Täällä taas!

Mulle tuli tähän tämmönen melkein kahden viikon tauko kirjottelussa... aivan tahattomasti, mutta jotenkin arki on vain vienyt mennessään. Työrintamalla kuuluu uusia tuulia, kun musta tulee kokonaan respan-tyttö ja kaiken lisäksi täyspäiväinen, joten opettelua on ollut PALJON ja pää onkin käynyt varmaan 400%:sti. Lisäksi kesä ja lämpöiset kelit ovat pitäneet mut aika pitkälti poissa koneelta. Instagramia olen päivitellyt kyllä ahkerasti ja muthan löytää sieltä nimimerkillä teaval. Juhannuskin meni ja melko rauhallisissa merkeissä. Olen "repsahdellut" ja palannut ruotuun... hieman herkutellut ja vastaavasti lenkkeillyt ja liikkunut. Työmatkapyöräilykin on onnistunut muutamana päivänä ja nyt kun Tonilla alkoi loma meinaan pyrkiä käymään töissä fillarilla ihan päivittäin. Viime keskiviikkona lapset lähtivät mummilaan yökylään ja me saatiin miehen kanssa kahden kaskistä aikuisten aikaa. Olihan se ihanaa ja tuli tarpeeseen, mutta kyllä tänään on halittu ja pusuteltu, kun haettiin pojat kotiin.

Luulenpa etten kirjoita tähän tekstiä juurikaan tämän enempää, vaan annan kuvien puhua puolestaan ja niitä tuleekin nyt PAAAAAAAAAALJON!!! ;)

Vanhat, suuret vaatteet saivat lähteä, olo oli melkosen helpottunut!

Juhannuspariskunta!

Midsummer

Kokolla

Perunannostossa! ;)

Aamupuuroa

Lounsassalaattia

Paluu ruotuun ja ruokapäiväkirja

Rahka-turkkilainenjugurttiaamupala

Eilen Helsingissä ja Vapianossa namnam!

Cafe Engel ja maailman ihanimmat kakkupalat!

Uimista

Kesää

ranta ja varpaat!

Yhtenä helteisenä aamuna lenkin jälkeen...

Treffi-ilta!

Pitkä matka oman mielen kanssa takana... ja päällä EI MITÄÄN mustaa!

Tämän päivän rentoiluasua!

Tälläistä kaikkea ja vielä paljon muuta on mahtunut pariin viimiseen viikkoon. Nyt meillä totutellaan siihen, että äiti käy töissä ja isi lomailee! Kunnes elokuussa arki muuttuu täysin kun kaikki lähtevät töihin ja kerhoon ja eskariin... paljon jänniä juttuja luvassa siis tulevalle syksylle. Mutta ensin nautitaan kesästä!

Lupaan yrittää palata tännekin pikkusen useammin, on ollut jo ihan ikävä! Kertokaahan mulle teidän kuulumisia!

Liikunnan ilo!

Tiedättekö tää "hidastelu" ja itsensä kuunteleminen tässä liikkumisessa on tainnut jo vähän tehota! Eilen illalla mulla oli ihan voittaja olo liikkumisen suhteen. Aamupäivällä vetästy tajuttoman lämmin ja hikinen zumba sekä illalla töiden jälkeen hikinen, mutta samalla rauhoittava bodybalance. Mietin nukkumaan käydessäni, että miksen ole jo hivenen aiemmin rauhoittanut tilannetta ja tehnyt itselleni parhaaksi. Toki alan nyt jo hieman haikailemaan salille rautojen pariin, mutta eikös sekin kerro siitä, että tauko tekee tehtäväänsä. Se kertoo minulle myös siitä, kuinka tärkeäksi osaksi elämää salitreeni on noussut. KUITENKIN meinaan ainakin vielä ensi viikon keskittyä vain ja ainoastaan muuhun liikuntaan. Tämä muu liikunta saaneekin nyt olla ainakin zumbaa, balancea, bodyjamia, pyöräilyä ja juoksua... sekä mahdollisesti jotain muutakin, eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea intoudun tekemään ja kokeilemaan. ;)

Zumbaamaan mars!

Kokeiluista puheenollen...Eilen mulla olisi myös ollut mahdollisuus mennä ystävien kanssa puistoon temppuilemaan... Yksi mun ystävä harrastaa acrojoogaa ja muita kivoja "temppujuttuja" ja oli Lahdesta käymässä täällä Kotkassa, MUTTA koska allekirjoittanut sattui olemaan töissä, niin en päässyt mukaan. Olisin varmasti saanut hyviä neuvoja ja vinkkejä ainakin käsilläseisontaan! Mutta ehkä me tässä vielä kesän aikana ehditään kehittelemään toinenkin mahdollisuus puistotemppuiluun?!? ;) Yhdessä tekeminen on aina kivaa. 

Olen myös pähkäillyt tässä "rauhotellessani" mun "jatkoa". Tahtoisin kuitenkin pudottaa vielä niitä --viimeisiä-- kiloja ja olenkin pähkäillyt, että pitäisikö tuo varsinainen salitreeni unohtaa hetkeksi. Siis toki tiedän, että lihastreeni tukee painon pudotusta omalla tavallaan, mutta aerobinenhan se painoa pudottaa (tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin ruokavaliohan se homman takaa!). Tarkoitus ei kuitenkaan olisi ihan täysin unohtaa niitä lihaksiakaan, vaan hieman keventää siltä alueelta ja tehdä hieman enemmän juurikin aerobista liikuntaa. Sitten kun paino olisi hivunnut kivasti alaspäin niin voisi pikkuhiljaa taas lisäillä kunnollista painojen kanssa heilumista mukaan.... ja ehkä mahdollisesti nostaa painoa taas pikkusen ylöspäin, mutta lihasten muodossa. ;) Tää tuntuu olevan mulle tälläinen "ikuisuus-dilemma"! Olenkin monesti miettinyt, että voi kuinka kiva olisi jos ei koskaa olisi lihonut ihan niin isoksi, vaan olisi löytänyt silti tämän liikunnan ilon jo vähän aiemmin! Kyllähän ne näillä mun treenimäärillä lihakset jo varmasti kivasti erottuis, jos ei olis tätä ylimäärästä rasvaa siinä lihasten päällä! ;) Mutta tehty mikä tehty, nyt täytyy mennä näillä mitä on itse itselleen suonut.

 

Koska onhan tämä vähän parempi...

kuin esim. tämä. Ja kuvilla on eroa aika liki vuosi!

Mutta kuten jo edelläkin sanoin, nyt ainakin tämä ja ensi viikko mennään vielä näillä ja sit katsotaan uusiksi mitä tehdään. Tää loppuviikon juhannuskin "sotkee" hieman normikuvioita, mutta ei haittaa! Nyt annan itselleni luvan nauttia grilliruuasta sekä auringosta ja läheisistä ihmisistä. Perjantaina suunnataan isoäitini tykö Tiuskaan koko konkkaronkka ja juhlistetaan samalla juhannusta sekä äitini pyöreitä vuosia.

Kuten jo Instagramiin kirjoittelinkin: Onnea on asua meren äärellä!

Minkälaisia suunnitelmia teillä on juhannukseksi? Vai muuttaako tämä keskikesän juhla teidän normaalia rytmiä mitenkään?

Hidastellen

Eilen sitten siivosin vaatekaappia, kuten jo tuossa edellisessä postaksessa uhkailin. Vielä nuo vaatteet ovat säkissä tuossa eteisessä ja odottelevat pääsyä UFF:n laatikkoon, siihen tarvitsen vielä vähän lisää voimia. Se on käsittämätöntä miten paljon voimia ihminen voikaan tarvita heittääkseen pois vaatteita... Hullultahan se kuulostaa, mutta niihin liittyy paljon muistoja ja suureen osaan myös sitä huonoa oloa, josta pitäisi jo päästä eroon! Löysin sieltä kaapista yhdetkin housut, jotka eivät yhdessä vaiheessa mahtuneet minun päälleni...

Nyt ne näyttivät tältä...

Saivat lähteä! Kuten aika moni muukin vaatekappale! "Ikävintähän" tässä kuitenkin on se, että tuossakin kuvassa olen turvoksissa kuin mikä (just syönyt jne.) eli vaatteet voisivat näyttää ja tuntua vieläkin reilummilta! Tänään kävin myös pitkästä aikaa vaa´alla ja tulos näytti JÄRKYTTÄVÄLTÄ! Olen saanut painoa lisää 3,4kg! Toki tiedän, että osa tuosta on nestettä, sillä tuskin olisin itseäni syömällä saanut lihotettua lyhyessä ajassa ihan noin paljoa.... Pisti se siltikin taas miettimään! Tunnen pettäneeni itseni ja laiminlyöneeni täysin omat aikaansaannokseni!  Mieli onkin ollut tämän aamun aika alamaissa... ehdin jo miettiä, että millä pikakonstilla saisin painon äkkiä laskuun, kunnes taas tajusin omien ajatusteni tyhmyyden. Ei siihen auta muu kun pitkäjänteinen ja lopussa palkitseva työ. Vaikka toki tällä hetkellä taas tuntuu siltä, että joku suurempi voima on joskus päättänyt, että mun tulee olla lihava ja sitä vastaan on "turha" pyristellä.

Näinä hetkinä pitäisi aina muistaa miltä tuntui olla noin paljon isompi!

Oman olon takia olen ottanut tämän aamun myös ihan rauhallisesti. Olen tullut siihen tulokseen tässä parin viimeisen viikon aikana, että mun olisi aika jo oppia rauhoittumaan. Huomaan useasti olevani aika kovasti ylisuorittaja ja siitä syystä toisinaan on pakko hidastaa tahtia. Vaadin itseltäni täydellisyyttä ja piiskaan itseäni aika kovastikin jos en jotain saavuta. Siitäkin syystä olisi hyvä oppia rauhoittuminen ja erilaisista asioista nauttiminen. Mulle esimerkiksi on aivan mahdottoman vaikeeta antaa itselleni aikaa vain olla... en osaa katsoa edes telkkaria ilman että pitäisi tehdä kaiken aikaa jotain. Autossa repsikan paikalla istuminen on ihan tuskaa kun ei ole mitään tekemistä jne. Haluaisin oppia hidastamisen ja rauhoittumisen taidot. Sellaisen olotilan, että voisi antaa itselleen aikaa vain olla ja nauttia tekemättömyydestä. 

Tästäkin syystä eilisen illan bodybalance tuli aivan täydelliseen saumaan. Pitkästä aikaa mieli ja keho saivat ansaitsemaansa hoivaa ja hyvää oloa, rauhallisuutta, mutta silti voimaa. Loppurentoutuksen aikana kaikki viime aikojen rankat ajatukset katosivat mielestä ja tunsin kuinka kyyneleet nousivat silmiin. Jotenkin sillä hetkellä tajusin oman läsnäoloni ja kaiken sen taakan mitä olen viime aikoina kantant harteillani. Vaikka tänään olo onkin ollut maassa ja mieli huono, olen siltikin tuntent jonkinlaista keveyttä olossani. Ehkä tämä kaiken tekemisen hiastaminen ja oman kehon sekä mielen kuuntelu tulivat tällä kertaa aivan oikeaan aikaan.

Kyllästyminen ja hidastus!

Kuten ehkä tämän bloginkin muutoksen myötä olette voineet huomata, pientä kyllästymistä on ilmassa täällä sunnalla! Kaikki on alkanut tuntumaan enemmän tai vähemmän suorittamiselta ja monesta asiasta on kadonnut se intohimo ja mielekkyys. Olen ollut aika väsynyt ja tyytymätön tämän hetkiseen tilanteeseen sekä ehkä eniten omaan tekemiseeni. Joten olen pyrkinyt ottamaan tämän viikon vähän rauhallisemmin ja keskittyen vähän muihin juttuihin. Samanlainen tahti jatkuu vielä ainakin ensi viikon, haluan nyt rauhoittaa tilanteen ja alkaa näkemään asioita taas mielekkäämmässä valossa. Tahdon saada sen oman iloisen itseni takaisin ja tekemiseen sen saman mahtavan fiiliksen kuin aiemminkin.

Mitä tämä sitten on käytännössä tarkottanut... Olen vähän hidastant treenaamista ja esim. salilla en ole käynyt tällä viikolla yhtään kertaa. Just kun mä ehdin sanoa, että treenit kulkee niin ne ei sitten enää kulkeneetkaan. Ei olis pitänyt ilmeisesti hehkuttaa... ;) Ei se kuitenkaan sitä sano ettenkö olisi liikkunut, mutta hieman eri tavalla... olen yrittänyt kuunnella itseäni ja tehdä niitä asioita mistä just sillä hetkellä nautin, ajattelematta yhtään, että "nyt mun täytyis mennä salille".

Olen myös kyllästynyt itseeni... tai lähinnä siihen, että annan muiden ihmisten vaikuttaa itseeni aika paljon. Tähän haluaisin muutosta. Tällä viikolla olen kiinnittänyt erityisesti huomiota itseeni ja ulkonäkööni. Olen päättänyt alkaa pukeutumaan niin kuin itse haluan eikä niin kun "muut määrittelevät". Olen jo pitkään halunnut pukea tiettyjä asioita päälleni mutten ole uskaltanut tai kehdannut, koska olen ajatellut olevani liian iso tiettyihin vaatteisiin. Kuinka tyhmä ajattelutapa, mutta iskostunut aika tiukasti mun päähän. Ja nyt tunnen olevani valmis muuttamaan tätäkin asiaa. Olen säilyttänyt paljon isoja vaatteita ajatuksella, että "jos joskus..." ja nyt olen tiedostanut sen ettei enää koskaan! Olen pari päivää kerännyt henkistä voimavaa siihen, että kävisin vaatekaappini läpi ja luopuisin kaikista isoista vaatteistani. Jotenkin tunnen tarvitsevani siihen paljon voimia, koska niiden vaatteiden myötä tunnen luopuvani isosta osasta mun elämää... tunnen luopuvani yhdestä ajanjaksosta, osasta minua. En tiedä, kuulostaako tämä muista ihan hullulta? Tavallaan kuitenkin odotan myös sitä hetkeä, että saan tuon projektin päätökseen ja voin huokaista helpotuksesta.

Kaiken tämän kyllästymisen ja turhatumisen keskellä tuttua ja turvallista rataa on kulkenut ruokailu. Vaikka myönnän kyllä, että eilisen leffaillan irtokarkkiöverit tulivat myös tosi "tarpeeseen". Hedelmiä ja marjoja, puuroa ja perusruokaa, niillä on menty. Ja kokeiltiin me yksi "match made in heaven": pähkinävoi ja banaani pakastettuna, NAM!

Herkkupuuroa

Herkkuleipiä

<3

NAMNAM!

Koko perheen iltapalaa

<3

Nyt ajattelin sunnuntain ratoksi oikeasti tarttua sen vaatehuoneen kimppuun. Ja illalla suuntaa piiiiiiiiitkästä piiiiiiiiiiitkästä aikaa rentoutumaan bodybalanceen... mieli lepää jo nyt valmiiksi! :)

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille ja ihanaa alkavaa viikkoa, sehän onkin jo Juhannus!

Muutosta ilmassa!

Kuten näkyy! Kun on tehty muutoksia muuhunkin elämään niin nyt lähti blogikin uuudistuusten kohteeksi! :D Ehkä tämä jo kohta näyttää vähän enemmän multa taas tällä hetkellä! :D

Malttakaa mielenne!

DON´T WISH FOR IT, WORK FOR IT!

Tuossa pari postausta sitten esittelin teille mun "uuden" motivaatio-tekstin meidän keittiön ovesta. Uusi se ei tosiaan ole mun mielessä, vaan olen "noudattanut" tätä neuvoa jo jonkun aikaa, mutta nyt raapustin sen tuohon oveen tuomaan mulle lisämotivaatiota ja muistuttamaan mua joka ikinen päivä siitä, miksi näitä tiettyjä elämän valintoja teen.

Tuo lause merkitsee minulle aika paljon. Noinkin pienet sanat saavat mut muistamaan etten olisi päässyt näin pitkälle elämäntaparemontissani ellen olisi oikeasti tehnyt jotain asian eteen. Nuo sanat muistuttavat mua niistä hetkistä noin kolme vuotta sitten kun voin oikeasti huonosti ja päätin lopettaa itselleni valehtelun. Se oli se hetki kun lakkasin keksimästä tekosyitä ja tartuin oikeasti härkää sarvista. Siinä kohtaa kun tajusin, että jotain on PAKKO TEHDÄ syntyi motivaatiota ja alkoi tapahtua muutosta sekä edistystä. Siinä kohtaa kun tosiaan myönsin pettäväni ainoastaan itseäni keksimällä tekosyitä alkoi syntyä myös tuloksia. Kun tajusin, että minun on aivan turha etsiä syitä mistään muualta kuin itsestäni tai ettei kukaan muu ole syönyt minua siihen kuntoon alkoi tapahtua. Kun lopetin ajattelemasta ettei minusta ole mihinkään tai etten pysty siihen tai tuohon pystyin alkaa toteuttamaan itseäni.

Onhan se tavallaan aika ilkeästi sanottu, mutta muutos lähtee vain ja ainoastaan sisältäpäin. Toki ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa ihmisen päätökseen, mutta pysyvän päätöksestä tekee ihminen itse. Tämä ei välttämättä ole aivan helppoa. Itseään on todella helppo huijata ja itselleen on helppo selitellä asioita. Itseään kohtaan on myös aivan liian helppo olla kriittinen! Kuinka moni meistä ajattelee liiankin usein, että tuon jos tosta muuttaisin tai jos olisin pari kiloa hoikempi tai jos ei minulla olisi sitä selluliittiä! Niin mitä jos? Samalla hetkellä unohdetaan ne hyvät ominaisuudet ja keskitytään ainoastaan siihen mikä on "huonoa". Ja monesti muut ihmiset eivät näitä edes huomaa, ne asiat ovat meidän pään sisällä ja hyvinkin henkilökohtaisia. Jos nämä asiat kuitenkin häiritsevät liikaa, eivät ne katoa toivomalla vaan oikasti tekemällä ja joskus siihen vaaditaan jopa vähän verta, hikeä ja kyyneleitä!

Eilen neuvoin vanhinta lastani sanoen: "Ei kannata luovuttaa, muutos ei aina ole pahaksi." Tämän kun sitä oppisi itsekin ja tajuaisi jo etukäteen niin hyvin ettei tarvitsisi vuosien päästä ihmetellä, että miksen sitä heti tajunnut?

1500kalorin päivä!

Joo-o! Tänään oli vapaapäivä töistä, joten kulutin aikaani ja energiaani enemmän tai vähemmän liikunnalla. Tai noh, sanotaanko, että tosiaankin enemmän, sykemittarin mukaan tuon 1500kalorin edestä!

Aamulla tositosi hikinen, mutta samalla rentouttavan fiilistelevä zumba. Ja sanotaanko, että on ohjaajia ja on ohjaajia ja vaikka meillä kaikki ohjaajat ovat mun mielestä hyviä omissa lajeissaan, niin sitten on tämä yksi, jonka tunnilla ei yksinkertaisesti VOI olla tekemättä sata lasissa. Se energisyys ja mahtava tunnelma vaan tarttuu! Ja siis jos punaisuus ja hiki ovat vielä kotona ihan mielettömät just ennen suihkuun menoa, niin eihän tunnista voi muuta sanoa kun, että kivaa oli! ;)

Tässä välissä melkosta ruokatankkausta mm. seuraavanlaisella setillä, no okei tuosta puuttuu näkkileipä... :D

Kun Toni tuli kotiin lähdettiin anoppilaan ja jätettiin pojat sinne ja lähdettiin kahdestaan maastoon. Lenkkipolku oli etukäteen jo tiedostettu rankaksi melkoisine nousuineen, mutta koska tykätään kovistakin haasteista, niin ei muuta kun yrittämään. 4,8km matkaan kului 40minuuttia, koska meidän kunnolla (ja tämän päivän muut touhut pohjalla) osa rankimmista nousuista oli vain pakko kävellä. Ja siis toki maasto on aina maastoa, yhdessäkin vaihessa jolkoteltiin metsäpolulla, josta ei yhtään helpompaa tehnyt sade ja sen kastelemat kivet ja puunrungot. Jossain kohtaa sanoin Tonille, että "nyt tuntuu ettei tämä matka lopu koskaan", mutta niinpä se vaan vedeettiin kunnialla loppuun. Ja vaikka nuo 4,8km tuntuivat elämäni pisimmiltä, niin lopussa oli NIIN mieletön fiilis ettei ole mitään parempaa! Jälleen kerran tunsin ylittäneeni itseni, sillä viimeksi kun olen tuota kyseistä maastolenkkiä heittänyt en ole jaksanut juosta yhtään. Liikunnan pieniä iloja ja onnellisuuden hetkiä siis. Itsensä ylittämistä ja mahtavia kokemuksia, sitähän sitä elämältä muutenkin haluaisi. 

Voitte vaan kuvitella miten ihanalta appiukon lämmittämä puusauna tuntui tälläisen päivän päätteeksi!

Viikonloppuna!

Maanantaista illansuuta vaan kaikille!

Onpahan viikonloppu taas vierähtänyt vauhdilla. Perjantaina puntari esitti mulle sellaisia lukemia etten muista koska viimeksi! Nestettä on kertynyt kehoon ja paljon näiden lämpimien ilmojen ja lisääntyneen veden juonnin myötä. Totesin itselleni etten taida saavuttaa sitä -30kilon rajaa sitten kuitenkaan juhannukseksi, mutta minkäs teet... täytyy sitten saavutella sitä johonkin muuhun ajankohtaan! Pääasia kuitenkin on se, että treenit kulkee ja homma jollain tavalla etenee. :)
 
Lauantaina olin Tyhy-tykyilemässä Heurekassa, missä on meneillään Body Worlds näyttely! Näyttely on AIVAN HUIKEA! Jos et ihan vähästä hätkähdä ja kestät ajatuksen siitä, että katselet todellisn ihmisen "sisuksiin" niin suosittelen. Olihan se jotenkin suppean oloinen, mutta mulla olisi kulunut siellä hyvinkin usampikin hetki. Vähän juteltiin Tonin kanssa, että lähdettäisi kyseinen näyttely katsomaan vielä kerran tässä kesällä, jotta hänkin näkisi sen... ja miehän olin ihan innoissani menossa mukaan! ;)

Sunnuntai menikin sattuneesta syystä enemmän tai vähemmän köllötellessä ja herkutellessa mm. tälläisellä ihanalla iltapala salaatilla, mikä ilmestyi mun nenän eteen sohvalle, kun lapset oli laitettu nukkumaan! Ihana mies mulla! :D

Tänään olen yrittänyt keräillä itseäni valtavan hartiajumin ja siitä johtuvan päänjomotuksen tiimoilta... sekä kävässyt illansuussa töissä. Olen myös yrittänyt keräillä itselleni motivaatiota ja aika hyvin siinä onnistunutkin. 

Niin ja sitten olen ihastellut meidän parvekekasvustoja... tänä vuonna ei tyydytä ihan pelkkiin yrtteihin... kun kerran asutaan kerrostalossa niin perunatkin kasvaa sinkkiämpärissä! Uusia perunoita odotellessa siis! ;)

Päätin aloittaa tämän viikon kuntoilut vasta huomenna... kohta venyttelen ja vedätytän tota mun selkä-hartia-niska-seutua ja toivon, että tuo suurin jumi katoaisi jonnekin teille tuntemattomille. Mutta huomenna, huomenna... olis paljon mahdollisuuksia, vois käydä zumbassa tai salilla tai lenkillä tai bodybalancessa... Minkähänlaisen setin noista kehittelisi huomiselle vapaapäivälle?!? ;)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kesä onkin ihan kiva!

No niin, nyt se on sanottu ääneen... Tämä alkanut kesä on ensimmäinen, josta voin näin sanoa. Viime kesä antoi jo ymmärtää, että joskus vielä nautin lämmöstä, mutta nyt vasta sen tajuan. Aiempina vuosina olen ollut aina jongin verran isompi ja näin ollen kuumuus on ollut kaoottista. Vaatteet ovat ahdistaneet ja joka paikassa on ollut aivan liian kuuma. Se on ihan oikeasti vain niin! Ei varmastikaan kaikilla, mutta minulla on ollut! Kesän kuumuus, valtava hikoilu ja se, että pitäisi pukea vähemmän päälle... OIH ja VOIH!

Viime kesänä puin ensimmäisen kerran lapsuuden jälkeen shortsit jalkaan ilman legginsejä tai muuta... Tämän kesän alkaessa mietin taas tätä samaa dilemmaa, mutta päätin, että PRKL pakkohan siitä asiasta on jossain vaiheessa päästä yli! Ja niinpä niin, shortseissa mennään... Vaikka toki myönnän, että on niitä sirompiakin sääriä ja reisiä shortseissa nähty! Tein jo viime syksynä sen värikkäiden housujen aluevaltauksen, kun ostin viininpunaiset farkut... Nyt vein asian vielä vähän pidemmälle ja ostin mintunvihreät chinot... ne jotka vähänkään minua tuntee tai ovat lukeneet tätä blogia niin tietävät miten ISO asia tämä on! ;)

Kesät ovat aina kuitenkin olleet yhdeltä alueeltaan ihania! Rakastan kesän ruokia ja kaikkia ihania antimia. Ruokavalio kummasti muuttuu kesäisin, kuten varmasti monella muullakin. Minulle se kuitenkin tarkoittaa ihania kasviksia, tuoreita marjoja jne. eikä niinkään esim. makkaraa... toki syön sitäkin toisinaan, mutta ennemmin grillaan jotain muuta. Ja syön muutenkin kaikkea ihanaa...

Anoppilassa grillaamassa

Iltapalarahkaa tuoreella ananaksella, mansikoilla ja banaanilla...

Boysenmarjoja!

Aamupalarahkaa...

Lounasta

Ja OIH VOIH! Paljon parempia kun mitkään karkit!

Ja vaikka vasta jokunen aika sitten sanoin ettei mua nähdä missään koskaan bikineissä... se on nyt vähän kumottu sanominen... miehen suostutteluiden saatteena suostuin nostamaan tankinin reunaa niin, että vatsa näkyi! MUTTA vain koska makailin rannalla, eikä mun tarvinut nousta siitä vatsa paljaana... Ja kotona olen yrittänyt totutella olemaan shortseissa ja pikkusessa yläosassa, vaikka täälläkin tunnen itseni aivan alastomaksi noin... Mitä jos joku vaikka pimpottaa ovella!!! Joo, taitaa sitä tekemistä tämän oman mielen kanssa vielä olla aika paljon... Kropasta puhumattakaan...

Eipä mulla tässä muuta... kesä on aika kiva juttu, etten sanoisi!

PS. Oon mie käyny salillakin taas... jalat on NIIN kipeenä ja tänään on käsien härnäilyn vuoro. ;)

SaliPirkko suhtkoht hapottavan ja kuuman jalkatreenin jälkeen!