Jossain viimisten vuosien aikana musta on tullut epävarma ja enemmän tai vähemmän sulkeutunut ihminen. Olen joutunut niin moneen otteeseen pettymään ja antamaan omien unelmieni lipua ohitse, että olen alkanut ajatellu vähän kaikkea pessimistisesti. Pessimisti ei pety -niinhän sitä sanotaan. Tänään on taas ollut sellainen mieliala, että en ole oikein osannut ajatella itsestäni mitään hyvää! Näitä päiviä on nykyään harvemmin kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Nämä päivät pistävät nykyään mut entistäkin enemmän sekaisin ja nämä tälläiset ajatukset hämmentävät mua nykyään vieläkin enemmän kuin ennen. Ja ihan siksi, että niitä on tosiaan NIIN harvoin.
Olin ennen avoin ja tosi sosiaalinen. Osasin iloita elämän pienistäkin asioista. Toni on joskus aikoinaan kertonut mulle niitä pieniä asioita, joihin hän minussa rakastui ja yksi eniten mieleeni jäänyt asia on se, että liikuin aina silloin tanssien... en "koskaan" kotona kävellyt vaan aina liikkuessani huoneesta toiseen tanssin. Kadotin tämän kaiken sisälleni. Kilojen kertyessä nielin kaiken tämän ilon ikäänkuin läskieni sisään. Epävarmuus kasvoi ja itsetunnon viimeisetkin rippeet katosivat. Nyt viimeisen, sanoisinko puolen vuoden aikana olen alkanut löytää itsestäni näitä asioita uudelleen. Nykyään joskus jopa teen piruetin kävellessäni kotona, ihan hetken mielijohteesta.
Edelleenkin on vaikeaa olla minä... olen se kovaääninen läski! Kovaa ääntä musta tuskin saa ikinä poistettua (ainakaan kun innostun), mutta tuo läski-osuus pitäisi kait jo saada pois omastakin mielestä. Huomaan joskus ihmisten ympäröimänä laskevani ne suojamuurit, jotka vuosien saatossa kasvatin. Ja aina jälkikäteen mietin ja analysoin kuinka tuli taas nolattua itsensä... vaikka tosiasiassa en varmastikkaan niin ole tehnyt. Jossain mieleni sopukoissa en kuitenkaan usko, että ihan kaikki vihaavat minua...
Alan löytää itsestäni jälleen sitä positiivisuutta ja iloa, minkä jossain kohtaa kadotin. Vaikka edelleenki kurkkua kuristaa ja kyyneleet nousevat silmiin tätä kirjoittaessa. Tämä päivä on ollut jälleen yksi niistä huonoista, mutta siltikin HALUAN olla se positiivinen ja avoin ihminen. Haluan olla iloinen ja pirteä ja luoda ympärilleni hyvän ilmapiirin. Haluaisin voida joka ikinen päivä hieman paremmin ja alkaa luottamaan ja uskomaan itseeni ihan jokaisena päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti