Vuoden 2014 viimeinen

Tänään on vuoden viimeinen päivä... pistää kummasti yhden sun toisen miettimään kulunutta vuotta.

Minulle vuosi on ollut hieman sellainen "tasaisen tappava". Emme tästä enää nuorru, valitettavasti vuodet eivät kulje takaperin ja olen sen tänä vuonna saanut kokea. Omat tekemiseni ja olemiseni ovat jättäneet jäljen mun vartaloon ja en voi sanoa olevani kovinkaan ylpeä siitä mihin kuntoon olen itseni päästänyt.

Ylpeä voin kuitenkin olla siitä, kuinka paljon olen edennyt kuluneen vuoden aikana oman mieleni kanssa. Vaikka kiloja olisi tullut lisää tai vaikka minulla olisi huonoja ja kriittisiä päiviä itseni suhteen, voin kuitenkin rehellisesti myöntää olevani sinut itseni kanssa. Olen monesti ihaillut ihmisiä, jotka koostaan huolimatta kantavat itsensä kauniisti ja muista välittämättä. Ja tähän olen pikkuhiljaa itsekin alkanut pyrkiä. Olen kuluneen vuoden aikana alkanut ymmärtämään sen, ettei ihmisiä tule arvottaa ulkoisen muodon takia... ja tämä koskee etenkin ajattelutaapa itsestäni. 

Olen myös erittäin tyytyväinen siitä, että olen oppinut arvostamaan itseäni ihmisenä. Ylpeä siitä, että pystyn katsomaan peiliin ja kertomaan itselleni, että tämä nainen tässä on äärettömän rakas ja tärkeä. Kiittämään sitä naista siitä, kuinka pitkälle hän on päässyt ja kiittää myös siitä, kuinka tämä hänen "temppelinsä" toimii tällä hetkellä.

Kulunut vuosi jää mieleeni hieman alakuloisena, mutta kuitenkin paljon rakkautta ja lämpöä sisältävänä. Tänä vuonna olen kokenut menetyksen, mitä en osannut odottaa, mutta mikä on saanut ajatukseni jollain tavalla järjestykseen ja loi mulle ymmärrystä siitä, mikä tässä elämässä onkaan tärkeää. Olen kohdannut tänä vuonna paljon uusia, aivan huikean ihania ja inspiroivia ihmisiä. Olen kokenut "vanhojen", jo pidempään matkassa kulkeneiden ihmisten kanssa hienoja hetkiä. Olen ehkä menettänyt jotain, mutta saanut kuitenkin paljon tilalle.

Loppujen lopuksi, olen kiitollinen tästäkin vuodesta, mutta odotan jo innolla mitä kaikkea saankaan kokea ensi vuoden aikana. Jännityksellä ja innolla jään odottamaan mitä vuosi 2015 tuo tullessaan. 

Hyvää Uutta Vuotta myös kaikille sinne ruudun toiselle puolelle! Juhlikaa rauhassa!

Ihmiskoe suoritettu!

En tiedä missä kohtaa luovutin ja heitin hanskat monenkin asian suhteen tiskiin. En osaa määritellä, mikä oli se hetki kun uuvuin kaikkeen. En osaa selittää asiaa sen tarkemmin, mutta aion pyristellä taas ylös tästä suosta. En myöskään kaunistele asiaa, koska näin se nyt vaan on mennyt. Ihmisiähän tässä ollaan, erehtyväisiä ja epätäydellisiä.

Sanoisinko, että tämä kulunut vuosi 2014 on ollut enemmän ja vähemmän uuvuttava. Meno on ollut kaiken aikaa enemmän tai vähemmän suossa rämpimistä ja asiat mitä on sattunut ja tapahtunut ovat olleet jollain tapaa takapakkeja tai muuten vain mieltä alentavia. Jossain kohtaa vain puskin eteenpäin ajattelematta mitään sen kummemmin.

Olen jossain kohtaa tiputtanut liikunnan minimiin. Samalla olen jossain kohtaa luovuttanut syömisen suhteen. Sen enempää asiaa selittelemättä en vain ole yksinkertaisesti jaksanut välittää. Paasaan kaikille muille kaiken aikaa juurikin näistä asioista hyvinvoinnin kasvattajina ja olen päästänyt oman oloni täysin retuperälle. Huomaan miettiväni, että en varmasti ole mitenkään päin uskottava, mutta yritän ajatella, että minä jos kuka tiedän mitä on voida huonosti ja toisaalta miten hyvin voi voida, kun tekee pieniäkin muutoksia.

Olen laskenut itseni repsahtamaan pahemman kerran. Olen ollut liikkumatta, syönyt mitä sattuu, mättänyt sokeria naamaan, paisunut kuin pullataikina, voinut huonosti, nukkunut miten sattuu, ollut koko hiivatin syksyn puolikuntoinen... yksi asia johtaa toiseen. Kokonaiskuvana en voi sanoa voivani tällä hetkellä kovin hyvin. 

Havahduin asiaan tänään, nyt kun minulla pitkästä aikaa on aikaa vain olla ja ajatella. Olen aivan rikki. Siinä kohtaa kun itse havahtuu siihen, että johonkin paikkaan sattuu kaiken aikaa, ei voi olla kaikki hyvin. Tänään olotila on seuraava: makaan sohvalla huonosti nukutun yön jälkeen, selkä on niin jumissa, että aivan kaiken aikaa sattuu, flunssa ei tule kunnolla muttei myöskään päästä otteestaan, lämmitän poskionteloita ja aloitan lääkekuurin (jonka aloittamista olen siirtänyt lokakuusta asti, sillä en millään haluaisi syödä sitä), päätä särkee ja koko kroppa on turvoksissa, en enää itsekään muista, koska viimeksi olisi ollut päivä jolloin mihinkään ei koske. HERÄTYS!

Olen vakaasti sitä mieltä, että koska ihminen on kokonaisuus vaikuttavat kaikki asiat toisiinsa. Tänään päätin laittaa asioita yksi kerrallaan kuntoon. Ihan ensimmäiseksi hoidan syömiset kuntoon ja pyrin sitä kautta puhdistamaan kroppani. Tankkaan itseni täyteen vitamiineja, jotta saisin tämän sairastelukierteen kuriin. Minimoin sokerin, se pirulainen on VARMASTI yksi iso syyllinen tähän kaikkeen. Tätä kautta yritän saada nukkumisen kuntoon ja varmasti jossain kohtaa uskallan aloittaa liikkumisen ihan kunnolla, sitä ennen etenen liikunnan saralla varovasti etten pahenna tilannetta (lähinnä tämän flunssan osilta). 

Motivaatiota kaivellaan taas tosissaan, mutta toisaalta tämä tämän hetkinen olo on niin kaamea, että eiköhän tämä motivoi. Hitaasti, mutta varmasti eteenpäin taas. Tiedän pystyväni tähän, mutta kyllähän se mietityttää, että miksi sitä piti taas kokea tämä näin rankasti ennenkun herään?!?!

Tätä ihmiskoetta en suosittele kenellekään, herätkää TE ennen kuin olette tässä jamassa! 

Joulu, Jul, Christmas!

Oon ihan vallaton jouluihminen. Alotan meidän perheen joulun valmistelut jo marraskuussa. Pikkuhiljaa kotiin kertyy jouluisia tavaroita ja koristeita, yksi kerrallaan, pikkuhiljaa. Teen joka vuosi just sen verran kun hyvältä tuntuu. Yleensä tuntuu siltä, että jouluna more is more. Rakastan laittamista... rakastan sitä joulun tunnetta ja kaiken aikaista pientä hääräämistä.

Olohuoneen ikkunassa DIY-tähdet

eteisen joulua

Mulle joulu on perheen juhla. On ihanaa saada kaikki läheisimmät ympärille ja nauttia ilosta ja riemusta. Teen kaiken enemmän kuin mielelläni. Ja mitä enemmän ihmisiä, sitä parempi on mun mielestä. Se, että mie rakastan laittaa ja tehdä, ei ole keneltäkään muulta pois. Haluaisin ajatella, että jos joku ei halua itse laittaa joulua, voi hän tulla valmiiseen pöytään ja nauttia ripauksen joulusta meidän luona. 

ulko-ovessa DIY-kranssi

Wanhan holviston joulu

Mua välillä häiritsee ihmisten stressi joulun kanssa. Mulle tämä juhla ei tuo stressiä, jos jonain vuonna jää kortit lähettämättä niin sitten jää... tai jos jonain vuotena ei rakenneta piparkakkutaloa niin sitten ei rakenneta. Useimpina vuosina kuitenkin teen kaiken ja ihan silkasta halusta. En sen takia, että minun pitäisi. Mun joulun laittamisen ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois. Jos minä haluan laittaa niin en todellakaan ajattele, että kaikkien pitäisi laittaa. Siltikin kuulen toisinaan, että kuinka jaksan höösätä tätä juhlaa näin. Varmaan siksi, etten koe höösääväni, vaan teen kaiken mitä teen silkasta ilosta ja omasta halusta.

piparkakkutalomme

Sama pätee lahjoihin. Mua ei saa millään ilveellä mukaan "ei osteta toisillemme lahjoja"-juttuihin. Mulle joulu on myös antamisen juhla. Sen lahjan tai antamisen ei tarvitse olla mitään suurta. Mie ilahdun aivan suunnattomasti jo jokaisesta joulukortista mikä postiluukusta kolahtaa. Mun ajatus antamisesta ei mene käsi kädessä kuluttamisen kanssa, koska monet minunkin antamat lahjat on itse tehtyjä tai todella, todella pienellä budjetilla hankittuja. Enkä koskaan ikinä määrittele lahjoja niiden rahallisen arvon mukaan. Pyrin toteuttamaan tätä samaa ajatusta lasteni kanssa ja viime jouluna he olivat kaikista onnellisimmat uusista yöpuvuista, ne on käytössä edelleenkin, mutta kukaan ei oikeastaan edes muista mitä leluja lapset viime jouluna saivat. Tunsin jälleen onnistuneeni äitinä. 

keittiön kaapin ovessa muistutus

Tärkeintä joulussa kuitenkin on mulle se tunne. Se, että kaikki tärkeät ihmiset ovat yhdessä ja nautitaan olosta. Syödään hyvin ja poltetaan kynttilöitä. Se sellainen tunnelmallisuus siinä kaikessa, kun vuoden tärkein juhla jälleen koittaa.

Tällä ajatuksella jouluun. Edes tällä hetkellä perhessä jylläävät sairastelut ei mun joulumieltä saa kaikkoamaan. 

Joulukuun ensimmäisen keskiviikon kuulumisia!

Syksy on vipeltänyt hurjalla vauhdilla ohitse ja ollaankin yks kaks jo joulukuussa! Jouluihmiselle ihan mahtavaa, ihan kohta on aika pysähtyä ja nauttia kaikista ihanista asioista ja etenkin rauhasta. Mulle se merkitsee paljon, tänä vuonna olen vielä niin onnekkaassa asemassa, että saan joulun aikana levätä kunnolla ja tehdä vain muutamina päivinä töitä.

Syksy on mennyt aika haipakalla ja oma olo on ollut toisinaan aivan järjettömän huono ja väsymys on painanut. Olen usein tuntenut puskevani melkosessa suossa ja kaikki on ollut hieman yhdentekevää. Etenkin se oma hyvinvointi on välillä unohtunut, vaikka olenkin siihen yrittänyt kiinnittää erityistä huomiota. Toisaalta tänä syksynä on tapahtunut myös paljon hienoja asioita, oon kokenut uusia juttuja ja päässyt kokeilemaan erilaisia asioita. Tämä syksy on myös tuonut tullessaan uusia hienoja haasteita sekä muutaman uuden tuttavuuden ja syventänyt montaakin vanhempaa ihmissuhdetta.

Pari viimistä viikkoa olen kiinnittänyt erityistä huomiota omaan olemiseeni ja pyrkinyt tekemään ertyisen paljon itseäni miellyttäviä asioita. Toki tälläisiä asioita tulisi tehdä kaiken aikaa, mutta nyt en ole ihmeemmin edes yrittänyt ylittää itseäni tai mukavuusrajojani. Olen mennyt "siitä mistä aita on matalin" ja liikkunut sellaisella tavalla mistä erityisesti nautin.

Oon käynyt sh'bamissa, zumbassa, bodybalancessa, tanssinut, rullaillut huoltotunnilla, pitänyt ladys tunteja sekä jumppaa senioreille! Oon nauttinut jokaikisestä jutusta ja saanut taas heittäytyä ihan uudenlaisiin asioihin. Toisaalta tavallaan olen poistunut myös mukavuusalueeltani, kun olen hypännyt ohjattavan roolista ohjaajaksi useammankin kerran.

lähes 1,5h zumban jälkeen

Ruokailujen suhteen olen ollut myös höllempi. Olen toki syönyt terveellisesti ja edelleenkin tehnyt ruuat hyvistä raaka-aineista itse. Mutta tämän lisäksi olen antanut itselleni luvan herkutella ja kyllä, jopa hieman liikaa! Olen mie kyllä yrittänyt tehdä terveellisempiä vaihtoehtoja tässäkin asiassa. Esimerkiksi lauantaina tein jouluista raakasuklaata! Ihan perus raakasuklaamassan sekaan laitoin piparkakkumaustetta, cashewta, manteleita sekä rusinoita. Ja NAM!

Olen toki muutenkin pyrkinyt pitämään itseni jollain tasolla aisoissa. Sellaista normaalia hyvää ruokaa, oikeanlaisella ruokailurytmillä, ravinnosta nauttien.

Eipä tänne oikeastaan paljon muuta kuulu. Pikkuhiljaa yritän saada iteäni voimaantumaan ja taltuttaa tämän kaamosväsymyksen. Tulisi vaikka lunta, niin valostuisi edes hetkeksi... ja eihän se joulu ole joulu ilman lunta, vaikka tähänkin on viime vuosina totuttu.

Nyt vielä hetkeksi kutimet käteen ja kullan kainaloon... jaksaa taas huomenna hoitaa kaikki velvollisuudet sopivasti rennolla asenteella ja hyvällä mielellä. <3