Herkuttelua sopivasti.

Laitoin tänään facebookiin kuvan itse tekemästäni omenapiirakasta, minkä leipasin päivällä herkkuhampaan kolottaessa. Kirjoitin kuvatekstiin: "Hupsistakeikkaa... itse tehtyä omppupiirakkaa... Hyvästi kesäkunto, tervetuloa rantapallo! ;)"

Eräs ihana työkaverini kirjoitti siihen viestin: "Tai tervetuloa elämä jossa nautinnot on balancessa. Herkuttelua sopivasti ja tervetuloa hyvä kunto läpi vuoden." Ja tuo lause sai mut niin mietteliääksi. Kiitos H. kun pistit mut ajattelemaan tätä tosiasiaa... ;)

Olen koko aikuisikäni kamppaillut painoni kanssa. Koska olen koko aikuisikäni tarkkaillut syömistäni enemmän tai vähemmän. Olen jo teini-iästä asti ollut joko/tai-tyyppi, ihan kaikessa, mutta pahiten se korostuu ruuassa. Mulla on koko aikuisikäni ollut ongelmia syömisen kanssa. Teinivuosista muistan edelleenkin, kuinka kauan voin elää vedellä ja omenalla päivässä ja muistan kuinka tanssitreenit takkusi kun sattuneesta syystä en ehkä ihan täysillä jaksanut vetää. 

Tämän kauden jälkeen muistan kuinka osasin vetää kaiken kurkusta alas. Ne hetket kun kyyneleet valuen mietin pahan olon vallitessa, että olisiko nyt jo se hetki kun pitäisi työntää sormet kurkkuun. Tiedän kuinka syön suruuni ja ilooni. Tiedän sen, että jos nuorena aikuisena ostin suklaalevyn söin myös sen kerralla yhtään asiaa miettimättä ja muistan kuinka pahoin voin sen tehtyäni. 

Ja se mitä tämä kaikki aiheutti? Huono omatunto.... mieletön itsensä halveksunta... itsensä alentaminen... oman minäkuvansa hyljeksintä... itsestä välittämättömyys... ja lopulta se, että vihasin itseäni. Kaikki vain sen takia, että suhteeni ruokaan on enemmän tai vähemmän kieroitunut.

Kun lähes neljä vuotta sitten aloitin elämäntaparemonttini halusin pääasiallisesti laihtua. En edes osannut kuvitella mitä muuta se toisi tullessaan. Niin hienoa kuin tämä kaikki onkin ollut niin olen neljässä vuodessa kohdannut itseni kanssa koviakin asioita. Olen joutunut miettimään yhä uudelleen ja uudelleen suhdettani ruokaan sekä itseeni. Olen joutunut miettimään kipeitäkin asioita päästäkseni yli monesta vaikeudesta ja edelleen huomaan tekeväni töitä tämän asian kanssa.

Välillä huomaan etten vielä ole matkallani juurikaan kotikynnystä pidemmällä. Huomaan ajattelumallieni edelleen takovan sitä, kuinka kalorit ovat minulle pahasta ja kuinka ruoka on edelleen minulle mörkö. Kuinka en osaa pitää herkutteluani balanssissa vaan joudun oikeasti kamppailemaan sen kanssa. Mutta pienin askelin tässä mennään, tiedän jo nyt olevani vahvempi näiden asioiden edessä ja osaan varoa niitä pieniä harha-askelia, mitkä voisivat syöstä mut ihan ojasta allikkoon. Joskus jopa unohdan tämän mörköni ja nautin.

Ja hmm... olihan se omenapiirakka aika hyvää. :D

Erilainen maanantai!

Maanantai... ei niin tavallinen sellainen.

Kirjoittelen tätä anoppilan terassilta, puhelimella, joten en lupaa kuvien järjestyksestä tai mistään mitään. Ollaan täällä talonvahteina ja kyllähän omakotitaloelämään tottuisi helpostikin.

Yhden erityisen hyvän puolen olen tästä löytänyt... kun vanhempi lapsista sairastaa sisällä keuhkoputkentulehdusta niin voi pikkuveli temmeltää kuitenkin ulkona! Kerrostalossa ei oikein tälläistö mahdollisuutta ole, tai sitten pitäisi jättää 7v hetkeksi yksin kotiin. No, kaikin puolin hyvä näin!

Nautimme vielä tänään hetkittäin lämmöstä ulkona ja yritämme saada Veetsua kuntoon.

Tiistain tohinat!

Mulla on teille kerrottavaa... tässä ensimmäinen vinkki:

Kyllä vain, kesäkuussa starttaa Huumalla uusi kesäajan ryhmäliikunta-aikataulu, missä mulla on ihan oma vakituinen ryhmäliikuntatunti! Oon NIIN innoissani ja samalla NIIN jännässäni! Tanssitunteja on elämän aikana tullut vedettyä useampikin kymmen (lue sata), mutta ryhmäliikunnassa olen ihan keltanokka. Suurin asia mulle on ylipäänsä se, että olen siellä ryhmän edessä ja mua katsotaan, mutta kunhan tähänkin tottuu niin luulen, ettei sekään tunnu niin oudolta.

Mutta tänään viimeksi tuurailin kyseisen tunnin, eli mun pravuuri on tuo huolto40...venytyksiä ja foamrollailua. Mukavan rauhallinen tunti, jossa saa itsekin mietittyä rauhassa mitä seuraavaksi sanoo tai tekee. Ja eihän sitä koskaan tiedä mihin tämä kaikki tälläinen johtaa. Koska jos joku olisi mulle vielä vuosikin sitten sanonut mitä tulen tekemään elämälläni niin olisin varmasti nauranut sanojan suohon... 

Tänään aikataulut meni liikunnan osalta tiukaksi... oli pienimmän pojan päiväkodin kevätjuhla mitä ennen ei ehditty syödä ruokaa, joten juhlan jälkeen tultiin kotiin myös murisevan vatsan kanssa. (pakko kertoa: en syönyt tarhalla YHTÄÄN suklaahippupiparia!!! Oon ylpeä, selkäranka on kuin onkin olemassa vielä) Ruuan jälkeen en tykkää lähteä heti liikkumaan vaan mielummin annan ruuan lasehtia hieman. Kello näytti tässä kohtaa jo yli seitsemää ja aloin hieman turhautua. Tein eilen päätöksen, että olen seuraavat 30 päivää (eilinen mukaan lukien) erittäin aktiivinen ja käyn joka päivä edes pienen liikunnan tekemässä. Se voi olla siis työmatkat fillarilla tms. kunhan joka päivänä on oikeasti aktiivinen. 

Kun yks kaks alkanut rankasade ja ukkoskuuro oli menneet ohi hyppäsin pyörän selkään ja sanoi vielä Tonillekin, että teen pienen ja lyhyen ilta-ajelun... 46minuuttia ja 17kilometriä myöhemmin kurvasin takaisin pihaan! Oli melkosen voittaja fiilis!

Ennen ajelulle lähtöä olin pyöräyttänyt blenderissä sekasin mustaherukoita, banaanin, purkin rahkaa ja lorauksen vettä. Tämän sörsselin olin tunkenut pakkaseen ja lenkin jälkeen sain vielä herkutellä jäädyke-iltapalalla. Oli muuten tälläisen hellepäivän kruunu! Suosittelen kaikille vaikka jäätelön korvikkeeksi! :)

Mutta nyt kun on tehty töitä, liikuttu ja syöty, jää jäljelle enää yksi tärkeä osa: uni! 

Eli öitä!

Luopumalla jostain saa tilalle jotain parempaa.

Olen tehnyt suuren työn itseni kanssa. Tiedän saavuttaneeni omalla päättäväisyydelläni paljon ja edistyneeni niin ulkonäöllisesti kuin mielellisestikin. Arvostan jokaista tekemääni päätöstä ja tiedän kuinka jokainen hikipisara ja vuodatettu kyynel on tuonut mua lähemmäksi sitä mitä haluan olla.

Vuodesta 2007 on tultu NIIN pitkä matka

Tiedän menettäneeni paljon. Tiedän vaihtaneeni monesti jotain pois saadakseni tilalle jotain mikä saisi mut itseni voimaan paremmin. Jokainen jumppa ja salilla vietetty minuutti, jokainen kauppaan tai kahvilaan jätetty herkku ovat kaikki olleet askelia kohti hyvää oloa ja parempaa minää. Jokainen sekunti poissa kotoa, mun poikien luota on kasvattanut mun jaksamista silloin kun olen läsnä.

Olen tehnyt tietoisia valintoja, jotka luovat mulle parempaa hyvinvointia ja jaksamista. Joidenkin mielestä olen vaihtanut liikaa tai muuttunut liian paljon tavoitellessani sitä erityistä omaa oloa. Olen antanut itsestäni kaiken tavoitellessani parempaa minää, sitä ihmistä jolla on hyvä olla ja joka nauttii hetkistä ja elämästä.

Kuva viime juhannukselta Tiuskasta.

Olen ollut jo useamman päivän murheissani, kun jotenkin on tullut vasten kasvoja se tosiasia kuinka monesta asiasta olen luopunut ja kuinka monta asiaa olen menettänyt. Olen kyyneleet silmissä miettinyt miten olen ajanut itseni tälläiseen tilanteesen.

Ja siltikin, en vaihtaisi mitään pois. En tunne olevani "valmis" missään suhteessa, joten vielä tulee eteen asioita mistä tulen luopumaan tai mitä tulen vaihtamaan. En kuitenkaan halua luopua enää mistään mitä olen jo saavuttanut. En loppupeleissä kaipaa mitään, minkä olen syystä tai toisesta joutunut jättämään menneisyyteen. Ja vaikka kaipaisinkin, niin joistain asioista on vain pakko luopua. 

Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä mun ympärilläni tällä hetkellä on. Olen tyytyväinen kaikesta siitä mitä koen ja mihin pystyn. Olen kiitollinen kaikista niistä ihmisistä, joille merkitsen niin paljon, että he kerta toisensa jälkeen jaksavat kuunnella mun asioita... olipa ne asiat sitten juttuja jumpasta, arjesta, lapsista, suklaasta tai skumpasta.

Tänään hieman eri näköisenä kuin tuolloin 7vuotta sitten.

Olen kiitollinen ja matkalla kohti parempaa minää, ja minä olen tärkein (heti lasten jälkeen).

Ups ´n downs!

Viimiset 10 päivää on menty kyllä niin olotilojen ja tunteiden heilahdellessa.

Oon nappaillut treenejä haltuun, mutta siltikin huomaan etten ole tällä viikolla ehtinyt vielä kuin kerran liikkumaan. Tai varmasti sitä olisi ehtinyt jos ei olisi ollut NIIN pirun mukavuudenhaluinen! 

Edellisellä viikolla kuitenkin liikuin näinkin hyvin:
su kahvakuula, ma bodystep, ti 20min kuntopyöräilyä + huolto-tunti foamrollaillen, ke bodycombat, to kahvakuula ja la toiminnallinen salitreeni. Eli tuohan on siis loistava juttu. Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin niin ylitin itseni niin monesti viime viikon aikana. 

Tällä kuluvalla viikolla en ole ollut läheskään noin ahkera... ja SE jos mikä harmittaa. Olen ehtinyt ainoastaan keskiviikkona bodycombatiin. Ja niitä syitähän riittää... ma en vaan ehtinyt, ti olin töissä 10-20, ke töissä 7-17 (menin tämän jälkeen combatiin), to töissä 7-20.30 ja tänään yksinkertaisesti piti ehtiä kauppaan ja halusin olla poikien kanssa kotona. Noh, joo, kiirttä on pitänyt, mut olishan tonne varmasti muutaman liikunnan saanut rutistettua. Ja mitä tuohon maanantaihin tulee... ;)

Justin Timberlake vei maanantaina voiton AIVAN KAIKESTA!!! Huikea, huikea show ja ainahan nää tälläset jutut on positiivisia kokemuksia ja mielettömiä elämyksiä.

Mutta toki koko viikkoa on seurannut univaje, kun maanantaina olin kotona vasta yhden aikaan yöllä. Vieno hymy huulilla keikan jäljiltä on kuitenkin kantanut jotenkuten tällä viikolla. Mulla vaan menee unirytmi jo todella pienestä sekaisin, joten usein ei tälläisiä viikolla kukkumisia voi harrastaa... Mutta, mutta, IT WAS WORTH IT!!! ;)

No huomenna luvassa kuitenkin bodystep sekä sitten sunnuntaina kahvakuulailua. Eli ei tämäkään viikko ihan tyhjäksi jää. Se on vielä luvannut niin hyvää keliäkin, että joutunee varmastikin vihdoin kaivamaan ne rullaluistimet talvisäilöstä käyttöön. Se onkin sitten taas kaameaa katseltavaa kun tää matami lähtee ensimmäisiä kertoja luistimien päälle! En suosittele katsomaan vaikka näkisittekin! ;)

Tänään mun kaappiin löysi tiensä ZeroPointsin kompressiosäärystimet, mitkä pääsevätkin heti huomenna aamusta tositoimiin, lisää niistä sitten kun olen testaillut. (Ens viikolla mun kaappiin löytää tiensä myös toiset kompressiosäärystimet, mutta eri merkkiset, joten jotain pientä vertailuakin luvassa näistä) 

Ruokailujen suhteen on menty taas oikein mukavasti. Viime sunnuntaina tietysti tuli äitienpäivän kunniaksi herkuteltua ja meinaan tänäkin viikonloppuna herkutella jotenkin. Pienesti ja sallivasti, niin ei tule liian suuria mielitekoja eikä mahdottomia ylilyöntejä, morkkiksista puhumattakaan. 

Mutta nyt pää tyynyyn, että jaksaa aamulla steppailla! Moro morjensta kaikki! <3

Liekeissä!

Väsyneet iltaterkut täältä!

Kroppa on väsynyt ja halajaa iltapalaa, mitä minun rakas aviomieheni keittiössä meille häärää. Olen ottanut itseäni jälleen niskasta kiinni! Siis sekä liikunnan, että ravinnon suhteen.

Voin rehellisesti myöntää, että tämä kulunut vuosi ei ole mennyt niin kuin oppikirjoissa kerrotaan. Olen syönyt mitä sattuu, liikkunut ihan miten sattuu ja myös nukkunut miten sattuu. Aloin olemaan jo niin tympääntynyt omaan väsyneeseen ja tätä kautta alakuloiseen olemukseeni, että hiljaa mielessä toivoin jonkin sorttista herätystä. Kun oma olo ei vielä riittävästi soittanut hälytyskelloja niin muutama työkaveri onneksi pyyteli mukaan kuntokuuriin.

Notta, siinä miä!

Tai sanotaanko, että tämä on nimetty kadonneen vyötärön metsästykseksi, kesäkunnon tavoitteluksi ja luoja ties miksi, mutta perus-ajatuksena kuitenkin on motivoida! Motivoida itseään ja toisiaan liikkumaan sekä syömään hyvin ja terveellisesti! Siis juuri se mitä olisin kaivannut ihan jo itselleni, puhumattakaan siitä, kuinka kiva tätä on tehdä yhdessä!

No mihin tää juttu on sitten johtanut??? Siihen, että ruokavaliota olen siivonnut ja ruuan laatuun sekä määrään on taas kiinnitetty entistä enemmän huomiota. AloeVeran aamushotti ja vehnänoras yhdessä on tehneet sen, että kroppa puhdistuu! Ja sen huomaa otsasta... mulle on ilmestynyt minulle täysin kummallinen näppylä-röykkiö otsaan, kun epäpuhtaudet puskevat sitäkin kautta pihalle. Voin siis sanoa omakohtaisesti, että nämä kaksi toimivat.

Todistusaineistoa!

Liikunnan osalta tää on merkinnyt nyt kolmen päivän aikana melkosen suuria saavutuksia. Sunnuntai aamuna vietiin lapset hoitoon ja lähdettiin Tonin kanssa yhdessä kahvakuula-tunnille. Tunti itsessään ei ollut mulle vieras, eikä kahvakuula Tonillekaan ole tuntematon väline. Se mikä siitä tekee ihmeellisen, oli sunnuntai-aamun klo.10.00 treenaaminen. Me ollaan yleensä pyhitetty tää yhdessä hengailulle, mutta kummasti tää piristi ja ehti sitä vielä koko päivän touhuilemaan perheenkin kesken.

Miä ja mun maailman vahvin mies! <3

Eilen liikuntojen osa meni uusiksi... olin jo varannut itselleni BodyCombatin, kun toinen näistä mun työkavereista huikkas, et ei kun nyt mennään BodySteppiin. Mullahan on siis ollut ehkä maailman kaikkeuden kamalin steppilauta-kammo ja oon ollu tähän asti ihan varma, et se steppilauta vähintäänkin syö mut, mutta päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista. Ylitin lauta-kammoni ja tykkäsin tunnista kun hullu puurosta (aka minä sekin). Mielen ylittäminen oli ehkä se hienoin juttu eilisessä. Puhumattakaan siitä hien määrästä ja mielettömästä endorfiini-ryöpystä minkä tuo tunti sai aikaseksi. Ja voin kyllä sanoa ettei mikään maailman helpoin tunti, mutta huomasin etten nyt ihan NIIN huonossa kunnossa olekkaan, kun mitä ehkä itse etukäteen ajattelin (LUE: en kuollut tunnille).

Tänään jalat oli TODELLA tukkeessa ja alunperin olin suunnitellut rauhallista, palauttelevaa lenkkiä. Mutta toisin kävi! Meidän lapsilla oli SuperSankari-jumpan loppushow (huikea spektaakkeli olikin ja äiti ainakin oli tositosi ylpeä) ja tämän jälkeen satuin vilkaisemaan kelloa... OK, puoli tuntia aikaa niin alkaa kehonhuolto-tunti... mies ja lapset saivat lähteä kotiin ja mie ampasin vaihtamaan treenivaatteet päälle. 20minsaa ehdin mukavasti lämmitellä kuntopyörällä kevyesti polkien ja sitten venyttelemään ja rullailemaan FoamRollerilla. Jalat on melkosen paljon paremman tuntuiset nyt kuin ennen tuntia...

Nähtäväksi jää mitä huominen ja seuraavat päivät tuovat tullessaan. Nyt ainakin on erinomainen tunne ja kaiken aikaa sellainen "mä oon liekeissä"-fiilis. (Ja aikasen kova väsymys..ZzZzz)