Ennen arkea!

Juhannus oli ja meni. En ehtinyt blogata ruokia, joten en nytkään lupaa milloin ne tulee. En myöskään ehtinyt kokeilla muutamaa uutta reseptiä, vaikka aineet kaapissa olisivatkin olleet. Toisaalta nyt juhannuksen jälkeen pitäisi palata ruotuun, joten aihetta kokeiluille olisi. ;)

Juhannus-viikonloppuna nautittiin hieman auringosta, saunottiin, syötiin liiankin hyvin, käytiin ystävien uudella mökillä, ajeltiin ympyrää, oltiin toisilla ystävillä kylässä, hinnoiteltiin kauhea kasa kirpparille huomenna menevää tavaraa... Huoh! Ja nyt pitäisi orientoitua töihin... poijjaat jää nauttimaan lomasta (sateesta).

Tänään aamu alkoi harmaana ja sateisena. Oma olo on ihan täsmälleen samanlainen. Tukkoinen, harmaa, loman tarpeessa, piristystä ja aurinkoa vailla, selkää jomottaa, pää huutaa unta hienoisen jomotuksen takaa... Oikein MAANANTAI! Mutta tästä se viikko lähtee käyntiin... iltavuorolla, josko sade ja harmaus toisi meillekin ihmisiä. Aamupala ainakin oli raikas ja piristävä!

Tunnetila

Tästä jatketaan viikon touhuihin, toivottavasti aurinko näyttäisi meille säteitään. Mukavaa viikkoa!

Juhannusta!

Hyvää Juhannusta Kaikille!

Meillä vietellään rauhallinen, perhejuhannus! Pojilla alkoi lomat ja me nautitaan tällä hetkellä auringosta, huomenna ei tietoa auringosta (ehkä). Mulla on muutama ruokajuttu tuloillansa, mutta nautitaan nyt ensin rauhasta, läheisitä ja hyvästä ruuasta!

Olkaa varovaisia ja pitäkää toisistanne huolta!

Ps. Kirjoittelen mummilan pihalta puhelimella, joten kuvat on taas mitä ja miten sattuu! ;)

Itsekriittisyys!

Me naisethan osaamme tämän itsemme kritisoimisen. Ja kyllähän sen taitavat osata myös miehet, jos sikseen on. Huomaan itsessäni useasti sen, kuinka katsoessani peiliin huomaan heti ne viat ja vasta sitten huomaan niitä parempia puoliani. 

Olen viime aikoina kirjoitellut paljon itsensä rakastamisesta ja hyvinvoinnista, siitä kuinka on parempi kunnioittaa itseään kuin soimata. Mitä se sitten käytännössä minulle tarkoittaa... avaan sitä tässä muutaman valokuvan kautta!

Kuva 1. Mitä minä näen? Vatsamakkaran ja aivan liikaa valkoista ihoa ja löysät käsivarret...

Mitä mun pitäis nähdä? Hymyilevä äiti, joka on nauttinut auringosta ja lasten iloisesta uintireissusta!

Kuva 2. Mitä minä näen? Vatsan, joka näyttää ihan siltä kuin odottaisin taas lasta!

Mitä mun pitäis nähdä? Iloinen ihminen, joka viettää kummityttönsä rippijuhlaa. 31-vuotias aikuinen nainen, joka näyttää hyvältä. Nainen, jolta ei pitkään aikaan näkynyt solisluita ja joka omistaa hirmuisen kapeat kasvot verrattaen niihin samoihin kasvoihin 4 vuotta sitten.

Kuva 3. Mitä minä näen? Ison vatsan ja leveän persuksen!

Mitä mun pitäis nähdä? Onnellinen nainen, ihminen joka nauttii just tuosta hetkestä!

Kuva 4. Mitä minä näen? Leveät lanteet ja järkyttävän leveän keskivartalon!

Mitä minun pitäisi nähdä? Tuulessa seisova nainen, jonka löysät vaatteet tekevät tepposen... nainen, joka hymyilee aviomiehelleen edelleenkin (9vuoden ja lähes kuuden naimisissa vietetyn vuoden jälkeen) totaalisen umpirakastuneena!

Kuva 5. Mitä minä näen? Paksut reidet, leveät lanteet, liian iso vatsa!

Mitä mun pitäisi nähdä? Aikuinen, kahden lapsen äiti, iloinen ihminen, mukavat ja hyvältä näyttävät vaatteet ja ennen kaikkea onnellinen ja niin paljolla hyvällä siunattu ihminen!

Olen luvannut olla itselleni lempeämpi ja kehittää omaa ajattelutapaani niin, että rakastaisin itseäni. Olen luvannut itselleni, että haluan voida hyvin. Siihen liittyy ruokaa, liikuntaa, unta, nautintoa, rentoutumista jne jne. Hyvin voiminen on kokonaisuus, siihen liittyy monen monta asiaa ja kaikki lähtee juurikin sinusta itsestäsi. On tärkeää tehdä itselleen selväksi ne asiat mitkä merkitsee ja vaikka todellisuudessa haluaisin itsekin olla hieman pienempi ja lihaksikkaampi niin en halua saavuttaa sitä huonosti voiden. En halua enää vähentää kiloja tai tehdä itselleni mitään itseäni vihaten vaan omaa kroppaa kunnioittaen!

Positiivista elämää ja kulunut ihana viikko!

Maanantai. Aamu. Rauhallinen hetki. Aurinko paistaa. Mun kaikilla pojilla alkaa neljän päivän päästä kesäloma. Juhannusviikko. Musta tuntuu, että tämä viikko tulee menemään aika kivassa flowssa.

Edeltävä viikkokin on ollut aika ihana. Jotenkin tuo valoisuus ja silloin tällöin pilkahteleva aurinko saa mielen virkeäksi. Olen tosin ollut jostain syystä aika stressaantunut ja luulen, että koko talven, kevään ja alkukesän kiire ja muu hässäkkä on aiheuttanut sen, että odotan enemmän kuin kuuta nousevaa neljän viikon päästä alkavaa lomaani. Toki jo tämän viikon jälken hommat hieman muuttuu kun pojat jäävät lomalle ja mies on kotona. 


Edeltävällä viikolla on: 

*nautittu kesäfiiliksestä töissä:

*vedetty ryhmäliikuntaa:

*tehty toimistohommia:

*hypoxoiduttu:

*shoppailtu (ei taas lähtenyt lapasesta ei...)

*leivottu ja sain ihania apulaisiakin hommaan... he tosin keskittyivät enemmän astioiden puhtaanapitoon... ;)

*vietetty kummitytön rippijuhlia: 

*nautittu perheestä ja voitu hyvin (lapset oli viime viikolla torstaista lauantaihin mummilla ja papalla hoidossa. Me nautittiin miehen kanssa kaksinolosta, vaikka eipä se oikein siltä tuntunut kun tehtiin töitä jne. Lauantaina oli ihana kuitenkin saada pojat kotiin temuamaan):

Kuten edellisessäkin postauksessa kirjoittelin olen tietoisesti alkanut ajattelemaan asioista positiivisemmin  ja kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että nauttisin elämästä ja sen pienistäkin asioista. Jotenkin huomaan tämän vaikuttaneen muhun jo melko lyhyessä ajassa aika paljon. Toki on hetkiä kun mikään ei vieläkään tunnu miltään ja asiat kiukuttavat, mutta ihan selkeästi omalla ajattelutavalla on vaikutusta asioihin. 

Pyrin edelleenkin hidastamaan meidän perheen elämää ja ottamaan aikaa vain meille. Pyrin tietoisesti siihen, ettei meillä taisteltaisi niin kovasti vaan nautittaisi toisten kanssa tekemisestä.  Pyrin myös siihen, että koti olisi kunnossa, jotta tänne olisi mukava tulla eikä oman kodin epäjärjestys aiheuttaisi lisää epäjärjestystä mun päässä.

Hidastaminen ja elämästä nauttiminen! Niihin pyrin ja niitä asioita haluan nyt vaalia. Aloin talven aikana taas suorittamaan asioita ja jossain kohtaa heräsin siihen ettei oikein mikään tuntunut miltään ja olin kaiken aikaa väsynyt ja kiukkuinen. Huomasin kotona tiuskivani ihan pienestäkin ja iltaisin mietin kyynelet silmissä, että miksi taas näin! Se sellainen ei ole normaalia eikä kunnon elämää!

Olen nyt alkanut keräämään elämääni positiivisia asioita ja positiivista fiilistä. Sellaisia asioita ja ihmisiä joista saan voimaa ja minkä avulla jaksan. Olen vihdoin ja viimein ymmärtänyt, että minä itse vaikutan eniten omaan elämääni ja minä itse teen ne valinnat. Minä itse päätän kuka ja mikä on mun elämässä tärkeää. Eikä mun tarvitse miellyttää kaikkia tai tehdä asioita joista muut pitää. Minä voin olla minä ja tärkeintä mulle on se, että olen itse tyytyväinen ja onnellinen. Näin mun kaikista läheisimmät eli mies ja lapset saa musta sen kaikkein parhaan vaimon ja äidin. Näin minä jaksan parhaiten ja nautin elämästä!

Mukavaa Juhannus-viikkoa ihmiset! Nauttikaa ja voikaa hyvin!

Positiivisuutta!

Mie olen vähän kyllästynyt! Kyllästynyt sosiaalisen median positiivisuus-juttujen arvosteluihin. Siis mikä siinä Suomalaisessa mentaliteetissa on ettei missään tai millää tavalla saa näyttää sitä, jos on hyvä. Onko tämä se "Kel onni on, se onnen kätkeköön."-ajatus?

Onhan meillä kaikilla p***oja päiviä, fine! Se kuuluu elämään. Mutta jos olet onnellinen ja haluat ajatella, että pienetkin asiat tekevät ihmisestä onnellisen, niin älä nyt ainakaan facebookissa sitä kerro!!! 

Minä itse ainakin tykkään lukea ihmisten positiivisia ajatuksia. Minä rakastan katsella ihmisten valokuvia ja niitäkin kautta positiivisia ajatuksia. Itse en ehdi mitenkään päin nähdä niitä kaikkia ihmisiä, joiden kanssa haluan olla tekemisissä, joten musta on ihana pysyä perillä edes jollain tapaa heidän elämässään tapahtuvista asioista. Ja jos ne on positiivisia niin aina parempi!

Olen osallistunut Instagramissa #100daysofhappines -juttuun ja tänään on jo 90päivä... haikeana mietin sitä, mitä 10päivän päästä tapahtuu kun tämä "haaste" loppuu. Olen oikeasti ja konkreettisesti joutunut (päässyt) ottamaan joka päivä jonkun kuvan jostain asiasta mikä on tehnyt mut silloin onnelliseksi tai iloiseksi. Joka päivä tämä ei ole ollut helppoa, mutta jokaisesta päivästä on löytynyt joku ilon aihe, joku asia mistä olla kiitollinen!

Tämän myötä olen myös alkanut pitää onnellisuus/kiitollisuuspäiväkirjaa. Joka ilta käyn päiväni läpi ja kirjaan päiväkirjaan kaikki ne asiat joista olen päivän aikana iloinnut tai ollut kiitollinan. Joskus asiat on aivan pieniä ja toisinaan isompia. Siltikin jokaisesta päivästä löytyy hyvää! Ja näistä asioista olen kiitollinen! Haluan ajatella, että vaikka päivä olisi kuinka huono, löytyy siitä silti AINA jotain hyvää! Ja miksen haluaisi muiden näkevän sitä? Miksen saisi olla iloinen ja onnellinen? Miksei ihmiset saisi näyttää positiivisuuttaan tai olla onnellisia? Sovitaanko, että ainakin tämä viikko ajatellaan positiivisesti?

Eilen oli hyvä! Eilen hymyilytti!

Hyvinvointi

Tässä viimeisen viikon aikana on ollut mielessä oma hyvinvointi. Se mitä se minulle tarkoittaa ja milloin voin hyvin.

Tiedän miten huonosti olen voinut ja siihen neljän vuoden takaiseen olotilaan verraten voin nykyään loistavasti! Siltikin voin toisinaan paremmin ja toisinaan huonommin. Olen edellenkin ylipainoinen, mikä tarkoittaa sitä etten voi ihan jokaista jäätelöä tai kakkupalaa syödä. Asia 1. mun vatsa reagoi helposti turpoilemalla ja 2. en halua syödä itseäni enää siihen reiluun sataan kiloon takaisin. Rakastan kevyitä ruokia ja voin ihan rehellisesti sanoa, että esim. smoothie ja aamupuuro on mulle suuria herkkuja. En siltikään kiellä sitä ettenkö myös rakastaisi pihviä kermaperunoilla tai etteikö voissa uitetut etanat olisi ihania, kaikista kakuista, jäätelöstä, suklaasta, irtokarkeista jne. puhumattakaan. Sanon lähestulkoon jokaiselle asiakkallenikin, että jos sinä haluat herkutella tiettyinä erityisinä hetkinä niin anna mennä vaan! On näitä hetkiä sitten vuodessa 20 tai vaikka 30 niin siihen ympärille jää aika monta sataa päivää vuodessa milloin voi syödä kunnollisesti.

Ja kunnollisella ruualla tarkoitan KUNNON kotiruokaa. Se saa sisältää proteiinia, hiilihydraatteja ja hyviä rasvoja. Se kunnon ruoka saa sisältää vihanneksia ja kasviksia ihan kaiken värisiä. Se saa myös sisältää ihan varmasti hedelmiä ja vielä varmemmin marjoja. Uskallan väittää ettei tässä maailmassa kukaan vielä toistaiseksi ole lihonut syömällä kasviksia tai edes hedelmiä. Ainakin näitä saa vetää aivan tuhottomat määrät jos meinaa näin itselleen kiloja kerryttää.

Mulle ravinto on ERITTÄIN iso osa hyvinvointia, koska tiedän kuinka huonosti olen voinut jos olen syönyt huonosti. Siltikään se ei estä mua herkuttelemasta silloin tällöin. Viime aikoina olen tosin herkutellut liiaksikin ja huomaan sen samantien olossani. Mun hyvinvointi kärsii jos herkuttelu jää päälle ja ilmeisen addiktoituvana ihmisenä se jää liiankin helposti päälle. 

Olen myös pikkuhiljaa ymmärtänyt sen miten isoksi osaksi mun elämää liikunta on muodostunut ja miten hyvin voin kun liikun. Haluan päästä liikkumaan ja huomaan itse (muusta perheestä puhumattakaan), jos en ole hetkeen päässyt lataamaan akkuja liikunnan parissa. Myönnän, että se tunne kun olet antanut kaikkesi ja hikisenä puuskutat hyvän treenin jäljiltä on aika mieletön. Liikun jotta voisin joskus herkutella. Liikun jotta saan uudelleen ja uudelleen sen ihanan tunteen. Liikun ylittääkseni itseni. Liikun jotta näen mihin mun kroppa pystyy. Liikun voidakseni hyvin. Liikun koska oikeasti pidän siitä. Liikun koska oikeasti nykyään pystyn.

Näiden kahden - ravinnon ja liikunnan lisäksi mun hyvinvointiin vaikuttaa monen monta isoa ja pientä asiaa. Perhe ja sen hyvinvointi, ystävät, hyvät unet, sopivasti säpinää, hymyilevät ihmiset, positiiviset haasteet, aurinko, metsän rauha, musiikki, hemmottelu, kampaaja... listaa voisi jatkaa hyvin pitkään. 

Ja kuten sanoin, joskus mun hyvinvointiin kuuluu se, että vedän korot jalkaan ja menen juhliin syömään kakkua! ;)

Voikaa hyvin myös tällä viikolla!