torstai 26. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

Nyt kun aletaan kääntyä tämän vuoden lopulle on varmastikin hyvä katsastaa mitä tämä kulunut vuosi onkaan pitänyt sisällään...

Kun tämä blogi kuitenkin keskittyy minun muutokseen ja elämäntaparemonttiin niin täytyy myöntää ettei kulunut vuosi ole juurikaan ulkonäköä muuttanut. En ole tämän vuoden aikana juurikaan muuttunut, en ole hirveästi pienentynyt enkä myöskään liiaksi kiinteytynyt. Olen kuitenkin kehittynyt tämän vuoden aikana muilta osin. 

Muutos vuonna 2012.


Tämän vuoden syyskuu

Olen jo aiemminkin kirjoitellut siitä, kuinka tämä koko elämäntaparemontti on ollut minulle myös matka omaan mieleen. Olen kertonut siitä kuinka mun ajatukset niin itsestäni kuin koko ympäröivästä maailmasta ovat menneet uusiksi. Tämä kulunut vuosi on opettanut mulle hyväksyntää itseäni kohtaan. Olen tajunnut sen, että jos en jollekulle kelpaa tälläisenä kuin olen niin varmasti minun ei sitten tarvitse. Olen oppinut sen, että voidakseni itse hyvin, en pysty millään miellyttämään ihan jokaista vastaantulijaa. Olen uskaltanut jälleen olla se ihminen joka minä olen. Koen, että viimeisen vuoden aikana olen alkanut olemaan lempeämpi itselleni ja hyväksymään itseni entistä paremmin.



Varmasti omaan mieleen vaikuttaa ympärillä olevat asiat ja ihmiset. Vuosi sitten mietin ja itkin sitä tosiasiaa etten tiennyt tulevaisuudesta mitään. Vuodessa on tapahtunut tämän asian tiimoilta NIIN paljon! Siitä yhdestä hetkestä jolloin voin erityisen pahoin on kasvanut jotain erityisen tärkeää. Ilmeisesti tämä taas osoitti sen, että joskus pitää käydä aivan pohjalla, jotta pystyy nousemaan uuteen kukoistukseen. Siitä asiasta syntyi nykyinen työpaikka hyvinvoinnin parissa. Ja mikä vielä tärkeämpää omasta intohimosta tuli ammatti ja viime kuussa se ankara työ palkittiin virallisella paperilla ja valmistumisella. En minä olisi vuosi sitten edes kuvitellut olevani nykyisessä työpaikassa, puhumattakaan siitä, että olisin vasta valmistunut ravintovalmentaja.



Puhumattakaan niistä ihmisistä... Niin vanhoista, jo pidempään matkassa mukana olleista kuin niistä uusistakin. Olen joskus aiemmin ihmetellyt, että miten ihmeessä aikuisiällä voi vielä tutustua uusiin ihmisiin niin, että heistä tulee ns. sen tärkeämpiä. Ja niin kovin olen nämä mietteeni pyörtänyt tämän vuoden aikana. Ehkäpä tähänkin vaikuttanee oma mieli ja se, että uskaltaa laskea niitä uusia ihmisiä lähelleen. Olen saanut tämän vuoden aikana tutustua niin moneen NIIN ihanaan henkilöön etten oikein osaa varmasti edes kiittää tästä tarpeeksi. Ja jotenkin toivon (tai sanotaanko että uskallan toivoa) ettei "tämä ollut vielä tässä". :)



Kulunut vuosi on mennyt hurjalla vauhdilla... se on tuonut mukaan hirveän määrän uusia juttuja ja mahtavia ihmisiä! Se on kasvattanut mua ihmisenä paljon enemmän kuin mitä olisin voinut kuvitella. Se on antanut mulle niin paljon enemmän kuin mitä olisin koskaan uskaltanut edes haaveilla. Ja lisää on tulossa...


Niin vähän minä vuosi sitten tiesin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti