöjä poies! Tänään sitten puolestaan isimies heräsi ihan tukkosena ja oireet täsmää mun tautiin... Eli nythän homma on siis niin, että kun ollaan kaikki sairastettu vuorollamme niin neljäs viikko pyörähtää käyntiin! Sehän nyt oliskin ollut ihan hullu juttu jos oltais kaikki sairastettu kerralla!!! ;)

Mutta viikonlopun kuvia... joo, tää alkaa vaikuttaa nyt joltain ihan muulta kun elämäntapamuutos-blogilta! 

Perjantai-illan luokkakokous look... olihan sielä PAKKO käydä!

Lauantaina kauppareissulle

Lauantaina

Lauantain shoppailulöytö-neule!

Siinä niitä asukuvia sitten viikonlopulta! Syy siihen, miksi näitä aina toisinaan tänne blogiin lätkin on yksinkertaisesti se, että näitä tyylijuttuja silloin tällöin kysellään! Ei sillä, että minä mikään fashionista olisin, mutta lähinnä siinä mielessä, että kuinka kadotetut kilot ovat vaikuttaneet pukeutumiseen! Ja aina jaksan toitottaa, että ovathan ne! Omistan ihan tuhottoman määrän huiveja! Siis niitä riittää aivan mielettömät määrät, noin äkkiseltään laskin, että käytössä on tällä hetkellä parisenkymmentä ja toinen samanlainen määrä sillai hieman harvemmin käytössä. MUTTA tähän on ihan silkka syy. Silloin isompana pukeuduin lähes poikkeuksetta mustaan tai aivan tummiin väreihin ja pidin sitä jo silloin ihan tylsänä ja ikävänä kombona, mutta en halunnut pistää päälle muutakaan etten vahingossakaan näyttäisi VIELÄ isommalta kuin mitä olin. (Tässä voin kuitenkin kaikille kertoa, että käyttäkää rohkeasti niitä värejä, olette minkä kokoisia tahansa, ei se musta NIIN paljon hoikenna!) Ja koska se musta kuitenkin tuntui liian tylsältä mun persoonaani niin sitten piristin sitä huiveilla, jotka myöskin veivät aika kivasti huomiota muusta asusta ja kantajan koosta! Eli siis niitä huivejahan kertyi ja kertyi ja niitä kertyy edelleen, koska olen monen vuoden aikana oppinut rakastamaan huiveja! Mutta kuten TAAS edeltä on huomattavissa olen päässyt tästä totaali-mustasta eroon! Eilen jopa haaveilin sähkönsinisistä ja mintun-värisistä farkuista!!! Joo, ja haaveilen niistä kyllä vieläkin... ;)

Viime aikoina on myös ollut jotnkin pinnalla se, että kuinka näiden julkkis-äitien vatsat voivat näyttää niin hyviltä... ei siis venymiä eikä raskausarpia eikä mitään muutakaan. Toki treenillä ja oikealla ruokavaliolla saa ihmeistä aikaan, mutta eiköhän näissä ole photoshopilla aika mojova osuus! En tosin myöskään kiellä sitä tosiasiaa, että kaikille ei vain tule raskausarpia, minä vaan en kuulu tähän jouukkoon. Päätinkin tehdä teille masupaljastuksen... 2,5vuodessa vatsanahka on pysynyt ihan suht kivasti mukana kutistumisessa ja noin suorana seisoessa nahka on "kiinni" muussa tavarassa. Toinen juttu se on sitten kun tekee esim. staattisia pitoja tai muuten vaan kumartuu... silloin se vatsanahka "irtoaa" tuolta muusta kamasta ja ottaa ihan oman tilansa... Siitä TE ette saa kuvaa vaan mun ihanista arvista. Ihanista siitä syystä, että olen sinut niiden kanssa! Olen monesti kuulluut myös ihmisten sanovan sitä, että katuvat vatsanseudulla olevia tatuointeja... minä en kadu! Mun molemmat maailman tärkeimmät ihmiset, omat rakkaat lapset ovat jättäneet nämä jäljet ja ne merkitsevät mulle sitä, että olen tosissaan saanut jotain hienoa aikaan!

Siinä se nyt on revenneenä ja kaikessa komeudessaan!!!

Ja jottei tää nyt jäis kummittelemaan mun omaan mieleen... Siis se tosiasia kuinka paljon tuossa kropassa onkaan vielä töitä, niin laitan tähän loppuun tälläisen toisenlaisen kuvan! Mun suosikki-farkut, maailman ihanimmat päällä ja tositosi pidetyt... ne on nykyään isot! Tästä on ihan maximissaan vuosi kun ne on ostettu... luulen, että olen ne ostanut joskus viime keväänä/kesänä... Ostohetki ei nyt ole se pääasia, vaan se, että puolen vuoden-vuoden sisällä muutosta on tapahtunut!

Joo, on niitä raskausarpia sielä selässä asti...

Eilen juteltiin Tonin kanssa tästä mun pienenemisestä... Olen tullut siihen tulokseen, että haluan tosiaan saavuttaa sen 69kiloa, mutta aikataululla ei enää ole niin suurta väliä! Haluan elää terveellisesti, mutta siltikin niin, että voin joskus halutessani ostaa sen suklaapatukan tai syödä mummilla pullan! Kun tekee tätä hommaa itseään ja loppuelämäänsä varten ei ole mikään tarvis elää "liian tiukasti". Etenkin tässä kohtaa kun on tehty näin paljon ja aletaan olemaan jo omalla mukavuusalueella. En todellaakaan siis tarkoita sitä, että nyt heitän pyyhkeen tiskiin ja lähden mäkkäriin, eikä moni teistä varmasti ymmärrä miten voin olla tämän kokoisena omalla mukavuusalueella... Se miksi haluan tehdä tämän näin on se, että mun mielestä tämä tälläinen ei ole mikään projekti. Minulle laihdutus ei ole mikään kuuri. Minun mielestäni mun kroppa ei tule olemaan missään kohtaa valmis. Jos jossain kohtaa voisin sanoa olevani valmis, niin silloinhan se tarkoittaisi sitä ettei tarvitsisi enää tehdä mitään asian eteen. Se milloin saavutan mitäkin ei enää tunnu niin tärkeältä, kuin se, että mulla on päivittäin hyvä olla. Se minkä verran painan ei enää niin suurissa määrin määritä mua ihmisenä. Se milloin olen laihtnut tasan sen 30kiloa on vähemmän tärkeää kuin se, että ylitän edelleen itseni päivittäin ja nautin treenaamisesta. MUTTA nälkä kasvaa syödessä, joten en pysty teille lupaamaan ettenkö jossain kohtaa kiristäisi vyötä ihan tosissaan, jotta saavuttaisin näitä kaikkia minulle tärkeitä tavoitteita. Enkä myöskään vähättele sitä tosiasiaa, että HALUAN jonain päivänä painaa sen 69kiloa ja sanoa olevani "normaalissa painossa". Olipahan sekava kappale, mutta ehkä te ymmärrätte mun pointin... :)

Mukavaa sunnuntaita teille ihanaiset!

Minun hypoxini!

No niin, nyt olisi aika palautella mieliin tämä projekti! Hypoxihan on siis kohdennettua rasvanpolttoa alipaineen avulla. Alipaine nostaa verenkiertoa lihaksista ns. ylöspäin ja kiihdyttää aineenvaihduntaa sekä parantaa tätä verenkiertoa. Työn teet kuitenkin sinä itse. Olet sitten juoksumatolla kävelyllä tai kuntopyörässä polkemassa, sinä itse hoidat homman, tehostetusti! Hypoxissa liikunta tapahtuu rasvanpolttosykkeiden alueella ja työ periaatteessa "siirtyy" lihaksista rasvaan ja ihoon. Tämän kaiken aiheuttaa alipaine sekä ylipaine, mikä on ns. lepovaihe jolloin suonille anneetaan niiden tarvitsema tauko alipaineesta.

Minähän sain 12 kerran kuurin joululahjaksi ja tuosta tammikuun puolen välin tienoilta homma aloiteltiin ja nyt tämä kuuri on saatettu loppuun. Mitat on hivenen vielä hakusessa, sillä olin tehnyt edellisenä päivänä rankan treenin ja olin muutenkin tulossa tähän flunssaan, joten ihan varmaa takuuta mitoista ei ole... sen verran kuitenkin mitat antavat suuntaa, että tapahtunut on ja mahdollisesti vielä enemmänkin. Niin ne mitat, sellainen senttien keskiarvo on n.5... vyötäröltä ei ollut lähtenyt ihan niin paljon ja lantiosta sekä reisistä nyt ei olla aivan takuuvarmoja sen edellisen illan treenin takia. Minähän olen siis jo pidemmän aikaa mittaillut itseäni ja ruokavaliolla sekä treenillä olen viime aikoina saanut parhaimmillaan 1,5-2senttiä mittaa pois kuukaudessa. Joten lopputulema on se, että kyllä se vaan toimii ja tehostaa kaventumista. Seuraavat kuvat on siten, että ensimmäinen kuva on otettu 4.1.2013 ja jälkimmäinen kuva äsken eli 15.2 2013. Kyllä niistä näkee sen miten kroppa on muuttunut, etenkin lantion ja pepun kohdalta... Lantion leveimmästä kohdasta on hävinnyt tuollainen pahin "kulma" ja peppu on ikäänkuin "noussut"... Vatsa puolestaan näyttää tänään jokseenkin turvonneelta... ;)

Toki tässä kohtaa täytyy muistaa se, että kovin paljon on ihmisestä kiinni, miten kroppa tähän hoitoon reagoi. Täytyy myös muistaa se, että jos käy hypoxissa ei voi tuudittautua siihen ajatuksen, että se hoitaa kaiken pois! Ilman ruokavaliota ja muuta liikuntaa ei Hypoxikaan tee ihmeitä! Eli ei voi vetää mäkkärisafkaa kaiket päivät ja toivoa, että alipaine vie läskit pois... Noin niinkun kärjistetysti. ;)

No mites sitten se "kuplamuovissa" pötköttely... senhän tulisi tehota selluliittiin ja parantaa ihoa. Ja VOI ETTÄ! Mun vatsan ja lantionseudun iho ei ole kertaakaan synnytysten jälkeen näyttänyt ja tuntunut tältä! Siis ei se tota löysää vatsa-nahka-reppua mihinkään kadottanut, ei Hypoxikaan ole kirurgi, mutta noin muuten! Iho on niin pehmoinen ja sileä. Selluliittiähän mulla oli hoidon alussa vaikka muille jakaa ja on sitä vieläkin, ei sitä käy kieltäminen... mutta hivenen vähemmän kyllä! Että kyllä se tähänkin on tehnonnut ihan kiitettävästi kyllä! Itse olen ainakin niin tyytyväinen tuloksiin, että suosittelen kyllä kaikille jos yhtään kiinnostaa. Rahapussiiinhan se tekee jokusen loven, mutta ehkä tämäkin pitäisi nähdä enemmän satsauksena itseensä kuin rahanmenona... :)

PS. Tsekatkaa samalla toi tän päivän aikasempikin postaus... ;)

Hoikistuminen!

"10 syytä mikset laihdu!" "Testaa itsesi, missä ajassa laihdut unelmapainoosi!" "Näillä ohjeilla unelmavartaloosi vain neljässä viikossa!" "Bikinikuntoon tulevaksi kesäksi!" "Dietti se ja dietti tää!"

Meitä ylipainoisia on HUIJATTU!!! Jos painat sen 10-20kiloa liikaa, niin mikään "ihme"dieetti tai kuntorääkki ei sua tee bikinikuntoseksi muutamassa viikossa! Mikään keino (paitsi ehkä rasvaimu) ei sua saa kuntoon kesäksi jos ylipainoa on 20kiloa! Tai no, ehkä saa... tälläkin hetkellä kesään on vielä useampi kuukausi, joten tässä ajassa pystyy ihmeisiin kyllä! 

Noh, voihan sitä sitten kesällä tiukan ruokavalion ja treenikauden päätyttyä ajatella, että koska NYT on kiristetty vyötä niin paljon, että kehdataan vetää ne pikkiriikkiset biksut päälle ni siinä on sitten hyvä istua jätskikiskan kyljessä, raahautua grillin juureen kotio ja vielä iltasella piipahtamaan terdelle vaikka siiderin tai mansikkamargaritan ottamaan... saattaa olla, että niitä jätskejä meni vaikka kaks, KOSKA tulihan sitä uitua ja kulutettua (lue: lilluttua sielä meressä tekemättä juurikaan mitään) niin ja KOSKA on lämmin eikä ruoka oikeen maistu! Niin ja grillaaminenhan nyt vaan kuuluu kesään! Siis ja makkara! Koska mitään muutahan EI VOI sinne grilliin asetella! Ja KOSKA nyt on se kesäkunto saavutettu niin pitäähän sitä vähän esitellä kanssaihmisille sielä terassilla... ja HUPSISTA, menihän niitä margaritoja muutama ja tulihan se sangriakannukin tilattua... 

Noh, yksi päivä sinne tänne... se EI tosissaan kaada kenenkään maailmaa! Yksi päivä ei kerrytä niitä läskejä takaisin, ei sitten millään! Se todennäköisesti kerryttää nestettä ja turvottaa, mutta suoranaista yhtälöä jäätelöllä ja läskillä ei voi näin yksinkertaisesti sanoa olevan! MUTTA jos näitä päiviä alkaa tippumaan siihen kesään yhä useampia ja useampia niin kyllähän ne kilot silloin keräilee itsensä takaisin juurikin rasvan muodossa. Toisin sanoen jäätelö potenssiin x voi kyllä kerryttää läskiä! Tää olikin jo toisen asteen matematiikkaa!

 No, me kaikki kuitenkin tiedämme sen, että syö vähemmän kuin kulutat niin laihdut... Miksi ihmeessä tämä on sitten NIIN vaikeaa?!? Toki jokainen ihminen vastaa itsestään, mutta kyllä minä väittäisin juurikin näiden alkuun kirjoittamieni lauseiden vaikuttavan meihin ihmisiin. Nykyisin kun joka tuutista tulee pikaohjeita onneen, niin vähemmästäkin sitä ihminen kuvitelee hoikistumisen olevan ainakin sitä ydinfysiikkaa! Voisin omasta kokemuksestani sanoa, että oikotietä onneen ei tässä asiassa ole! Nykyinen trendi kuitenkin on nämä enemmän tai vähemmän pikaiset dietit, joiden aikana ihminen vedetään äärimmilleen ja joiden jälkeen joudutaan usein opettelemaan se normaali rytmi ja arki. Kyllähän tässä kohtaa voi jokainen ajatella miten siinä helposti käy! En sano että kaikille, mutta varmasti valtaosalle ihmisistä.

Se mikä sai mut kirjoittamaan tästä aiheesta oli ihan tällä viikolla sattunut omakohtainen tapaus... kun sain siis hieman feedbackia siitä ettei mun tulokset ole oikein mitään kun ne ovat tapahtuneet NIIN PITKÄN ajan saatossa! No, loppupeleissä multa on kadonnut viimisen 2,5vuoden aikana kskimäärin n.1kg painoa joka kuukausi, lihakset ovat VARMASTI kasvaneet tässä samalla ja ennenkaikkea tästä nykyisestä tavasta elää on tullut mulle PYSYVÄ TAPA! Ja vaikka mie tykkään katsoa kaikkia extreme-laihdutusohjelmia telkkarista niin musta itsestäni ei sellaiseen olisi!

T. Allekirjoittanut, joka ei aio ensikään kesänä laittaa bikineitä päälle ja jota hidas tahti ei haittaa, koska sillä saadaan aikaan pysyviä muutoksia.

Ps. kuvat, omakuvaa lukuunottamatta Googlesta...

Sytämmiä

... olen flunssassa... en ihan kuolettavan pahassa, mutta pari yötä on mennyt aika lailla valvoessa ja niistäessä... päivät on aika tukkosia... lapset onneksi alkavat jo olemaan kunnossa, tänään käytiin ekan kerran "ulkona" kun mentiin Huumalle...

... tiistaina sain sellaista palautetta eräältä ihmiseltä, mikä sai mun pasmat ihan sekaisin... hän antoi mun ymmärtää ettei mun saavutus tässä elämäntaparemontissa ole oikein mitään, kun se on vienyt näinkin kauan aikaa... jätän tämän ihan omaan arvoonsa, mutta ai että sillä hetkellä sapetti...

... olen ollut tällä viikolla joka päivä töissä, enemmän tai vähemmän... on ollut ihanaa ja mielettömän mukavaa... asiakkaat on ottaneet mut tosi kivasti vastaan vaikka vielä kaikkea harjoittelenkin... mutta jostainhan me jokainen aloitetaan... hypoxi-hoitajan homma on kyllä aikasen mukavaa puuhaa... Niin ja isä ja pojat ovat saaneet olla aivan eri tavalla yhdessä, mistä ovat nauttineet ihan hirmuisesti... kunhan eivät nyt ihan äitiä unohda... ;)

...mulla on persus ja reidet vieläkin kipeenä maanantain treenistä... toisaalta kroppa käy nyt tosissaan ylikierroksilla ja paljon ei tässä ole palautumista ehtinyt tapahtumaan... lepokin kun on ollut mitä on...

... loppuviikko mulla onkin vapaata (olen tänäänkin siis jo pyörähtänyt töissä)...

... huomena olis luokkakokous, minne kyllä tahtoisin mennä tosi kovasti, mutta tiedostan kyllä senkin, että lepo tekis tässä kohtaa paljon parempaa... mutta ehkä minä käyn sielä pyörähtämässä ja juomassa vanhojen koulukavereiden kanssa limsan... noh, mitään muutahan en ottais muutenkaan... paitsi, että veisköhän joku timakka minttukaakao tai kuuma rommi-juoma tän taudin pois... noh, joo, ei veis!

... tänään on ystävänpäivä, joten PALJON HYVIÄ AJATKSIA KAIKILLE JA IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! Nauttikaa olostanne ja etenkin toisistanne.

Ensimmäinen lajiaan..

Puhelimella bloggailen.. Katsotaan tuleeko tästä yhtään mitään! Varmaan ainakin lyhyempi postaus mihin on totuttu ja VIELÄKIN enemmän kirjotusvirheitä... ;) Niin ja mulla ei ole hajuakaan mihin ja miten noi kuvat tähän tulee... Vai tuleeko ollenkaan... Minä ja tekniikka!!! ;)
Noh, nythän kävi niin että kyllä se flunssa yrittää puskea päälle ihan tosissaan... Lisä -D, -C ja sinkki on aloitettu ja ihan kohta keitän JO toiset kahvit tänään, että saan pään pidettyä paikoillaan illan tanssitunnilla. ;) Omasta ohjauksesta kun ei luisteta, ei ainakaan jos koreografia on jäänyt edellisellä kerralla ihan hakoseen. Mutta salitreeneissä joudun taas himmailemaan ainakin pari päivää... Just kun sain eilen ihan mielettömän tuntuman treeniin!!! Äsken mietinkin, että jos tää lihaskipu johtuukin vaan tästä orastavasta flunssasta, mut harvemmin se lihassärky on näin  paikallistettavissa pakaroihin. ;)
Kuvat vaikuttais tulevan putkessa tohon perään... Hmm... Jos joku osaa neuvoa miten niitä saa tekstiin sekaan niin saa kertoa... Tai miten niihin saa kuvatekstit??? Mulla on vielä paljon opittavaa tässä!!!
Kuvissa kuitenkin suihkun raikas minä, lääkinta aloitettuna... Mun lounas, nam nam... Ja eilisen puntin tehot, ihan ok salitreeni! Eipä mulle tänään muuta... Kertokaa kivoja juttuja, et jos tästä oikeesti sairastun ni mulla on sit tekemistä... :)))

Näillä mennään!

Maanantai... ihan uudenlainen viikko edessä! Jännä viikko, mitä olen odotellut jo pitkään, en vain tiennyt sen tulevan näin pian ja yllättäen! Tätä viikon alkua siivittää myös se, että pikkumies Veeti puolestaan sairastaa ja kotona siis ollaan neljän seinän sisällä... juuri kun olin ajatellut, että nyt otetaan tätäkin naista niskasta kiinni, niin omaakin kurkkua kaihertaa! Toivotaan ettei tule kunnolla päälle... aattelin illalla jäädä töiden jälkeen vetämään oman salitreenin ja sittenhän sen näkee iskeekö tauti kunnolla vai ei!

Eilisen aptekkireissun saldo!

Eilen en sitten mennyt bodyjamiin... koska nyt mulla on oikeasti hyvä syy! Yksi ihana mies pyysi mua leffaan! Aattelin, et asiat tärkeysjärjestykseen, kun eihän sitä ihan joka päivä treffikutsua saa ja suostuin... eihän sitä koskaan tiedä mitä tälläsestä treffailusta kehkeytyy! Jos vaikka oliskin kyseessä mun elämäni mies! ;))) Hih, no joo, olihan se mun elämäni mies! Käytiin katsomassa 21tapaa pilata avioliitto, et osataan olla jatkossakin pilaamatta tätä omaa liittoa, tänä vuonna kun sitä virallistettua yhteiseloa tulee täyteen se 5vuotta! :D 

Eilen ilma oli sen verran harmaa ja meidän perheen pikkumiesten äänet kateissa jo aamusta (lämpöä tuolle Veetille nousi tosin vasta illalla) niin jätettiin laskiaismäki ihan suosiolla väliin... Ja koska kaupassakin piti käydä taasen tekemässä koko viikon ruokaostokset!

Ai, aika harmaata ja märkää???

Äiskän kauppa-look... koon 31mustat farkut alkaa olemaan jo isot... TAAS! ;)

Ai mitenniin meillä syödään hedelmiä??? Ja isi tahtoi miehekkäämmän sheikkerin ja valitsi samalla meille mansikan makuista Heraa... ;)))

Eilen tein myös yhden ison jutun ja lähetin tänne hakemuksen. Tahtoisin lukemaan ravintovalmentajaksi. Katsotaan kuin naisen käy! Isoja juttuja on siis luvassa tälle vuodelle, jos vain kaikki menee kuten toivoisin! Ja vastahan minä muutama viikko sitten marisin kun ei ollut työtä ja kaikki tuntui vaikeelta näiden asioiden tiimoilta! Ilmeisesti asioilla on vain tapana järjestyä kun oikein kovasti toivoo ja on oma itsensä! :)

O-Ou!

Nyt taidan tehdä vielä makaronilaatikon, lämmittää teetä, kaapata nuo minimuruset kainaloon sohvalle ja alkaa latautumaan työiltaan! Jännää jännää...

T. Hyvinvointikeskus Huuman uusi asiakaspalvelija, Hypoxi-hoitaja Pauliinan toinen käsi! ;)

Nonniin!

Kun on kerran alkuun päästy niin sitten hoidettiin homma kotiin oikein olan takaa! Päätin antaa itselleni luvan herkutella... päätin antaa itselleni luvan tehdä sen kerran viikossa... tänään olen syönyt laskiaispullaa ja irtokarkkeja! Jooh, tosin olen tässä todennut ettei mitään PYSTY syömään samoissa määrin kuin ennen, niitä ei edes ostanut niin paljon kuin joskus aikoinaan! Ja täytyy myöntää, että nyt kun olen sallinut itselleni nämä herkut, niin ei niitä ole kyllä edes tehnyt mieli! Kielletty hedelmä on siis näköjään aina KIELLETTY hedelmä ja paaaaaaaaaaljon kiinnostavampi ja houkuttelevampi! Tällä kerta viikkoon-mentaliteetillä lähdetään tästä nyt siis liikkeelle ja sen sallimissa rajoissa mennään!

Tässä nää, karkkia alle puolet siitä, miten joskus ennen on ostettu, vaikka tostakin vois vähentää... ja eihän noi siis yksin mulle ole... niin ja vuokrattiin me sitten leffakin!

Huomena on luvassa myös perinteiset sunnuntai-jammailut bodyjamin tiimoilta. Ja ens viikon saliaikatauluakin hieman tuossa rustailin kalenteriin. Ensi viikolla tosin alkaa "uudet tuulet" ja hivenen joutuu tekemään "myönnytyksiä" treeni-juttujen suhteen, koska vapaa-aika vähenee kummasti! ;))) Mutta siitä kerron ihan virallisesti vasta ensi viikolla! :D

Tänään oli meidän minimiehen elämänsä ensimmäiset hiihtokilpailut! Hän oli niin intona ja hienostihan se meni... jos ei oteta huomioon n.0,5metrin syvyistä pehmeää hankea ladun ympärillä, mihin meidän ukko tietenkin kaatusi ja siinähän meni sukset ja sauvat ihan solmuun ja ylös hän pääsi vain isin pienoisella avustuksella! Ja huomena on luvassa perinteinen laskiasmäki... perinteiset pullat tosin siis vedettiin jo tänään, joten huomena keskitytään vain mäkeen ja sen ylös juoksemiseen! :D

Ja loppuun vielä pieni lahja! Mun äiti halusi onnitella mua nimipäivien ja työn takia ja osti mulle uudet treenipökät lahjaksi... olin tosin niitä itse mukana ostamassa, että sain just sellaset kun tahdoin! Näistä muistan nyt jatkossa sitten sen kuinka pitkälle olen päässyt ja kuinka paljon mussa voimia onkaan. Koska nää oli mun ensimmäiset viralliset pöksyt kokoa M!!! Missä ihmeen välissä musta on oikeasti tullut NIIN pieni??? Niin ja kiitos vielä äiti!

JUST DO IT! Eiks niin???

Lopuksi tahtoisin kiittää todella paljon kaikkia mua kannustaneita ja edellisiin postauksiin positiivisia kommentteja jättäneitä! Te ette uskokkaan kuinka paljon niistä on ollut henkisen järjissä pysymisen kannalta hyötyä! Ja hyötyä siinä, että olen pystynyt tekemään päätöksiä herkuttelujen suhteen! Ja loppujen lopuksi haluaisin myös sanoa, että minähän en tee tätä juttuani minkään kisojen tms. takia, vaan oman itseni ja loppuelämäni, ja siihen varmasti kuuluu myös herkuttelu, joten pakkohan mun on joskus oppia sekin asia hoitamaan normaalisti, eikä aina näin "huonosti"! Ei tälläistä itsensä parjaamista ja soimaamista enää, vaan sallittuja hetkiä joista saa nauttia, ehkä niiden herkkujen houkuttavuus pikkuhiljaa katoaa, kun niitä ei ajattele liikaa ja niistä ei tee itselleen liian suuria asioita! Tai sitten minä vain toivon näin... :D