Ethän ole liikkunut?

No en ole, EN! Tuon kysymyksen mulle esitti eilen lääkärisetä, kun vihdoin ja viimein suostuin menemään lääkäriin. Hyvä uutinen: keuhkoista ei kuulu rohinaa. Huono uutinen: pitkittynyt yskä. Niin ja mitä näitä muita nyt oli... koko loppuviikko saikkua ja määräys: "Ole hiljaa." Ai miten hienoa ja etenkin just tosi HELPPOA mulle!

Kuva Googlesta

Mutta, kroppa tosiaan alkaa ilmottelemaan liikkuumattomuudesta... olin jo ihan siinä uskossa eilen aamulla, että pääsen takaisin töihin ja tänään torstaina olin suunnitellut boybalanceen menoa... No en mene, EN! Saanpahan siis levätä ihan todenteolla, vaikka täytyy kyllä myöntää, että olisin paljon mielummin terveenä ja täysillä menossa. Mutta mutta, onhan tämäkin kestettävä, omaa kehoa kuunnellen ja vähän lääkärisetää totellen. Kummallinen tämä ihmisen mieli, kun sillä on liikaa tekemistä haluaa se pysähtyä ja sitten kun saa totaalisen pysähtymisen niin sitten pitäis päästä tekemään vaikka ja mitä! Tai ehkä se olen vaan minä, ihminen joka ei oikeasti osaa olla paikallaan...

Tässä sairastamisessa on tosin jotain hyvääkin... olen tosissaan alkanut kaipaamaan liikuntaa. Mulla oli tuossa hetken aikaa motivaatio hieman hukassa liikunnan suhteen, mutta nyt olen taas muistanut miksi sitä rakastan niin kovasti. Koko kroppa kun tuntuu olevan aivan jumissa ja poissa pelistä. Motivaatiokin kasvaa kun huomaa kuinka hyvää se liikkuminen ihan oikeasti tekee. Nyt multa kuitenkin puuttuu suunnitelma ja tarkka tieto siitä, koska pystyn liikkumaan kunnolla. Toivon toki, että jo ensi viikolla pääsen liikkumisen makuun, vaikka kävelyn ja bodybalancen kautta. Niitä rankempia treenejä joudun ehkä odottamaan vielä hetken.

Tätä olotilaa kaipaan!

Tämä jouten olo on laittanut mut myös miettimään uusia haasteita treenaamisen suhteen. Tahtoisin testata ja kokeilla vaikka ja mitä. Kaipaan liikunnan suhteen uusia haasteita ja mahtavia kokemuksia. Mitä nämä tälläiset kokeilut sitten voisivat olla, en vielä tiedä! Luulen, että tulen aloittamaan ihan "vain" helpoimmasta ja kokeilen erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Aika hurjaa!!! ;) Olen saanut itseluottamusta sen verran, että nyt musta tuntuu, että oikeasti voisinkin kokeilla vaikka ja mitä. En enää pelkää kroppani pettävän ihan täysin ja toisaalta vaikka se jossain kohtaa "pettäisi" en häpeäisi sitä. Tiedän, että jos kroppani ei jotain pysty tai jaksa tehdä ei se johdu lihavuudesta vaan lähinnä tottumattomuudesta jotain tiettyä asiaa kohtaan tai sitten ihan silkasti vain huonosta kunnosta, mikä on helpompi sulattaa kuin lihavuus.

Ja nää odottelis mua jo treenailemaan...

Nyt herättelenkin teitä siellä ruudun toisella puolella olevia! Mitä te tahtoisitte kokeilla? Tai mitä te suosittelisitte mulle kokeiltavaksi??? Sana on vapaa.