Vuoden 2014 viimeinen

Tänään on vuoden viimeinen päivä... pistää kummasti yhden sun toisen miettimään kulunutta vuotta.

Minulle vuosi on ollut hieman sellainen "tasaisen tappava". Emme tästä enää nuorru, valitettavasti vuodet eivät kulje takaperin ja olen sen tänä vuonna saanut kokea. Omat tekemiseni ja olemiseni ovat jättäneet jäljen mun vartaloon ja en voi sanoa olevani kovinkaan ylpeä siitä mihin kuntoon olen itseni päästänyt.

Ylpeä voin kuitenkin olla siitä, kuinka paljon olen edennyt kuluneen vuoden aikana oman mieleni kanssa. Vaikka kiloja olisi tullut lisää tai vaikka minulla olisi huonoja ja kriittisiä päiviä itseni suhteen, voin kuitenkin rehellisesti myöntää olevani sinut itseni kanssa. Olen monesti ihaillut ihmisiä, jotka koostaan huolimatta kantavat itsensä kauniisti ja muista välittämättä. Ja tähän olen pikkuhiljaa itsekin alkanut pyrkiä. Olen kuluneen vuoden aikana alkanut ymmärtämään sen, ettei ihmisiä tule arvottaa ulkoisen muodon takia... ja tämä koskee etenkin ajattelutaapa itsestäni. 

Olen myös erittäin tyytyväinen siitä, että olen oppinut arvostamaan itseäni ihmisenä. Ylpeä siitä, että pystyn katsomaan peiliin ja kertomaan itselleni, että tämä nainen tässä on äärettömän rakas ja tärkeä. Kiittämään sitä naista siitä, kuinka pitkälle hän on päässyt ja kiittää myös siitä, kuinka tämä hänen "temppelinsä" toimii tällä hetkellä.

Kulunut vuosi jää mieleeni hieman alakuloisena, mutta kuitenkin paljon rakkautta ja lämpöä sisältävänä. Tänä vuonna olen kokenut menetyksen, mitä en osannut odottaa, mutta mikä on saanut ajatukseni jollain tavalla järjestykseen ja loi mulle ymmärrystä siitä, mikä tässä elämässä onkaan tärkeää. Olen kohdannut tänä vuonna paljon uusia, aivan huikean ihania ja inspiroivia ihmisiä. Olen kokenut "vanhojen", jo pidempään matkassa kulkeneiden ihmisten kanssa hienoja hetkiä. Olen ehkä menettänyt jotain, mutta saanut kuitenkin paljon tilalle.

Loppujen lopuksi, olen kiitollinen tästäkin vuodesta, mutta odotan jo innolla mitä kaikkea saankaan kokea ensi vuoden aikana. Jännityksellä ja innolla jään odottamaan mitä vuosi 2015 tuo tullessaan. 

Hyvää Uutta Vuotta myös kaikille sinne ruudun toiselle puolelle! Juhlikaa rauhassa!

Ihmiskoe suoritettu!

En tiedä missä kohtaa luovutin ja heitin hanskat monenkin asian suhteen tiskiin. En osaa määritellä, mikä oli se hetki kun uuvuin kaikkeen. En osaa selittää asiaa sen tarkemmin, mutta aion pyristellä taas ylös tästä suosta. En myöskään kaunistele asiaa, koska näin se nyt vaan on mennyt. Ihmisiähän tässä ollaan, erehtyväisiä ja epätäydellisiä.

Sanoisinko, että tämä kulunut vuosi 2014 on ollut enemmän ja vähemmän uuvuttava. Meno on ollut kaiken aikaa enemmän tai vähemmän suossa rämpimistä ja asiat mitä on sattunut ja tapahtunut ovat olleet jollain tapaa takapakkeja tai muuten vain mieltä alentavia. Jossain kohtaa vain puskin eteenpäin ajattelematta mitään sen kummemmin.

Olen jossain kohtaa tiputtanut liikunnan minimiin. Samalla olen jossain kohtaa luovuttanut syömisen suhteen. Sen enempää asiaa selittelemättä en vain ole yksinkertaisesti jaksanut välittää. Paasaan kaikille muille kaiken aikaa juurikin näistä asioista hyvinvoinnin kasvattajina ja olen päästänyt oman oloni täysin retuperälle. Huomaan miettiväni, että en varmasti ole mitenkään päin uskottava, mutta yritän ajatella, että minä jos kuka tiedän mitä on voida huonosti ja toisaalta miten hyvin voi voida, kun tekee pieniäkin muutoksia.

Olen laskenut itseni repsahtamaan pahemman kerran. Olen ollut liikkumatta, syönyt mitä sattuu, mättänyt sokeria naamaan, paisunut kuin pullataikina, voinut huonosti, nukkunut miten sattuu, ollut koko hiivatin syksyn puolikuntoinen... yksi asia johtaa toiseen. Kokonaiskuvana en voi sanoa voivani tällä hetkellä kovin hyvin. 

Havahduin asiaan tänään, nyt kun minulla pitkästä aikaa on aikaa vain olla ja ajatella. Olen aivan rikki. Siinä kohtaa kun itse havahtuu siihen, että johonkin paikkaan sattuu kaiken aikaa, ei voi olla kaikki hyvin. Tänään olotila on seuraava: makaan sohvalla huonosti nukutun yön jälkeen, selkä on niin jumissa, että aivan kaiken aikaa sattuu, flunssa ei tule kunnolla muttei myöskään päästä otteestaan, lämmitän poskionteloita ja aloitan lääkekuurin (jonka aloittamista olen siirtänyt lokakuusta asti, sillä en millään haluaisi syödä sitä), päätä särkee ja koko kroppa on turvoksissa, en enää itsekään muista, koska viimeksi olisi ollut päivä jolloin mihinkään ei koske. HERÄTYS!

Olen vakaasti sitä mieltä, että koska ihminen on kokonaisuus vaikuttavat kaikki asiat toisiinsa. Tänään päätin laittaa asioita yksi kerrallaan kuntoon. Ihan ensimmäiseksi hoidan syömiset kuntoon ja pyrin sitä kautta puhdistamaan kroppani. Tankkaan itseni täyteen vitamiineja, jotta saisin tämän sairastelukierteen kuriin. Minimoin sokerin, se pirulainen on VARMASTI yksi iso syyllinen tähän kaikkeen. Tätä kautta yritän saada nukkumisen kuntoon ja varmasti jossain kohtaa uskallan aloittaa liikkumisen ihan kunnolla, sitä ennen etenen liikunnan saralla varovasti etten pahenna tilannetta (lähinnä tämän flunssan osilta). 

Motivaatiota kaivellaan taas tosissaan, mutta toisaalta tämä tämän hetkinen olo on niin kaamea, että eiköhän tämä motivoi. Hitaasti, mutta varmasti eteenpäin taas. Tiedän pystyväni tähän, mutta kyllähän se mietityttää, että miksi sitä piti taas kokea tämä näin rankasti ennenkun herään?!?!

Tätä ihmiskoetta en suosittele kenellekään, herätkää TE ennen kuin olette tässä jamassa! 

Joulu, Jul, Christmas!

Oon ihan vallaton jouluihminen. Alotan meidän perheen joulun valmistelut jo marraskuussa. Pikkuhiljaa kotiin kertyy jouluisia tavaroita ja koristeita, yksi kerrallaan, pikkuhiljaa. Teen joka vuosi just sen verran kun hyvältä tuntuu. Yleensä tuntuu siltä, että jouluna more is more. Rakastan laittamista... rakastan sitä joulun tunnetta ja kaiken aikaista pientä hääräämistä.

Olohuoneen ikkunassa DIY-tähdet

eteisen joulua

Mulle joulu on perheen juhla. On ihanaa saada kaikki läheisimmät ympärille ja nauttia ilosta ja riemusta. Teen kaiken enemmän kuin mielelläni. Ja mitä enemmän ihmisiä, sitä parempi on mun mielestä. Se, että mie rakastan laittaa ja tehdä, ei ole keneltäkään muulta pois. Haluaisin ajatella, että jos joku ei halua itse laittaa joulua, voi hän tulla valmiiseen pöytään ja nauttia ripauksen joulusta meidän luona. 

ulko-ovessa DIY-kranssi

Wanhan holviston joulu

Mua välillä häiritsee ihmisten stressi joulun kanssa. Mulle tämä juhla ei tuo stressiä, jos jonain vuonna jää kortit lähettämättä niin sitten jää... tai jos jonain vuotena ei rakenneta piparkakkutaloa niin sitten ei rakenneta. Useimpina vuosina kuitenkin teen kaiken ja ihan silkasta halusta. En sen takia, että minun pitäisi. Mun joulun laittamisen ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois. Jos minä haluan laittaa niin en todellakaan ajattele, että kaikkien pitäisi laittaa. Siltikin kuulen toisinaan, että kuinka jaksan höösätä tätä juhlaa näin. Varmaan siksi, etten koe höösääväni, vaan teen kaiken mitä teen silkasta ilosta ja omasta halusta.

piparkakkutalomme

Sama pätee lahjoihin. Mua ei saa millään ilveellä mukaan "ei osteta toisillemme lahjoja"-juttuihin. Mulle joulu on myös antamisen juhla. Sen lahjan tai antamisen ei tarvitse olla mitään suurta. Mie ilahdun aivan suunnattomasti jo jokaisesta joulukortista mikä postiluukusta kolahtaa. Mun ajatus antamisesta ei mene käsi kädessä kuluttamisen kanssa, koska monet minunkin antamat lahjat on itse tehtyjä tai todella, todella pienellä budjetilla hankittuja. Enkä koskaan ikinä määrittele lahjoja niiden rahallisen arvon mukaan. Pyrin toteuttamaan tätä samaa ajatusta lasteni kanssa ja viime jouluna he olivat kaikista onnellisimmat uusista yöpuvuista, ne on käytössä edelleenkin, mutta kukaan ei oikeastaan edes muista mitä leluja lapset viime jouluna saivat. Tunsin jälleen onnistuneeni äitinä. 

keittiön kaapin ovessa muistutus

Tärkeintä joulussa kuitenkin on mulle se tunne. Se, että kaikki tärkeät ihmiset ovat yhdessä ja nautitaan olosta. Syödään hyvin ja poltetaan kynttilöitä. Se sellainen tunnelmallisuus siinä kaikessa, kun vuoden tärkein juhla jälleen koittaa.

Tällä ajatuksella jouluun. Edes tällä hetkellä perhessä jylläävät sairastelut ei mun joulumieltä saa kaikkoamaan. 

Joulukuun ensimmäisen keskiviikon kuulumisia!

Syksy on vipeltänyt hurjalla vauhdilla ohitse ja ollaankin yks kaks jo joulukuussa! Jouluihmiselle ihan mahtavaa, ihan kohta on aika pysähtyä ja nauttia kaikista ihanista asioista ja etenkin rauhasta. Mulle se merkitsee paljon, tänä vuonna olen vielä niin onnekkaassa asemassa, että saan joulun aikana levätä kunnolla ja tehdä vain muutamina päivinä töitä.

Syksy on mennyt aika haipakalla ja oma olo on ollut toisinaan aivan järjettömän huono ja väsymys on painanut. Olen usein tuntenut puskevani melkosessa suossa ja kaikki on ollut hieman yhdentekevää. Etenkin se oma hyvinvointi on välillä unohtunut, vaikka olenkin siihen yrittänyt kiinnittää erityistä huomiota. Toisaalta tänä syksynä on tapahtunut myös paljon hienoja asioita, oon kokenut uusia juttuja ja päässyt kokeilemaan erilaisia asioita. Tämä syksy on myös tuonut tullessaan uusia hienoja haasteita sekä muutaman uuden tuttavuuden ja syventänyt montaakin vanhempaa ihmissuhdetta.

Pari viimistä viikkoa olen kiinnittänyt erityistä huomiota omaan olemiseeni ja pyrkinyt tekemään ertyisen paljon itseäni miellyttäviä asioita. Toki tälläisiä asioita tulisi tehdä kaiken aikaa, mutta nyt en ole ihmeemmin edes yrittänyt ylittää itseäni tai mukavuusrajojani. Olen mennyt "siitä mistä aita on matalin" ja liikkunut sellaisella tavalla mistä erityisesti nautin.

Oon käynyt sh'bamissa, zumbassa, bodybalancessa, tanssinut, rullaillut huoltotunnilla, pitänyt ladys tunteja sekä jumppaa senioreille! Oon nauttinut jokaikisestä jutusta ja saanut taas heittäytyä ihan uudenlaisiin asioihin. Toisaalta tavallaan olen poistunut myös mukavuusalueeltani, kun olen hypännyt ohjattavan roolista ohjaajaksi useammankin kerran.

lähes 1,5h zumban jälkeen

Ruokailujen suhteen olen ollut myös höllempi. Olen toki syönyt terveellisesti ja edelleenkin tehnyt ruuat hyvistä raaka-aineista itse. Mutta tämän lisäksi olen antanut itselleni luvan herkutella ja kyllä, jopa hieman liikaa! Olen mie kyllä yrittänyt tehdä terveellisempiä vaihtoehtoja tässäkin asiassa. Esimerkiksi lauantaina tein jouluista raakasuklaata! Ihan perus raakasuklaamassan sekaan laitoin piparkakkumaustetta, cashewta, manteleita sekä rusinoita. Ja NAM!

Olen toki muutenkin pyrkinyt pitämään itseni jollain tasolla aisoissa. Sellaista normaalia hyvää ruokaa, oikeanlaisella ruokailurytmillä, ravinnosta nauttien.

Eipä tänne oikeastaan paljon muuta kuulu. Pikkuhiljaa yritän saada iteäni voimaantumaan ja taltuttaa tämän kaamosväsymyksen. Tulisi vaikka lunta, niin valostuisi edes hetkeksi... ja eihän se joulu ole joulu ilman lunta, vaikka tähänkin on viime vuosina totuttu.

Nyt vielä hetkeksi kutimet käteen ja kullan kainaloon... jaksaa taas huomenna hoitaa kaikki velvollisuudet sopivasti rennolla asenteella ja hyvällä mielellä. <3

Valokuvausta ja uusi banneri

Mun kaveri on todella hyvä valokuvaaja. Milka kirjoittaa itse blogia Olennaisuuksia. Yhtenä päivänä ehdotin hänelle, että mitäs jos otettais musta valokuvia? Sellaisia hyvinvoivan oloisia ja jollakin tapaa myös terveelliseen ravintoon liittyviä. Samalla toivoin Milkan värkkäävän mulle uuden bannerin tänne blogin puolelle. 

Eilen sitten vietin muutamia tunteja Milkan kotona. Ensin musta tehtiin ihmisen näköinen, eli Milka meikkasi mut ja kähersi mun hiukset ja sen jälkeen räpsittiin muutamia kuvia. Ja mitäpä muutakaan niistä tuli, kuin ihania!!! 

Eli uusi banneri, miltä se teistä näyttää? Minä tykkään ihan todella kovasti! Vielä kun sais tästä blogista muuten hieman raikkaamman, mutta sitä työstän kunhan ennätän.

Kuulumisia ja jyvänäkkäriä!

Olen jo jonkun aikaa pitänyt itselleni ns.päiväkirjamaista vihkoa (kerroinkin siitä jo täällä). Viime viikolla kirjoitin sinne osion "I love..." ja kirjasin ylös yksittäisiä asioita mitä rakastan ja mistä nautin. Listaus piti sisällään niin rakkaimpia ihmisiä, materiaa sekä tekemistä ja liikuntaa.

Viime viikolla pyrin menemään liikunnoissa juurikin niiden mun I love-listaan tulleiden asioiden mukaan. Kävin bodybalancessa pariin otteeseen ja nautin tanssimisesta muutamassa eri muodossa. Pyrin tosiaan tekemään niitä asioita mistä tiedän nauttivani, mutta missä pystyn kehittämään itseäni. Niitä asioita joissa olen mukavuusalueellani, mutta pystyn kuitenkin useasti ylittää itseni. Näiden lisäksi vedin muutaman jumppatunnin ja alan oikeasti kerta toisensa jälkeen nauttia näistäkin asioista enemmän ja enemmän.

Liikuntojen lisäksi mulla oli yhtenä iltana äärettömän mukava ravintoilta. Maisteltiin erilaisia vaihtoehtoja ja juteltiin siitä, miten tehdä valintoja omaan arkeen ja omaan ruokavalioon sopivalla tavalla. Mulle tarttui matkaan aivan mielettömän helppo ja ihanan makuinen jyvänäkkärin ohje, mitä olen nyt kahteen otteeseen jo kotonakin ehtinyt tekemään. 

JYVÄNÄKKÄRI

2dl maissijauhoja

3/4dl auringonkukansiemeniä

1/2dl pellavansiemeniä

1/2dl seesaminsiemeniä

1/2dl kurpitsansiemeniä

2 1/2dl kiehuvaa vettä

1/2dl öljyä

suolaa

1. Laita uuni 150asteeseen.

2. Sekoita kaikki kuivat ainekset kulhossa. Kaada kiehuva vesi ja öljy kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi.

3. Kaada massa pellille leivinpaperin päälle. Laita käsi muovipussiin ja tasoita taikina mahdollisimman ohueksi.

4. Sirottele viimeiseksi suola taikinan pinnalle. (itse käytän tässä ja kaikessa muutenkin Himalajan ruususuolaa)

5. Tässä kohtaa taikinan voi leikata sopivan kokoisiksi palasiksi tai jättää kokonaiseksi, jolloin valmiista näkkileivästä voi itse murtaa paloja.

6. Paista uunissa noin tunti.

Ja voi kuulkaa, NAM! Se näkkäri vaan on hyvää. Meillä lapsetkin ihastuivat tähän näkkäriin ihan mielettömästi ja pellillinen hujahtaa hetkessä parempiin suihin! Tänään tehdystä pellillisestä ei ole kun muutamat rippeet jäljellä. ;)

Myös joulu on alkanut hiipia pikkuhiljaa mun mieleen ja meidän kotiin. Tykkään laittaa ajoissa, koska otan kaiken joulusta irti ennemmin etukäteen. Joulussa parasta onkin mun mielestä se odottaminen ja pikkuhiljaa siihen tunnelmaan asettuminen. Se, että koti pikkuhiljaa saa ylleen koristeet ja kaikki jouluun liittyvä valmistuu pikkuhiljaa. Oon kyllä todellinen joulutonttu! 

Muuten tämä sunnuntai onkin mennyt tosiaan kotia laitelleen ja pienehkön väsymyksen painaessa. Oltiin eilen rakkaan ystävän kolmekymppisillä ja pitkästä aikaa miehen kanssa yhdessä ulkona. Noh, sanottakoon, että pitkäksihän se meni kun tanssijalkaa vipatti ja seurakin oli mitä parhainta. Mutta kerrankos sitä! ;)

Täällä olisi vielä hieman ensi viikon ruokien valmistelua edessä, jotta jaksaa taas viikon painaa. Viikko tuokin tullessaan muutamia aivan huippuja juttuja, mistä tekin pääsette tavalla tai toisella nauttimaan! 

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

Mysliä, siemenleipää ja lehtikaalia

Kolmen huonosti nukutun yön jälkeen tarvittiin yksi hyvin nukuttu yö ja olin tänään aamulla taas aivan täynnä virtaa. Aamupalan jälkeen aloin häärimään keittiössä ja siellähän valmistui aivan uusia kokeiluja.

Mysliä tein tänään ruishiutaleista ja -leseitä, kauraleseistä, pellavansiemenrouheesta, auringonkukansiemenistä, manteleista ja cashewpähkinöistä sekä kookosöljystä. Makeutta mysliin toin tällä kertaa kookossokerilla. Lisäksi ostin eilen uutena kokeiluna meidän kaappiin täysjyvä spelttihiutaleita, mitä laitoin nyt siis myslin sekaan. 

ennen uuniin menoa

Myslin laitoin uuniin 200asteesen ja siellä se sai olla n.7minuttia. Itse tykkään aika paahdetuista pähkinöistä, eli viisikin minuuttia varmasti riittäisi. Uunissa käynnin jälkeen lisäsin sekaan vielä pop-amaranttia.

uunista tulon jälkeen purkissaan

Sitten siirryinkin tekemään siemenleipää. Etsin tässä viikolla hyviä ohjeita jauhottomasta leivästä ja törmäsin sattumalta Chocochili-blogiin. Sieltä löytyi jauhottoman siemenleivän ohje. 

Siemenleipä

1rkl psylliumia
3,5dl vettä
200g pähkinäsekoitusta
1dl kuivattuja karpaloita (tai rusinoita)
100g seesaminsiemeniä
100g auringonkukansiemeniä
100g pellavansiemeniä
0,5dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
1,5tl himalajansuolaa

Sekoita yhteen psyllium ja vesi. Jätä turpoamaan vähintään viideksi minuutiksi
Murskaa sillä välin pähkinät monitoimikoneessa (tai ison veitsen ja tukevan leikkuulaudan avulla). Pähkinät saavat jäädä reilusti karkeaksi rouheeksi!
Hienonna karpaloita hiukan veitsen avulla.
Skoita kulhossa pähkinäsekoitus, karpalot, seesaminsiemenet, auringonkukansiemenet, pellavansiemenet, oliiviöljy ja suola. Kääntele joukkoon psylliumseos ja anna taikinan seistä hetki.
Voitele (silikoninen) leipävuoka oliiviöljyllä ja laita taikina vuokaan. Paista 175astessa noin 65-70minuuttia. 
Anna jäähtyä hyvin ja kumoa leipä sitten leikkuulaudalle.

Itse laitoin leipään cashew-pähkinöitä 100g, kuorimattomia manteleita 100g sekä karpaloiden sijasta Luomu rusinoita. Meidän uunissa leipä paistui 65minuutissa juuri sopivaksi. Mulla ei valitttavasti ole sellaista kapeampaa silikonista leipävuokaa (vinkkivinkki joulupukille! ;)), joten jouduin laittamaan tämän Hackmanin tefloniseen vuokaan. Leipä olisi kivempi hieman korkeampana versiona, mutta todella hyvältä se maistui näinkin!

Näiden lisäksi tein tänään muutamia jouluruokia, koska vietämme tässä hieman perheen kesken pikkujouluja. Paistoin mm. pikkuisen kinkkurullan. Lisukkeeksi tein lehtikaalista ihanaa herkkua.
Paahdoin cashew-pähkinöitä kevyesti pannulla (mun kevyt ei kyllä tässäkään kohtaa välttämättä ole muiden mielestä kevyt) ja siirsin ne sitten syrjään odottamaan. Lisäsin pannulle pikkuisen voita ja heitin perään hieman pienennettyä lehtikaalia. Näitä paistelin hetken aikaa ja kippasin sitten tarjoiluastiaan, mihin heittelin sekaan paahdetut cashewt sekä fetakuutioita. NAM! Kuva muistettiin tietenkin ottaa vasta kun suurin osa tästä herkusta oli jo kadonnut parempiin suihin. ;)

Tälläisiä ihania ja uusiakin kokeiluja tuli tänään tehtyä. 
Ja kylläpähän on syöty hyvin! :D

Tohina torstai!

Tänään on ollut aika huippu päivä liikuntojen suhteen! Vaikka nyt väsymys jokseenkin painaakin, niin ei haittaa. Silloin kun väsymys on todellista väsymystä eikä vain turhautumista ja tylsistymistä niin silloin se on hyvä asia.

Tänään mut "vietiin" pitkästä aikaa salille. Lyhyt, ytimekäs treeni...  tekemiseen tulee kummasti erilainen fiilis kun vieressä seisoo joku joka osaa tekniikat ja vahtii koko ajan. Kun vieressä seisoo Personal Trainer niin kyllä siinä tietää olevansa "hyvissä käsissä". Kivoja uusia juttuja ja onhan se totta, että oikeasti asiansa osaava ihminen keksii tosi hyviä, monipuolisia ja uusia juttuja treenaamiseen. Tykkäsin taas!

Siitä sinkosinkin sitten yhden ehdottoman suosikkini kimppuun ja Huolto40-tunti kutsui. Foam Rollaus on vaan NIIN HUIKEA juttu. Niin mojovalta kun se tuntuukin ja niin kipeitä kohtia kun vartalosta löytyykin niin kyllä se vaan tekee hyvää. Ja se lämpö mikä lihaksiin rullatessa tulee... se on mieletön. Suosittelen lämpösesti kaikille Foam Rollausta.

Noh ja koska torstai on mun tanssipäivä niin mulla oli tänäänkin tanssitunti. Jotenkin oli sellanen olo, että mieli kaipasi raitista ilmaa, joten menin tanssitunnille kävellen vaikka ilma vihmoikin taivaalta jotain märkää, kylmää ja terävää. Miehän olen niin mukavuudenhaluinen ettei mua saa lenkille "säähän kuin säähän", vaan silloin kun on hyvä ilma niin sillon ulkoillaan. Ja huonolla ilmalla mennään sitten muualle liikkumaan. Mutta poikkeus sääntöön ja tänään ulkoilin. Eipä tuo matka kestä kuin vartin verran suuntaansa, mutta vesisateen vihmoessa vaakatasossa kasvoihin tuntui se pidemmältä ajalta... hmm, teki kuitenkin hyvää!

After all, hieno päivä liikkumisen suhteen!

Maito!

Sohittaisko sitten hieman muurahaispesää... jos joku ei vielä ole kiinnittänyt huomiota niin maito on viime aikoina noussut julkisuuteen kovastikin. Eikä niinkään hyvänä asiana...

Kautta aikojen uudet tutkimukset ovat saaneet kuluttajien karvat nousuun. Milloin rasvat ovat olleet huonoja, milloin viljat on kiellettyjan listalla, milloin karppaus on maailman parasta ja milloin pitäisi syödä kuin luolamiehet konsanaan.

FINE! Hienoa, että asioita tutkitaan ja ihmisille jaetaan tietoutta. En mene kieltämään mitään tutkimuksien tuloksia, enkä halua tällä kirjoituksellani pahoittaa kenenkään mieltä tai muuta... mietin vain, että mihin on hävinnyt ihmisten kyky etsiä sellaista kivaa keskitietä. Tämä maitoasiakin on jotenkin villiinnyttänyt hyvin monen mielen. Enkä toisaalta halua sitä yhtään vähätellä, on meidänkin taloudessa vähennetty maidon käyttöä ja siirrytty luomuun jne. Itsehän oletin pitkään olevani laktoosille yliherkkä tai muuta vastaavaa, kunnes kokeilin luomua, ja kappas ei oireita! Ei meidänkään perheessä enää juoda rasvatonta maitoa, mutta jos jollakulla on kahvin kanssa tarjolla sitä, niin en minä kuppiin sylje.

Yhdessä kommentoinnissa huomasin jopa maito-asian menneen siihen, että spekuloitiin sitä ettei luomukaan välttämättä ole luomua, meille vain kerrotaan niin. Ja hei, mistäs sen ihan oikeastioikeasti tietää. Ainut keino tähän olisi varmaan se, että olisi omat lehmät ja muut. MUTTA voin minä sanoa, että kyllä meidän kerrostalossa naapurit saattaisivat hivenen ihmetellä jos me alettais ammuuta tuossa pihalla ulkoiluttamaan. SILTIKIN voimme tehdä edes jonkilaisia VALINTOJA!

Tästä miä tein tänään ruokaa!

Toinen minkä takia tämä asia hieman nostaa myös mun karvoja pystyyn on se, pienoinen tekopyhyys mikä tämän takaa nousee... Minä en ainakaan voi OMALLA KOHDALLANI sanoa, että maito vaikuttaisi minuun siinä ja tässä ja tossa... voihan se olla, että se olikin se eilen syömäni suklaa mikä sen aiheutti. Itse en ainakaan voi sanoa, että maito olisi minusta se maailman kaikkeuden kamalin asia. Itse en voisi kirkkain silmin sanoa, että kaiken pahan alku ja juuri on maito, ja vetää siihen perään sitten esim. pussillista karkkia tai lisäaineilla varustettua proteiinipatukkaa. Minun mielipiteeni on edelleen se kultainen keskitie, vaikken mitään tutkimustuloksia tai muita haluakkaan tässä yhtään kyseenalaistaa. Mietinpä vain, että varmasti ne viime viikonloppuna nauttimani viinilasilliset saattoivat olla elimistölleni haitallisempia kuin lasillinen maitoa. ;)

Tää maito-juttu alkoi mietityttämään mua tänään kaupassa, kun kävelin maitohyllylle. Mietin, että olenkohan minä nyt huono äiti, kun syötän lapsilleni maidosta tehtyä ruokaa. Ja sitten hymähdin itselleni, voisin minä syöttää niille PALJON PALJON pahempaakin! 

Tätä siitä maidosta syntyi.

Olen puhunut, kiitos ja anteeksi!

Paino ja onnellisuus!

Ajauduin äsken katselemaan vanhoja valokuvia. Tai vanhoja ja vanhoja... ajalta lasten syntymä - nykyhetki. Ajauduin muistoihin lasten kasvun suhteen ja ihanat sekä lämpimät tunteet valtasivat mun koko mielen.

Lopulta kiinnitin huomion n.1-2vuotta vanhoihin kuviin, niihin missä olen kaikista pienimmilläni juuri pudotettuani painoa sen lähes 30kiloa. Kuvia katsellessani manasin itseni alimpaan helvettiin... mikä muhun meni, että annoin sen kunnon kadota? Siis mihin katosi se päättäväisyys ja halu pienentyä? Miten laskin itseni siihen pisteeseen, missä olen nyt? Miten ajauduin taas siihen, että painoa on tullut takaisin? Olin enemmän kuin vihainen itselleni...

Kunnes kiinnitin huomion kuvissa näkyvään toiseen seikkaan... En vaikuta niissä kuitenkaan onnelliselta! Siis elämäni kunnossa fyysisesti, mutta silti jokin mättää! Saatan hymyilläkin kuvissa, mutta silti jostain näkee, ettei olo ole hyvä. En tiedä huomaako muut sitä, mutta itse huomasin. Ja taisi huomata myös Toni... koska kun hänelle asiasta valitin, niin hän näytti minulle yhtä kuvaa, ja sanoi "näissä kuvissa sinä olet kaunis. Näissä sinä hymyilet ja nautit elämästä oikeasti!"

Tuohon aikaan kuvasin itseäni lähes neuroottisesti ja etsin itsestäni vikoja ja parantamisen paikkoja. En ollut mihinkään tyytyväinen ja vaadin itseltäni kaiken aikaa liikoja. Kaikesta tekemisestä alkoi tulla pakkoa ja suorittamista. Tahdoin aina vain lisää ja lisää ja mikään ei riittänyt! Jälkikäteen mietin vain, että "piru miten hyvältä oon näyttänyt, ulkoisesti!" Tuossa edellä olevassakaan kuvassa ei ole mitään vikaa ja hymyilenkin, mutta... tiedän omat ajatukseni ja kaiken ulkokuoren sisään pakoilun.

Noh, mitäs nykyään... 

Kuva on otettu 1,5viikkoa sitten. Hymyä on huulilla aavistus, mun kroppa on toipumassa menetyksestä, kiloja on hiipinyt salakavalasti takaisin muutamia, fyysisesti en siis ole niin hyvässä kunnossa... MUTTA, silti seison tässä avoimempana ja itsevarmempana kuin aikoihin. Tunnen itseni paremmin, annan itselleni virheeni anteeksi helpommin. Ajattelen olevani aikuinen nainen, jolla on pieni lapsenmielisyys aina mukana. Nautin hetkistä ja suurimman osan ajasta näen asiat positiivisesti.

Muistan joskus ajatelleeni, että sitten kun olen sen ja sen kokoinen olen varmaan onnellisempi. Ja voin rehellisesti sanoa, että on elämä helpompaa nyt kuin silloin 106kiloisena, mutta voin myös OIKEASTI sanoa ettei hoikkuus tuo onnea. Kyllä se on oma itsevarmuus ja jonkinlainen itsensä kanssa sinuiksi tuleminen, mikä sen onnellisuuden tuo. En tietenkään kannusta ketään lihottamaan itseään tai lopettamaan liikkumista tai terveellisesti syömistä! Sanon vain sen, että samalla on hyvä työstää omaa ajatteluaan ja rakastaa itseään. Sitä kautta löytää varmemmin ilon ja onnen kuin muuten.

Tunnenko itseni nyt paremmin? Onko vuodet tuoneet lisää järkeä päähän? Vai näenkö nyt vain asiat eri tavalla? En tiedä... harmittaahan se, etten tällä hetkellä näytä siltä kuin noissa ensimmäisissä kuvissa... mutta se, että mulla on PALJON parempi olla itseni kanssa ei harmita yhtään! 

Ja mikä oli se kuva minkä Toni mulle näytti?

Hyvää viikonloppua kaikille ja muistakaa nauttia elämästä!

It´s all about me!

Maanantai, harmaata...

Tai sitten voi aloittaa aamun vaikka pinkillä juomalla! Tällä hetkellä mulla on kokeilussa Biosteelin tuotteet, mitkä on "pikkusen" parempia ja pikkusen puhtaampia tuotesisällöltään kun useat muut treeni/palautusjuomat. Mulla on tällä hetkellä kokeilussa ennen treeniä ja treenin aikana juotava lisä. Mie tosin olen ottanut tästä itselleni aamunherättäjän... kivasti buustaa aineenvaihdunnan käyntiin ja antaa energiaa päivään. Ja just tällästähän mie tällä hetkellä tarvitsen enemmän kun mitään. Kaiken lisäksi tuote on hyvinkin luonnonmukainen ja makeutettu stevialla. Tätä mainosta ei ole maksettu, mut suosittelen siltikin kokeilemaan. Suomasta tätä tuotetta saa yhdestä paikasta, ja jos alkoi kiinnostamaan niin laitelkaa mulle viestiä niin saatte yhteystietoja! :D

#drinkthepink

Noh, mutta kuten jo edellä sanoin niin energiaa tää ihminen tällä hetkellä tarvis enemmän kun mitään. Olen alkanut järjestelemään ajatuksiani ja olemistani niin, että ehtisin oikeasti kiinnittää huomiota myös itseeni! Keskenmeno ja sairastelut on tosissaan saanut mun mielen ihan pohjamutiin ja vieläkin musta tuntuu et yleiskunto on aivan kateissa. Toki uskon siihen, että ihminen on kaiken kaikkiaan kokonaisuus ja, että huono psyykkinen olotila voi vaikuttaa myös fyysiseen olotilaan ja päinvastoin. Jotenkin vain tuntuu, että vaikka tahtoisin kuinka ajatella positiivisesti ja kaivaa sen mielettömän draivin kaikkea kohtaan, niin en saa sitä tehtyä. Mulla on kaiken aikaa sellainen olo etten enää keksi keinoja miten saada asiat rullaamaan oikealla tavalla. Tuntuu, että olen hieman heittänyt hanskat tiskiin, vaikka just sitä mun ei nyt kuuluisi tehdä.

Perjantaina ostin itselleni uuden vihkon, minkä avulla päätin alkaa pistämään omaa ajatustani ja ajatteluani kuntoon. Sinne kerään kaikkia positiivisia asioita, sellaisi minulle tärkeitä ja minua määrittäviä asioita. Se on vihko mun omia ajatuksia varten, ja samalla tutkimusmatka mun omaan itseeni. Siihen samaan vihkoon kertyy mietelauseita, oman itsensä tutkimista sekä positiivisuus/kiitollisuus-päiväkirja. Vielä en tiedä mitä kaikkea vihko tulee pitämään sisällään, mutta pääasiallisesti sen tarkoitus on jäsentää mun ajatuksia, parantaa mun oloa ja ihan vaan kuunnella.

Pyrin tällä kaikella siihen, että jaksaisin paremmin, voisin hyvin ja löytäisin asioista taas niitä positiivisia puolia. En osaa sanoa kestääkö positiivisuuden löytäminen ja oman itseni tutkiskelu päivän, viikon vai loppuelämän, kun eihän sitä etukäteen tiedä. Elämästä ei koskaan tiedä, mutta sen tiedän että haluaisin voida paremmin ja jaksaa enemmän. Haluaisin tehdä asioita ja nauttia niistä. Pienin askelin eteenpäin, sellaista valtavaa loikkaa odottaen! :)

Mukavaa alkanutta viikkoa ihmiset! Yrittäkää jaksaa hymyillä harmaudesta huolimatta!