Aamulla tositosi hikinen, mutta samalla rentouttavan fiilistelevä zumba. Ja sanotaanko, että on ohjaajia ja on ohjaajia ja vaikka meillä kaikki ohjaajat ovat mun mielestä hyviä omissa lajeissaan, niin sitten on tämä yksi, jonka tunnilla ei yksinkertaisesti VOI olla tekemättä sata lasissa. Se energisyys ja mahtava tunnelma vaan tarttuu! Ja siis jos punaisuus ja hiki ovat vielä kotona ihan mielettömät just ennen suihkuun menoa, niin eihän tunnista voi muuta sanoa kun, että kivaa oli! ;)
Tässä välissä melkosta ruokatankkausta mm. seuraavanlaisella setillä, no okei tuosta puuttuu näkkileipä... :D
Kun Toni tuli kotiin lähdettiin anoppilaan ja jätettiin pojat sinne ja lähdettiin kahdestaan maastoon. Lenkkipolku oli etukäteen jo tiedostettu rankaksi melkoisine nousuineen, mutta koska tykätään kovistakin haasteista, niin ei muuta kun yrittämään. 4,8km matkaan kului 40minuuttia, koska meidän kunnolla (ja tämän päivän muut touhut pohjalla) osa rankimmista nousuista oli vain pakko kävellä. Ja siis toki maasto on aina maastoa, yhdessäkin vaihessa jolkoteltiin metsäpolulla, josta ei yhtään helpompaa tehnyt sade ja sen kastelemat kivet ja puunrungot. Jossain kohtaa sanoin Tonille, että "nyt tuntuu ettei tämä matka lopu koskaan", mutta niinpä se vaan vedeettiin kunnialla loppuun. Ja vaikka nuo 4,8km tuntuivat elämäni pisimmiltä, niin lopussa oli NIIN mieletön fiilis ettei ole mitään parempaa! Jälleen kerran tunsin ylittäneeni itseni, sillä viimeksi kun olen tuota kyseistä maastolenkkiä heittänyt en ole jaksanut juosta yhtään. Liikunnan pieniä iloja ja onnellisuuden hetkiä siis. Itsensä ylittämistä ja mahtavia kokemuksia, sitähän sitä elämältä muutenkin haluaisi.
Voitte vaan kuvitella miten ihanalta appiukon lämmittämä puusauna tuntui tälläisen päivän päätteeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti