sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Nuhanenän itsekritiikkiä

Silloin, kun lapset paranee niin ehtii äiti jo ajatella, että HIENOA! Nyt pääsee taas takaisin normaaliin arkeen ja voih, lapsilla on vielä isin kanssa lomaakin koko ensi viikkoa... he voivat tehdä ja touhuilla vaikka mitä ja itsekin pääsen osalliseksi heidän lomaa joko aamupäivisin tai iltapäivisin, riippuen työvuorosta.

Todellisuus on sitten se, että nuorempi lapsista niiskuttaa hetki hetkeltä enemmän ja eilen illalla häneltä katosi ääni. Tänään ääni on käheänä, mutta touhua riittää. Ei siis kuumetta, eikä muuta... flunssa kuitenkin!

Ja sitten se toinen todellisuus on se, että itsellä pää täynnä räkää, kroppaa jomottaa, nenän alle sattuu kun on tullut jokusen kerran niistettyä. Ei kuumetta, flunssa kuitenkin! Ja sen myötä melko aikaansaamaton olo... taitaa meidän "lomaviikko" mennä niiskuttaessa ja töitä tehdessä... Ei kiva, mutta olihan tämä odotettavissa...

Olotila...

Eilen oltiin koko perheen voimin anopin 50vee juhlissa ja Toni otti musta muutaman valokuvan. Olen taas huomannut itsessäni sellaista liiallista itsekritiikkiä. Olen omasta mielestäni taas syönyt liian vapaasti ja liikkunut liian vähän. Toisin sanoen, kroppani ei ole muuttunut juuri millään tavalla moneen moneen aikaan. Tämä on tuonut mun ajatuksiin taas tyytymättömyyttä omaan ulkonäköön. En missään tapauksessa ole palannut siihen ajattelutapaan missä vihaan itseäni, NOUNOUNOU, mutta olen itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, että yhä enemmän kiinnitän huomiota niihin "huonoihin puoliini". Löydän itseni useasti katsomasta peiliin ja ihmettelemästä vatsan makkaraa tai saatan katsoa valokuvista vain sitä minun kaksoisleukaa ja paksuja reisiä. 

Aina kun tarvin muistutusta kaivan tämän vuodelta 2010 olevan kuvan esiin...


Onneksi olen havahtunut näihin omiin ajatuksiini, sillä aion taas saada positiivisemman ajattelutavan itselleni takaisin. Tiedän pääseväni paljon pidemmälle kun luotan itseeni ja ajattelen itsestäni hyvää, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin! Ja tosiaan se valokuva, minkä Toni eilen otti. Meinasin siitäkin alkaa etsimään vikoja, mutta lopetin lyhyeen, ihan vain itseni takia... 


Ihania ja positiivisia ajatuksia kaikille alkavaan viikkoon. Muistakaa rakastaa itsänne ja ajatella itsestänne hyviä asioita. Mie painaudun sohvan nurkkaan viltin alle ja jään odottamaan huomista työpäivää. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti