Valokuvausta ja uusi banneri

Mun kaveri on todella hyvä valokuvaaja. Milka kirjoittaa itse blogia Olennaisuuksia. Yhtenä päivänä ehdotin hänelle, että mitäs jos otettais musta valokuvia? Sellaisia hyvinvoivan oloisia ja jollakin tapaa myös terveelliseen ravintoon liittyviä. Samalla toivoin Milkan värkkäävän mulle uuden bannerin tänne blogin puolelle. 

Eilen sitten vietin muutamia tunteja Milkan kotona. Ensin musta tehtiin ihmisen näköinen, eli Milka meikkasi mut ja kähersi mun hiukset ja sen jälkeen räpsittiin muutamia kuvia. Ja mitäpä muutakaan niistä tuli, kuin ihania!!! 

Eli uusi banneri, miltä se teistä näyttää? Minä tykkään ihan todella kovasti! Vielä kun sais tästä blogista muuten hieman raikkaamman, mutta sitä työstän kunhan ennätän.

Kuulumisia ja jyvänäkkäriä!

Olen jo jonkun aikaa pitänyt itselleni ns.päiväkirjamaista vihkoa (kerroinkin siitä jo täällä). Viime viikolla kirjoitin sinne osion "I love..." ja kirjasin ylös yksittäisiä asioita mitä rakastan ja mistä nautin. Listaus piti sisällään niin rakkaimpia ihmisiä, materiaa sekä tekemistä ja liikuntaa.

Viime viikolla pyrin menemään liikunnoissa juurikin niiden mun I love-listaan tulleiden asioiden mukaan. Kävin bodybalancessa pariin otteeseen ja nautin tanssimisesta muutamassa eri muodossa. Pyrin tosiaan tekemään niitä asioita mistä tiedän nauttivani, mutta missä pystyn kehittämään itseäni. Niitä asioita joissa olen mukavuusalueellani, mutta pystyn kuitenkin useasti ylittää itseni. Näiden lisäksi vedin muutaman jumppatunnin ja alan oikeasti kerta toisensa jälkeen nauttia näistäkin asioista enemmän ja enemmän.

Liikuntojen lisäksi mulla oli yhtenä iltana äärettömän mukava ravintoilta. Maisteltiin erilaisia vaihtoehtoja ja juteltiin siitä, miten tehdä valintoja omaan arkeen ja omaan ruokavalioon sopivalla tavalla. Mulle tarttui matkaan aivan mielettömän helppo ja ihanan makuinen jyvänäkkärin ohje, mitä olen nyt kahteen otteeseen jo kotonakin ehtinyt tekemään. 

JYVÄNÄKKÄRI

2dl maissijauhoja

3/4dl auringonkukansiemeniä

1/2dl pellavansiemeniä

1/2dl seesaminsiemeniä

1/2dl kurpitsansiemeniä

2 1/2dl kiehuvaa vettä

1/2dl öljyä

suolaa

1. Laita uuni 150asteeseen.

2. Sekoita kaikki kuivat ainekset kulhossa. Kaada kiehuva vesi ja öljy kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi.

3. Kaada massa pellille leivinpaperin päälle. Laita käsi muovipussiin ja tasoita taikina mahdollisimman ohueksi.

4. Sirottele viimeiseksi suola taikinan pinnalle. (itse käytän tässä ja kaikessa muutenkin Himalajan ruususuolaa)

5. Tässä kohtaa taikinan voi leikata sopivan kokoisiksi palasiksi tai jättää kokonaiseksi, jolloin valmiista näkkileivästä voi itse murtaa paloja.

6. Paista uunissa noin tunti.

Ja voi kuulkaa, NAM! Se näkkäri vaan on hyvää. Meillä lapsetkin ihastuivat tähän näkkäriin ihan mielettömästi ja pellillinen hujahtaa hetkessä parempiin suihin! Tänään tehdystä pellillisestä ei ole kun muutamat rippeet jäljellä. ;)

Myös joulu on alkanut hiipia pikkuhiljaa mun mieleen ja meidän kotiin. Tykkään laittaa ajoissa, koska otan kaiken joulusta irti ennemmin etukäteen. Joulussa parasta onkin mun mielestä se odottaminen ja pikkuhiljaa siihen tunnelmaan asettuminen. Se, että koti pikkuhiljaa saa ylleen koristeet ja kaikki jouluun liittyvä valmistuu pikkuhiljaa. Oon kyllä todellinen joulutonttu! 

Muuten tämä sunnuntai onkin mennyt tosiaan kotia laitelleen ja pienehkön väsymyksen painaessa. Oltiin eilen rakkaan ystävän kolmekymppisillä ja pitkästä aikaa miehen kanssa yhdessä ulkona. Noh, sanottakoon, että pitkäksihän se meni kun tanssijalkaa vipatti ja seurakin oli mitä parhainta. Mutta kerrankos sitä! ;)

Täällä olisi vielä hieman ensi viikon ruokien valmistelua edessä, jotta jaksaa taas viikon painaa. Viikko tuokin tullessaan muutamia aivan huippuja juttuja, mistä tekin pääsette tavalla tai toisella nauttimaan! 

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

Mysliä, siemenleipää ja lehtikaalia

Kolmen huonosti nukutun yön jälkeen tarvittiin yksi hyvin nukuttu yö ja olin tänään aamulla taas aivan täynnä virtaa. Aamupalan jälkeen aloin häärimään keittiössä ja siellähän valmistui aivan uusia kokeiluja.

Mysliä tein tänään ruishiutaleista ja -leseitä, kauraleseistä, pellavansiemenrouheesta, auringonkukansiemenistä, manteleista ja cashewpähkinöistä sekä kookosöljystä. Makeutta mysliin toin tällä kertaa kookossokerilla. Lisäksi ostin eilen uutena kokeiluna meidän kaappiin täysjyvä spelttihiutaleita, mitä laitoin nyt siis myslin sekaan. 

ennen uuniin menoa

Myslin laitoin uuniin 200asteesen ja siellä se sai olla n.7minuttia. Itse tykkään aika paahdetuista pähkinöistä, eli viisikin minuuttia varmasti riittäisi. Uunissa käynnin jälkeen lisäsin sekaan vielä pop-amaranttia.

uunista tulon jälkeen purkissaan

Sitten siirryinkin tekemään siemenleipää. Etsin tässä viikolla hyviä ohjeita jauhottomasta leivästä ja törmäsin sattumalta Chocochili-blogiin. Sieltä löytyi jauhottoman siemenleivän ohje. 

Siemenleipä

1rkl psylliumia
3,5dl vettä
200g pähkinäsekoitusta
1dl kuivattuja karpaloita (tai rusinoita)
100g seesaminsiemeniä
100g auringonkukansiemeniä
100g pellavansiemeniä
0,5dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
1,5tl himalajansuolaa

Sekoita yhteen psyllium ja vesi. Jätä turpoamaan vähintään viideksi minuutiksi
Murskaa sillä välin pähkinät monitoimikoneessa (tai ison veitsen ja tukevan leikkuulaudan avulla). Pähkinät saavat jäädä reilusti karkeaksi rouheeksi!
Hienonna karpaloita hiukan veitsen avulla.
Skoita kulhossa pähkinäsekoitus, karpalot, seesaminsiemenet, auringonkukansiemenet, pellavansiemenet, oliiviöljy ja suola. Kääntele joukkoon psylliumseos ja anna taikinan seistä hetki.
Voitele (silikoninen) leipävuoka oliiviöljyllä ja laita taikina vuokaan. Paista 175astessa noin 65-70minuuttia. 
Anna jäähtyä hyvin ja kumoa leipä sitten leikkuulaudalle.

Itse laitoin leipään cashew-pähkinöitä 100g, kuorimattomia manteleita 100g sekä karpaloiden sijasta Luomu rusinoita. Meidän uunissa leipä paistui 65minuutissa juuri sopivaksi. Mulla ei valitttavasti ole sellaista kapeampaa silikonista leipävuokaa (vinkkivinkki joulupukille! ;)), joten jouduin laittamaan tämän Hackmanin tefloniseen vuokaan. Leipä olisi kivempi hieman korkeampana versiona, mutta todella hyvältä se maistui näinkin!

Näiden lisäksi tein tänään muutamia jouluruokia, koska vietämme tässä hieman perheen kesken pikkujouluja. Paistoin mm. pikkuisen kinkkurullan. Lisukkeeksi tein lehtikaalista ihanaa herkkua.
Paahdoin cashew-pähkinöitä kevyesti pannulla (mun kevyt ei kyllä tässäkään kohtaa välttämättä ole muiden mielestä kevyt) ja siirsin ne sitten syrjään odottamaan. Lisäsin pannulle pikkuisen voita ja heitin perään hieman pienennettyä lehtikaalia. Näitä paistelin hetken aikaa ja kippasin sitten tarjoiluastiaan, mihin heittelin sekaan paahdetut cashewt sekä fetakuutioita. NAM! Kuva muistettiin tietenkin ottaa vasta kun suurin osa tästä herkusta oli jo kadonnut parempiin suihin. ;)

Tälläisiä ihania ja uusiakin kokeiluja tuli tänään tehtyä. 
Ja kylläpähän on syöty hyvin! :D

Tohina torstai!

Tänään on ollut aika huippu päivä liikuntojen suhteen! Vaikka nyt väsymys jokseenkin painaakin, niin ei haittaa. Silloin kun väsymys on todellista väsymystä eikä vain turhautumista ja tylsistymistä niin silloin se on hyvä asia.

Tänään mut "vietiin" pitkästä aikaa salille. Lyhyt, ytimekäs treeni...  tekemiseen tulee kummasti erilainen fiilis kun vieressä seisoo joku joka osaa tekniikat ja vahtii koko ajan. Kun vieressä seisoo Personal Trainer niin kyllä siinä tietää olevansa "hyvissä käsissä". Kivoja uusia juttuja ja onhan se totta, että oikeasti asiansa osaava ihminen keksii tosi hyviä, monipuolisia ja uusia juttuja treenaamiseen. Tykkäsin taas!

Siitä sinkosinkin sitten yhden ehdottoman suosikkini kimppuun ja Huolto40-tunti kutsui. Foam Rollaus on vaan NIIN HUIKEA juttu. Niin mojovalta kun se tuntuukin ja niin kipeitä kohtia kun vartalosta löytyykin niin kyllä se vaan tekee hyvää. Ja se lämpö mikä lihaksiin rullatessa tulee... se on mieletön. Suosittelen lämpösesti kaikille Foam Rollausta.

Noh ja koska torstai on mun tanssipäivä niin mulla oli tänäänkin tanssitunti. Jotenkin oli sellanen olo, että mieli kaipasi raitista ilmaa, joten menin tanssitunnille kävellen vaikka ilma vihmoikin taivaalta jotain märkää, kylmää ja terävää. Miehän olen niin mukavuudenhaluinen ettei mua saa lenkille "säähän kuin säähän", vaan silloin kun on hyvä ilma niin sillon ulkoillaan. Ja huonolla ilmalla mennään sitten muualle liikkumaan. Mutta poikkeus sääntöön ja tänään ulkoilin. Eipä tuo matka kestä kuin vartin verran suuntaansa, mutta vesisateen vihmoessa vaakatasossa kasvoihin tuntui se pidemmältä ajalta... hmm, teki kuitenkin hyvää!

After all, hieno päivä liikkumisen suhteen!

Maito!

Sohittaisko sitten hieman muurahaispesää... jos joku ei vielä ole kiinnittänyt huomiota niin maito on viime aikoina noussut julkisuuteen kovastikin. Eikä niinkään hyvänä asiana...

Kautta aikojen uudet tutkimukset ovat saaneet kuluttajien karvat nousuun. Milloin rasvat ovat olleet huonoja, milloin viljat on kiellettyjan listalla, milloin karppaus on maailman parasta ja milloin pitäisi syödä kuin luolamiehet konsanaan.

FINE! Hienoa, että asioita tutkitaan ja ihmisille jaetaan tietoutta. En mene kieltämään mitään tutkimuksien tuloksia, enkä halua tällä kirjoituksellani pahoittaa kenenkään mieltä tai muuta... mietin vain, että mihin on hävinnyt ihmisten kyky etsiä sellaista kivaa keskitietä. Tämä maitoasiakin on jotenkin villiinnyttänyt hyvin monen mielen. Enkä toisaalta halua sitä yhtään vähätellä, on meidänkin taloudessa vähennetty maidon käyttöä ja siirrytty luomuun jne. Itsehän oletin pitkään olevani laktoosille yliherkkä tai muuta vastaavaa, kunnes kokeilin luomua, ja kappas ei oireita! Ei meidänkään perheessä enää juoda rasvatonta maitoa, mutta jos jollakulla on kahvin kanssa tarjolla sitä, niin en minä kuppiin sylje.

Yhdessä kommentoinnissa huomasin jopa maito-asian menneen siihen, että spekuloitiin sitä ettei luomukaan välttämättä ole luomua, meille vain kerrotaan niin. Ja hei, mistäs sen ihan oikeastioikeasti tietää. Ainut keino tähän olisi varmaan se, että olisi omat lehmät ja muut. MUTTA voin minä sanoa, että kyllä meidän kerrostalossa naapurit saattaisivat hivenen ihmetellä jos me alettais ammuuta tuossa pihalla ulkoiluttamaan. SILTIKIN voimme tehdä edes jonkilaisia VALINTOJA!

Tästä miä tein tänään ruokaa!

Toinen minkä takia tämä asia hieman nostaa myös mun karvoja pystyyn on se, pienoinen tekopyhyys mikä tämän takaa nousee... Minä en ainakaan voi OMALLA KOHDALLANI sanoa, että maito vaikuttaisi minuun siinä ja tässä ja tossa... voihan se olla, että se olikin se eilen syömäni suklaa mikä sen aiheutti. Itse en ainakaan voi sanoa, että maito olisi minusta se maailman kaikkeuden kamalin asia. Itse en voisi kirkkain silmin sanoa, että kaiken pahan alku ja juuri on maito, ja vetää siihen perään sitten esim. pussillista karkkia tai lisäaineilla varustettua proteiinipatukkaa. Minun mielipiteeni on edelleen se kultainen keskitie, vaikken mitään tutkimustuloksia tai muita haluakkaan tässä yhtään kyseenalaistaa. Mietinpä vain, että varmasti ne viime viikonloppuna nauttimani viinilasilliset saattoivat olla elimistölleni haitallisempia kuin lasillinen maitoa. ;)

Tää maito-juttu alkoi mietityttämään mua tänään kaupassa, kun kävelin maitohyllylle. Mietin, että olenkohan minä nyt huono äiti, kun syötän lapsilleni maidosta tehtyä ruokaa. Ja sitten hymähdin itselleni, voisin minä syöttää niille PALJON PALJON pahempaakin! 

Tätä siitä maidosta syntyi.

Olen puhunut, kiitos ja anteeksi!

Paino ja onnellisuus!

Ajauduin äsken katselemaan vanhoja valokuvia. Tai vanhoja ja vanhoja... ajalta lasten syntymä - nykyhetki. Ajauduin muistoihin lasten kasvun suhteen ja ihanat sekä lämpimät tunteet valtasivat mun koko mielen.

Lopulta kiinnitin huomion n.1-2vuotta vanhoihin kuviin, niihin missä olen kaikista pienimmilläni juuri pudotettuani painoa sen lähes 30kiloa. Kuvia katsellessani manasin itseni alimpaan helvettiin... mikä muhun meni, että annoin sen kunnon kadota? Siis mihin katosi se päättäväisyys ja halu pienentyä? Miten laskin itseni siihen pisteeseen, missä olen nyt? Miten ajauduin taas siihen, että painoa on tullut takaisin? Olin enemmän kuin vihainen itselleni...

Kunnes kiinnitin huomion kuvissa näkyvään toiseen seikkaan... En vaikuta niissä kuitenkaan onnelliselta! Siis elämäni kunnossa fyysisesti, mutta silti jokin mättää! Saatan hymyilläkin kuvissa, mutta silti jostain näkee, ettei olo ole hyvä. En tiedä huomaako muut sitä, mutta itse huomasin. Ja taisi huomata myös Toni... koska kun hänelle asiasta valitin, niin hän näytti minulle yhtä kuvaa, ja sanoi "näissä kuvissa sinä olet kaunis. Näissä sinä hymyilet ja nautit elämästä oikeasti!"

Tuohon aikaan kuvasin itseäni lähes neuroottisesti ja etsin itsestäni vikoja ja parantamisen paikkoja. En ollut mihinkään tyytyväinen ja vaadin itseltäni kaiken aikaa liikoja. Kaikesta tekemisestä alkoi tulla pakkoa ja suorittamista. Tahdoin aina vain lisää ja lisää ja mikään ei riittänyt! Jälkikäteen mietin vain, että "piru miten hyvältä oon näyttänyt, ulkoisesti!" Tuossa edellä olevassakaan kuvassa ei ole mitään vikaa ja hymyilenkin, mutta... tiedän omat ajatukseni ja kaiken ulkokuoren sisään pakoilun.

Noh, mitäs nykyään... 

Kuva on otettu 1,5viikkoa sitten. Hymyä on huulilla aavistus, mun kroppa on toipumassa menetyksestä, kiloja on hiipinyt salakavalasti takaisin muutamia, fyysisesti en siis ole niin hyvässä kunnossa... MUTTA, silti seison tässä avoimempana ja itsevarmempana kuin aikoihin. Tunnen itseni paremmin, annan itselleni virheeni anteeksi helpommin. Ajattelen olevani aikuinen nainen, jolla on pieni lapsenmielisyys aina mukana. Nautin hetkistä ja suurimman osan ajasta näen asiat positiivisesti.

Muistan joskus ajatelleeni, että sitten kun olen sen ja sen kokoinen olen varmaan onnellisempi. Ja voin rehellisesti sanoa, että on elämä helpompaa nyt kuin silloin 106kiloisena, mutta voin myös OIKEASTI sanoa ettei hoikkuus tuo onnea. Kyllä se on oma itsevarmuus ja jonkinlainen itsensä kanssa sinuiksi tuleminen, mikä sen onnellisuuden tuo. En tietenkään kannusta ketään lihottamaan itseään tai lopettamaan liikkumista tai terveellisesti syömistä! Sanon vain sen, että samalla on hyvä työstää omaa ajatteluaan ja rakastaa itseään. Sitä kautta löytää varmemmin ilon ja onnen kuin muuten.

Tunnenko itseni nyt paremmin? Onko vuodet tuoneet lisää järkeä päähän? Vai näenkö nyt vain asiat eri tavalla? En tiedä... harmittaahan se, etten tällä hetkellä näytä siltä kuin noissa ensimmäisissä kuvissa... mutta se, että mulla on PALJON parempi olla itseni kanssa ei harmita yhtään! 

Ja mikä oli se kuva minkä Toni mulle näytti?

Hyvää viikonloppua kaikille ja muistakaa nauttia elämästä!