Uni!

Tää aihe tuli mulle taas ajankohtaiseksi kun olen nukkunut enemmän tai vähemmän huonosti viime aikoina. Eron huomasin samantien tänä aamuna... su-ma välisenä yönä sain nukutuksi häthätää 4 tuntia ja viime yönä paukutin unta kaaliin sellaisen 10 tuntia ja siis KUNNON unta!

Silloin kun nukut hyvin tavallaan unohdat sen tärkeydän, onhan nukkuminen ja hyvä, laadukas uni ihan normaali asia, vähän kuin meidän jokaisen etuoikeus. MUTTA kun uni syystä tai toisesta on liian vähäistä tai laadultaan huonoa huomaa sen heti. Oma olo on ainakin ollut aivan kaoottinen... pää käy hitaalla, koko kroppa tuntuu olevan poissa pelistä ja kaiken aikaa kiukuttaa. Nää on ainakin mulla sellaiset oireet mistä hälytyskellot soi samantien. Toki viimisen viikon aikana jyllännyt lenssu ei ole hirveästi helpottanut asiaa tai olotilaa. Uni vaikuttaa kaikkeen ja itse uskon pyhästi siihen, että jos nukkuminen, ruokailu ja riittävä (positiivinen) liikunta on kunnossa niin päästään jo pitkälle. Tää on se mun "pyhä kolminaisuus". ;)

Monissa tutkimuksissa unettomuutta tai ylipäänsä huonosti nukkunutta olotilaa verrataan humalaan... en sitten tiedä... itse vertaisin sitä ehkä enemmänkin krapulaan, niin jumiin tuo nukkumattomuus mut vetää. Jossain kohtaa on tutkittu, että unen väheneminen vaikuttaisi peräti 700geniin... eli kyllähän se VAIKUTTAA! On myös tutkittu, että vähäinen uni tai sen heikko laatu vaikuttaisivat sydänsairauksiin, diabetekseen, aivojen toimintaan, ylipainoon, immuunijärjestelmään... On siis aivan selkeää kuinka tärkeää uni, sen riittävyys sekä laatu ovat!

Kuvan ottanut mun rakas mies!

Kuinka sie oot nukkunut viime aikoina? Sitä kannattaa pysähtyä miettimään! :)

Helppoakin helpompaa!

Nyt kun vuosi alkaa olemaan lopuillaan ja moni meistä varmasti palaa normaalin rytmiin ja mahdollisesti tekee jopa uudenvuoden lupauksia niin tässä oikein ihana ja helppo ruokaohje.

Sisältää bataattia, porkkanaa, paprikaa, punasipulia sekä pippuria, ruususuolaa, sitruunan mehua ja oliiviöljyä. Nämä paahdetaan uunissa 200 asteessa n.30minuuttia. Tämän jälkeen päälle ladotaan kanaa ruususuolalla ja pippurilla maustettuna ja laitetaan takaisin uuniin noin 20-30minuutiksi. Mukaan olisi sopinut esim. rosmariinin oksa, mutta eihän meillä sellaista tietenkään tänään ollut kotona... ;)

Tää on NIIN helppoa ja hyvää, että ei muuta kun tekemään! :)

Aamupalasta ja sen kaloreista.

Meidän perhe rakastaa viikonlopun rauhallisia aamuja... sitä, että saadaan tehdä rauhassa kunnon ISO aamiainen. Viikonloput meillä menee useasti niin, että syömme aamiaista hieman myöhemmin kuin arkena, mikä toki tarkoittaa sitä, että useasti toinen lämmin ruoka jää väliin. Tästäkin syystä on aamiaisen hyvä olla tuhti!

Jos nyt keskitytään pelkästään niihin kaloreihin... Tänään aampalalla söin noin 720kalorin edestä kaikkea HYVÄÄ! On hieman eri asia syödä kunnollista ruokaa kuin ei ehkä niin kunnollista... Verrataanpa vaikka!

Tämän aamun kalorimäärä oli siis sen noin 720kcal ja se sisälti kaiken tämän:

Siinä sitä on syömistä! Kananmunan keitetty valkuainen, neljän viljan puuroa 250g, raejuustoa, maapähkinävoita ja kookosöljyä, latte (missä on muuten HUIKEAT 165kcal), puolikas sitruuna puristettuna isoon lasiin vettä sekä smoothie!

Smoothien ohjeita muuten aina silloin tällöin kysellään niin tässä yksi ihan mielettömän herkullinen ja pehmeä: 2 banaania, 4 klementiiniä, n.2dl mantelimaitoa ja n.0,5dl kookoshiutaleita (+vettä jos on tarvis, riippuu klementiinien nesteestä jne.). Tästä tulee n.8dl tavaraa. Aamiaisen lisänä riittää loistavasti neljälle, mutta esim. ihan pelkästään aamiaisena suosittelen tätä määrää vain kahdelle hengelle. Kannullinen sisältää kaloreita vajaan 500, ja sitäkin enemmän vitamiineja ja hivenaineita!

Noh, mitenkäs se vertailu. Jos otetaan yksi Suomen suosituimmista suklaista, Fazerin sininen. Siis se ihan perus-herkkulevy! Painoa tuotteella on 200g ja 100grammaa sisältää 535kcal, eli aika näppäränä tyttönä laskin, että levyssä on 1070kcal.... ja mitä muuhun ravintosisältöön tulee... You got my point! ;)

On facebook!

Nyt Trying To Be Me myös facebookissa. Käykääpähän tykkäämässä! :) Tämän facbookiin menemisen myötä pää on täynnä uusia ajatuksia ja ideoita. Kohti haaveita tässä mennään ja yrittään tehdä mahdottomasta mahdollista!

Muistattehan myös tsekkailla ja seurailla mua Instagramissa nimimerkillä TeaVal.

Ei mulla muuta tällä kertaa! :)

Tunnustan!

Olen elänyt joulun kuin elo pellossa... olen syönyt suklaata ihan toden teolla... niistä vihreistä kuulista puhumattakaan! Niin ja olen syönyt näitä JO ennen joulua!

Olen oikestaan koko joulukuun syönyt vähän  mitä sattuu ja sinnepäin! Se tuntui hetken hyvältä, kunnes jo itseäänkin alkoi inhottamaan. Se kokonaisvaltanen huono olo, minkä tämä huonosti syöminen on tuonut sai mut taas miettimään. Ihminen tottuu niin nopeasti omaan olotilaansa, niin hyvään kuin huonoonkin. En oikeastaan yhtään ihmettele sitä miksi maailma on pullollaan ylipainoisia tai ihan muuten vain huonosti voivia ihmisiä. Ihmisen mieli sopeutuu kuhunkin olotilaan melko helposti, eikä sitä välttämättä huomoo omaa oloaan tai hyvin(huonosti)vointiaan ellei ihan tosissaan pysähdy kuuntelemaan mitä kroppa kertoo.

Mulle tämä olotila on taas kertonut sen, että paluu ruotuun on tehtävä! Tämä turvotus, väsymys ja kaiken aikaa vallitseva huono olo saa nyt riittää! Ensin tarkistan ruokavalion kuntoon.. tämä kahdesta syystä: 1. uskon ravinnon olevan se kaikista suurin syy mun tämän hetkiseen epämukavaan olotilaan ja 2. mulla on TAAS joku flunssa päällänsä, joten liikunnan suhteen täytyy ottaa hetki rauhallisemmin.

Ravinnon jälkeen (kunhan siis tästä tervehdy) kiinnitän sitten huomiota myös siihen liikuntaan...

Vuosi 2013

Nyt kun aletaan kääntyä tämän vuoden lopulle on varmastikin hyvä katsastaa mitä tämä kulunut vuosi onkaan pitänyt sisällään...

Kun tämä blogi kuitenkin keskittyy minun muutokseen ja elämäntaparemonttiin niin täytyy myöntää ettei kulunut vuosi ole juurikaan ulkonäköä muuttanut. En ole tämän vuoden aikana juurikaan muuttunut, en ole hirveästi pienentynyt enkä myöskään liiaksi kiinteytynyt. Olen kuitenkin kehittynyt tämän vuoden aikana muilta osin. 

Muutos vuonna 2012.

Tämän vuoden syyskuu

Olen jo aiemminkin kirjoitellut siitä, kuinka tämä koko elämäntaparemontti on ollut minulle myös matka omaan mieleen. Olen kertonut siitä kuinka mun ajatukset niin itsestäni kuin koko ympäröivästä maailmasta ovat menneet uusiksi. Tämä kulunut vuosi on opettanut mulle hyväksyntää itseäni kohtaan. Olen tajunnut sen, että jos en jollekulle kelpaa tälläisenä kuin olen niin varmasti minun ei sitten tarvitse. Olen oppinut sen, että voidakseni itse hyvin, en pysty millään miellyttämään ihan jokaista vastaantulijaa. Olen uskaltanut jälleen olla se ihminen joka minä olen. Koen, että viimeisen vuoden aikana olen alkanut olemaan lempeämpi itselleni ja hyväksymään itseni entistä paremmin.

Varmasti omaan mieleen vaikuttaa ympärillä olevat asiat ja ihmiset. Vuosi sitten mietin ja itkin sitä tosiasiaa etten tiennyt tulevaisuudesta mitään. Vuodessa on tapahtunut tämän asian tiimoilta NIIN paljon! Siitä yhdestä hetkestä jolloin voin erityisen pahoin on kasvanut jotain erityisen tärkeää. Ilmeisesti tämä taas osoitti sen, että joskus pitää käydä aivan pohjalla, jotta pystyy nousemaan uuteen kukoistukseen. Siitä asiasta syntyi nykyinen työpaikka hyvinvoinnin parissa. Ja mikä vielä tärkeämpää omasta intohimosta tuli ammatti ja viime kuussa se ankara työ palkittiin virallisella paperilla ja valmistumisella. En minä olisi vuosi sitten edes kuvitellut olevani nykyisessä työpaikassa, puhumattakaan siitä, että olisin vasta valmistunut ravintovalmentaja.

Puhumattakaan niistä ihmisistä... Niin vanhoista, jo pidempään matkassa mukana olleista kuin niistä uusistakin. Olen joskus aiemmin ihmetellyt, että miten ihmeessä aikuisiällä voi vielä tutustua uusiin ihmisiin niin, että heistä tulee ns. sen tärkeämpiä. Ja niin kovin olen nämä mietteeni pyörtänyt tämän vuoden aikana. Ehkäpä tähänkin vaikuttanee oma mieli ja se, että uskaltaa laskea niitä uusia ihmisiä lähelleen. Olen saanut tämän vuoden aikana tutustua niin moneen NIIN ihanaan henkilöön etten oikein osaa varmasti edes kiittää tästä tarpeeksi. Ja jotenkin toivon (tai sanotaanko että uskallan toivoa) ettei "tämä ollut vielä tässä". :)

Kulunut vuosi on mennyt hurjalla vauhdilla... se on tuonut mukaan hirveän määrän uusia juttuja ja mahtavia ihmisiä! Se on kasvattanut mua ihmisenä paljon enemmän kuin mitä olisin voinut kuvitella. Se on antanut mulle niin paljon enemmän kuin mitä olisin koskaan uskaltanut edes haaveilla. Ja lisää on tulossa...

Niin vähän minä vuosi sitten tiesin...

Rakkaudesta kehonhuoltoon.

Aion jo ties monettako kertaa hehkuttaa teille yhtä rakastamaani lajia, bodybalancea!

Kävin tänään aamulla toistamiseen kokeilemassa tämän uuden ohjelman, numeron 63. Ensinnäkin se tunne mikä aamutreenistä tulee on mahtava ja toisekseen tämä uusin ohjelma on ihan mahtava. Taidan sanoa näin jokaisen ohjelman kohdalla. ;)

Tässä tällä hetkellä pyörivässä ohjelmassa on paljon haastetta ja lihasvoimaa, mutta myös riittävästi kehonhuoltoa ja venytystä. Ja mitä tarkoittaa riittävä haaste ja lihasvoima... noh, ensinnäkin jalan voimaa tehdään lähes neljä minuuttia puolelleen. Tämä on ainakin minulle aivan riittävä aika sotureita niin, että saan tuntumaa jalkoihin. Myös tasapaino-osio on mukavan haastava. Puolestaan pitkät ja rauhalliset venytykset selälle ja jaloille tuntuvat ihanilta. Tällä kertaa myös vatsa- sekä selkäosiot ovat haasteelliset ja juurikin siitä syystä tehokkaat ja toimivat.

Lopussa on ihana rentoutua ja laskea kaikki ajatukset pois mielestä. Mun on pakko myöntää, että viime lauantaina perjantaisen balancen jäljiltä tuntui mukavasti etureisissä, pakaroissa sekä syvissä että vinoissa vatsalihaksissa.... toisaalta olo oli kuitenkin muuten parempi, jo pidempään vihoitellut selkä ei tuntunut niin pahalta. Ja tänään pystyin tekemään muutamia liikkeitä oikeasti haastaen itseäni ja ylittämään omia esteitäni.

Mie tykkään haastaa itseäni ja kokeilla erilaisia juttuja. Balancessa musta tuntuu aina, että pystyn haastamaan itseni kokonaisvaltaisesti, sekä mun lihasvoiman, liikkuvuuden että oman mielen. Vaikeinta mulle on balancessa, niinkuin joogassakin on ollu, se mielen rauhoittaminen. Se onnistuu kyllä, nykyään, mutta oli aika jolloin tämä tättähäärä ei osannut pysähtyä, ei edes balancessa tai joogassa. Mutta se mistä olen erityisen kiitollinen on, että olen opetellut sen taidon. Se tekee useasti aika hyvää. :)

Tänään on hyvä päivä, kiitos ihanan aamun!

Naiseudesta

Halusin kirjoittaa minulle tärkeästä asiasta. Siitä kuinka olen löytänyt sisäisen naiseni. Siitä kuinka peittelin pitkään sitä, että oikeastaan olisin halunnut olla "tyttö".

Olen aina ollut tietyllä tapaa tarkka ulkonäöstäni... Outoa, koska olenhan ollut lihava, voisi joku ajatella, mutta MINUN mielestäni nämä kaksi asiaa eivät sulje pois toisiaan... Jokatapauksessa olen kuitenkin aina tahtonut näyttää tietyllä tavalla huolitellulta - hiukset on pitänyt olla ojennuksessa ja ihon kunnossa jne. Vaatteet ovat olleet tärkeitä ja jossain kohtaa etenkin ne huivit. Kaiken on pitänyt toimia saumattomasti yhteen ja esimerkiksi kenkien ja laukun väri eivät ole missään tapauksessa saanet olla eroavat.

Siltikin jossain vaiheessa elämää musta tuli se "hyvä jätkä" ja "ikuinen lenkkarityttö". Enkä ajatellut asiaa sen enempää. En missään tapauksessa halunut herättää huomiota, joten olin periatteessa jopa ihan tyytyväinen "osaani". Olen aiemminkin kirjoittanut siitä kuinka jossain vaiheessa ajattelin etten voi käyttää korkokenkiä enää ikinä... ihan vain siksi, että tunsin niissä itseni norsuksi lasikaupassa.

Nyt alan kuitenkin pääsemään näistä mielen esteistä eroon ja olen löytänyt sisällä uinuneen naisen. Välillä mietin, että menenkö liian pitkälle, mutta sitten yritän ajatella ettei korot tai meikki tee musta kyllä missään tapauksessa ainakaan huonompaa ihmistä. Etenkään kun se kohottaa mun mieltä ja itsetuntoa. Ja voi kuinka musta onkaan nykyään ihana tehä kaikkia "tyttöjuttuja"... vielä kun oikeesti oppisin meikkaamaan kunnolla... ;) But I´m working on it!

Haluan vain sanoa tällä sen, että olipa ihminen minkä kokoinen tai näköinen tahansa ei teilata ketään minkään ulkoisen seikan takia. Minun 15sentin korot kertovat siitä, että uskallan vihoin olla oikeasti se mikä olen. Tai toisaalta minun geelikynnet kertovat karun totuuden siitä, että olen koko ikäni purrut kynsiä ja nyt haluan siitä tavasta eroon sillä häpeän tapaani ja kamalia kynsiäni ylitse kaiken (ehkä se kertoo myös siitä ettei pahoin vaurioittuneet kynnet enää kasva kunnolla).

Ennen... pitkän kasvatusoperaation tuloksena...

Jälkeen

Annetaan ihmisille tilaa olla ja nauttia elämästä. Valitetaan vähän vähemmän ja ollaan onnellisia ihan jokaisesta päivästä!

FoamRoller

Kun viimeksi kerroin täällä tosta ihanan kamalasta värkistä, niin se herätti muutamia kysymyksiä, ihan niin täällä blogissa kuin muuallakin "oikeassa elämässä". ;)

Tässä teille video, mikä on tehty Huumalle, mutta luulen, että siitä voi olla hyötyä täälläkin jaettuna. :)

Suru

Vein äsken lapset hoitoon... vanhimman ensin eskariin ja sitten lähdettiin nuorimman kanssa kävelemään kohti tarhaa. Siinä kohtaa mieleen tuli yksi tärkeä laulu ja kyyneleet alkoivat vieriä poskille.

Tänään on vuoden vaikein päivä. Viidessä vuodessa tuska on ehtinyt hellittää, mutta ikävä on kova. Olin ja olen edelleen isin tyttö, viisi vuotta sitten isä vain siirtyi katselemaan meidän kulkua pilvien päälle.

Tällä viikolla ja toki odotetusti tänään tää kaikki tuntuu jotenkin erityisen raskaalta.