sunnuntai 17. helmikuuta 2013

TyyliLyylin paljastukset...

Viikonloppu on menny ihan lepäillessä ja perheestä nauttiessa. Flunssa on vielä sen verran päällä ettei tässä ole uskaltanut lähteä rehkimään lenkille tai repimään salille ettei tauti sitten yhtään enempää pitkittyisi. Ihan tylsäähän tää on ja kroppa alkaa muuten huutamaan jo treeniä, mutta toisaalta lepo on tehnyt hyvää ja on se kroppakin ollut tässä kovilla hoitaessa pöpöjä poies! Tänään sitten puolestaan isimies heräsi ihan tukkosena ja oireet täsmää mun tautiin... Eli nythän homma on siis niin, että kun ollaan kaikki sairastettu vuorollamme niin neljäs viikko pyörähtää käyntiin! Sehän nyt oliskin ollut ihan hullu juttu jos oltais kaikki sairastettu kerralla!!! ;)

Mutta viikonlopun kuvia... joo, tää alkaa vaikuttaa nyt joltain ihan muulta kun elämäntapamuutos-blogilta! 

Perjantai-illan luokkakokous look... olihan sielä PAKKO käydä!

Lauantaina kauppareissulle

Lauantaina

Lauantain shoppailulöytö-neule!
Siinä niitä asukuvia sitten viikonlopulta! Syy siihen, miksi näitä aina toisinaan tänne blogiin lätkin on yksinkertaisesti se, että näitä tyylijuttuja silloin tällöin kysellään! Ei sillä, että minä mikään fashionista olisin, mutta lähinnä siinä mielessä, että kuinka kadotetut kilot ovat vaikuttaneet pukeutumiseen! Ja aina jaksan toitottaa, että ovathan ne! Omistan ihan tuhottoman määrän huiveja! Siis niitä riittää aivan mielettömät määrät, noin äkkiseltään laskin, että käytössä on tällä hetkellä parisenkymmentä ja toinen samanlainen määrä sillai hieman harvemmin käytössä. MUTTA tähän on ihan silkka syy. Silloin isompana pukeuduin lähes poikkeuksetta mustaan tai aivan tummiin väreihin ja pidin sitä jo silloin ihan tylsänä ja ikävänä kombona, mutta en halunnut pistää päälle muutakaan etten vahingossakaan näyttäisi VIELÄ isommalta kuin mitä olin. (Tässä voin kuitenkin kaikille kertoa, että käyttäkää rohkeasti niitä värejä, olette minkä kokoisia tahansa, ei se musta NIIN paljon hoikenna!) Ja koska se musta kuitenkin tuntui liian tylsältä mun persoonaani niin sitten piristin sitä huiveilla, jotka myöskin veivät aika kivasti huomiota muusta asusta ja kantajan koosta! Eli siis niitä huivejahan kertyi ja kertyi ja niitä kertyy edelleen, koska olen monen vuoden aikana oppinut rakastamaan huiveja! Mutta kuten TAAS edeltä on huomattavissa olen päässyt tästä totaali-mustasta eroon! Eilen jopa haaveilin sähkönsinisistä ja mintun-värisistä farkuista!!! Joo, ja haaveilen niistä kyllä vieläkin... ;)

Viime aikoina on myös ollut jotnkin pinnalla se, että kuinka näiden julkkis-äitien vatsat voivat näyttää niin hyviltä... ei siis venymiä eikä raskausarpia eikä mitään muutakaan. Toki treenillä ja oikealla ruokavaliolla saa ihmeistä aikaan, mutta eiköhän näissä ole photoshopilla aika mojova osuus! En tosin myöskään kiellä sitä tosiasiaa, että kaikille ei vain tule raskausarpia, minä vaan en kuulu tähän jouukkoon. Päätinkin tehdä teille masupaljastuksen... 2,5vuodessa vatsanahka on pysynyt ihan suht kivasti mukana kutistumisessa ja noin suorana seisoessa nahka on "kiinni" muussa tavarassa. Toinen juttu se on sitten kun tekee esim. staattisia pitoja tai muuten vaan kumartuu... silloin se vatsanahka "irtoaa" tuolta muusta kamasta ja ottaa ihan oman tilansa... Siitä TE ette saa kuvaa vaan mun ihanista arvista. Ihanista siitä syystä, että olen sinut niiden kanssa! Olen monesti kuulluut myös ihmisten sanovan sitä, että katuvat vatsanseudulla olevia tatuointeja... minä en kadu! Mun molemmat maailman tärkeimmät ihmiset, omat rakkaat lapset ovat jättäneet nämä jäljet ja ne merkitsevät mulle sitä, että olen tosissaan saanut jotain hienoa aikaan!

Siinä se nyt on revenneenä ja kaikessa komeudessaan!!!

Ja jottei tää nyt jäis kummittelemaan mun omaan mieleen... Siis se tosiasia kuinka paljon tuossa kropassa onkaan vielä töitä, niin laitan tähän loppuun tälläisen toisenlaisen kuvan! Mun suosikki-farkut, maailman ihanimmat päällä ja tositosi pidetyt... ne on nykyään isot! Tästä on ihan maximissaan vuosi kun ne on ostettu... luulen, että olen ne ostanut joskus viime keväänä/kesänä... Ostohetki ei nyt ole se pääasia, vaan se, että puolen vuoden-vuoden sisällä muutosta on tapahtunut!

Joo, on niitä raskausarpia sielä selässä asti...
Eilen juteltiin Tonin kanssa tästä mun pienenemisestä... Olen tullut siihen tulokseen, että haluan tosiaan saavuttaa sen 69kiloa, mutta aikataululla ei enää ole niin suurta väliä! Haluan elää terveellisesti, mutta siltikin niin, että voin joskus halutessani ostaa sen suklaapatukan tai syödä mummilla pullan! Kun tekee tätä hommaa itseään ja loppuelämäänsä varten ei ole mikään tarvis elää "liian tiukasti". Etenkin tässä kohtaa kun on tehty näin paljon ja aletaan olemaan jo omalla mukavuusalueella. En todellaakaan siis tarkoita sitä, että nyt heitän pyyhkeen tiskiin ja lähden mäkkäriin, eikä moni teistä varmasti ymmärrä miten voin olla tämän kokoisena omalla mukavuusalueella... Se miksi haluan tehdä tämän näin on se, että mun mielestä tämä tälläinen ei ole mikään projekti. Minulle laihdutus ei ole mikään kuuri. Minun mielestäni mun kroppa ei tule olemaan missään kohtaa valmis. Jos jossain kohtaa voisin sanoa olevani valmis, niin silloinhan se tarkoittaisi sitä ettei tarvitsisi enää tehdä mitään asian eteen. Se milloin saavutan mitäkin ei enää tunnu niin tärkeältä, kuin se, että mulla on päivittäin hyvä olla. Se minkä verran painan ei enää niin suurissa määrin määritä mua ihmisenä. Se milloin olen laihtnut tasan sen 30kiloa on vähemmän tärkeää kuin se, että ylitän edelleen itseni päivittäin ja nautin treenaamisesta. MUTTA nälkä kasvaa syödessä, joten en pysty teille lupaamaan ettenkö jossain kohtaa kiristäisi vyötä ihan tosissaan, jotta saavuttaisin näitä kaikkia minulle tärkeitä tavoitteita. Enkä myöskään vähättele sitä tosiasiaa, että HALUAN jonain päivänä painaa sen 69kiloa ja sanoa olevani "normaalissa painossa". Olipahan sekava kappale, mutta ehkä te ymmärrätte mun pointin... :)

Mukavaa sunnuntaita teille ihanaiset!

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, Tea, katsella taas tään postauksesi kuvia :) Eikä pelkästään pudotettujen kilojesi takia, vaan siksi että näytät kokonaisvaltaisesti niin hyvinvoivalta! Tätä siun matkaa on mahtava saada seurata <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii, ja mie olen vielä kipeenä kaikissa näissä kuvissa! ;) Ihana, että olet mukana! <3

      Poista
  2. Ihan hurja tuo vyötärön pieneneminen ja noinkin pienessä ajassa! Huippua! :) Samaa mieltä olen myös noiden raskausarpien kanssa, monellehan niitä tulee jo murrosiässä kasvaessa ympäri kehoa ja fakta vain on, että joillekin niitä tulee ja toisille ei. Tuossa mahassa ei ole mitään häpeämistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja siis vatsa ei tosissaan ole ainut kohta tässä kropassa missä niitä arpia on... ne muualla olevat arvet joskus saattaa aiheuttaa päänvaivaa, mutta aika harvoin ja silloinkin yritän ajatella, että ne on vaan elämää nähneitä! Hämmennyin itsekin noista housuista, kun viimeksi sovittaessa ne oli vähän vähemmän isot... ;)

      Poista