Hyvinvointia ja hyvää oloa!

Tänään on seitsemästoista sokeriton päivä... mun kohdallahan tää tarkoittaa sitä, että syön kyllä hedelmiä jne. mutta olen jättänyt pullat, kakut, suklaat, jäätelöt jne jne. väliin viimeiset 17 päivää. Pääsääntöisesti siis sellaisen turhan ja näkyvän sokerin. Viimeiset viikot on mennyt yllättävän helposti, siihen nähden miten olin itseni taas koukuttanut kyseiseen aineeseen. Toki myönnän, että tietyt tilanteet tai hetket on välillä haastavia ja ajatukset harhailee suklaan perään, mutta lujana tässä nyt ollaan. Ja pyrin kaiken aikaa ajattelemaan asian niin, että enemmän teen hallaa itselleni silloin kun syön sokeria ja voin huonosti. Noh, tiedänhän minä itseni etten halua kieltää itseltäni loppuelämän ajaksi mitään, joten jossain kohtaa tämä sokerittomuuskin taasen katkeaa, mutta yritän jälleen tämän kautta löytää sen terveellisemmän olon, jolloin minä itse päätän milloin haluan jotain makeaa eikä niin, että se himo päättää haluta sitä jokaikinen päivä. Ymmärrättekö pointtini?

Olin viime viikonloppuna Espoossa kurssilla. Trainer4You:n tiloissa istuttiin luennoilla ja kouluttauduttiin sitten hyvinvointivalmentajaksi. Mukava ja hyödyllinen koulutus, on kivempi nyt ajatella, että osaan jonkun pienen raapaisun liikunnastakin ihan oikeasti. En minä mikään traineri ole, eikä minun tarvitsekkaan, mutta ehkä tietoisuus tietyistä asioita helpottaa ja tekee minusta itsevarmemman. Esimerkkinä: vaikka olen itseoppineesti tiennyt periaatteessa miten ja miksi jollain sykealueella liikutaan niin nyt tiedän sen varmasti eikä minun tarvitse miettiä, että silloin kerran kun luin että asia voisi olla näin niin... ;) Ja jos ei muuta niin kaikki tälläinen tietoisuuden lisääntyminen auttaa ainakin omassa elämässä ja omassa liikunnassa. 

Tarjotut eväät jäi syömättä...

Muuten viikko onkin sujunut aika normaaleissa merkeissä. Palasin pitkästä aikaa eilen bodybalancen maailmaan ja huomasin kaivanneeni sitä kovin! Niin kroppa kuin mielikin oli ihanan seesteinen tunnin jälkeen ja vielä tänäänkin syvällä kropassa tuntuu lempeä lihaskipu. Syvät lihakset eivät sittenkään olleet täysin surkastuneet, eihän niissä muuten voisi tuntemuksia olla. ;)

Olen kaiken kaikkiaan elämääni tällä hetkellä aika tyytyväinen. Pyrin viemään tiettyjä mielen sisäisiä lukkoja hitaasti eteenpäin ja huomaan eteneväni, en kovalla vauhdilla, mutta riittävän hyvin.. Juuri sillä tahdilla mikä näyttää sopivan minulle, niin, että pystyn nauttimaan samalla omasta etenemisestäni ilman, että saan minkäänlaisia paniikkikohtauksia. Olen myös huomannut lempeyttä itseäni kohtaan. Vaikka tiedän kerryttäneeni kesän aikana vararengasta niin olen sinut sen asian ja itseni kanssa. Hyvinvointiini ei tällä hetkellä liity laihduttaminen millään tavalla. Jos kilot ajan myötä tippuvat, tippuvat ne elämänmuutosten myötä eikä minkään dietin tai kuurin vuoksi... ne tippuvat siksi, että nautin asioista mitä teen ja haluan voida kaikin puolin hyvin. 

Siksihän täällä ollaan, vain kerran ja uskon ettei sitä kertaa kannata haaskata ainaiseen murehtimiseen vaan pyrkiä nauttimaan pienistä asioista, kukin omalla tavallansa.