Puuhääpäivä! Tänään! Viisi vuotta sitten istuin kampaaja/meikkaajan tuolissa ja jännitin hirmuisesti. Saatoin maistaa lasillisen skumppaa, jotta "kykenin" kävelemään isäni käsipuolessa pitkin kirkon keskikäytävää. Kohti omaa rakasta miestäni. Päivä oli mahtava ja ikimuistoinen.
Mutta totuushan on se, että kaikista parasta kuitenkin on se kaikki aika tämän päivän ympärillä. Se normaali arki, missä pidämme toisiamme kädestä ja tuemme toisiamme kaikessa. Se normaali arki, jossa toisen olkapää ja läsnäolo ovat elämääkin tärkeämpiä. Viiden vuoden naimisissa olonkin jälkeen jaksetaan rakastaa ja pitää toisistamme huolta. Vaikkei elämä ole aina ruusuilla tanssimista, on tähän mennessä rakkaus aina kuitenkin voittanut. Ja hyvä näin! <3
Mukavaa viikonloppua kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti